Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 2

lujalla ahkeruudella ty?skentelev?n tarkoitusm??r?? kohden, joka h?nell? oli selv?n?. Jo ensimm?isen? ylioppilasvuonna oli h?n ahkerain oppiharjoitustensa ohessa enn?tt?nyt k??nt?? kaksi teosta, jotka samassa ovat todistuksena h?nen erinomaisesta kielitaidostaan, katsoen siihen, ett? h?nell? oli p??asiallisesti teoreetilliset tiedot Suomen kieless?. Kaiken uutteruuden ohessa h?n kuitenkin otti osaa semmoisiin viattomiin huvituksiin, jotka virkist?v?t mielt? ja pit?v?t luonnon raittiina ja syd?men puhtaana. Ja t?m? sis?llinen siveys kuvautuikin koko h?nen olennossaan, jonka hilpeys, teeskentelem?t?in suoruus ja kaino vaatimattomuus vieh?tti kaikkia, jotka tulivat h?nen kansansa tuttavuuteen ja jotka nyt kaipauksella h?nt? muistelevat. Se ei ollutkaan pitk? h?nen elonsa polku: ainoastaan yhdeks?ntoista vuotta,
Mut ik?? siin?kin, ty? jalo vaan Jos on el?m??.
Emmek? murheella valita h?nen lyhyit? elinp?ivi?ns?; me muistelemme h?ness? jaloa nuorukaista, jonka harras, kansallishengen el?hytt?m? ty? ei j?ljett?m?sti kadonnut ajan virtaan, vaan j?tti j?lkeens? todistuksen siit?, mit? ylev?, is?nmaallinen mieli ja luja tahto saavat toimeen.
Er??t vainajan yst?v?t.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Joku Sevillan katu, jossa kaikki ikkunat ovat ristikolla varustetut.
Ensimm?inen kohtaus.
(Kreivi, yksin, iso, ruskea viitta yll? ja leve?-lierinen hattu silmille painettuna. Katsoo kelloansa k?velless??n.)
KREIVI. P?iv? on v?hemmin kulunut, kuin luulinkaan. Hetki, jolloin h?nen on tapana n?ytt?it? ristikko-akkunansa takana, on viel? et??ll?. Mutta yht? kaikki; parempi on tulla liika aikaiseen kuin laiminly?d? sit? hetke?, jolloin saattaa n?hd? h?net. Jos joku hovin teikari voisi arvata minun olevan sadan peninkulman p??ss? Madrid'ista ja joka aamu pys?htyv?n jonkun naisen ikkunan alla, vaikk'en ole h?nt? milloinkaan puhutellut, luulisi h?n minua Isabellan aikuiseksi Espanjalaiseksi. -- Miks'ei? Jokainen juoksee onnellisuuttansa takaa. Minun onnellisuuteni on Rosinan syd?mess?. Mutta kuinka! juosta naista takaa Sevillassa, vaikka Madrid ja hovi joka haaralla tarjoo niin helppoja huvituksia? -- Ja juuri niit? min? pakenen. Min? olen kyll?stynyt noihin valloituksiin, joita voitonpyynt?, tavanmukaisuus tahi turhamielisyys lakkaamatta tarjoo meille. Sangen suloista on olla rakastettu itsens? vuoksi! Ja jos min? voisin t?ss? valhepuvussa hankkia varman tiedon... Hiisi viek??n tuon h?iritsij?n!
Toinen kohtaus.
(Figaro. Kreivi, piilossa.)
FIGARO (sel?ss? gitarri, joka leve?st? nauhasta riippuu olkap??n yli; h?n hyr?ilee iloisesti, paperi ja lyijykyn? k?dess??n).
Pois nyt surut, pois! Ne masentaa. Jos viinaa ei jois Virvoittelevaa, Niin el?m? vaan Olis hupsun ty?, Eik' aikaakaan, Tulis kuolon y?.
T?h?n asti t?m? k?y hyvin laatuun, hei! hei!
Tulis kuolon y?. Hei, viinan Ja laiskuuten', Ne kiistelevi: Ken sais syd?men.
Eip?! ne ei kiistelek??n, ne hallitsevat siin? rauhallisesti yhdess?...
Ne jakaapi Mun syd?men'.
Sanoinko jakaapi? Ent?s sitte! Me komillisten operain tekij?t emme katso niin likelt?. Meid?n aikoihimme lauletaan, mit? ei maksa vaivaa lausua.
(H?n laulaa:)
Hei, viinani Ja laiskuuten', Ne jakaapi Mun syd?men'.
Min? tahtoisin p??tt?? jollakin kauniilla, loistavalla, s?ihkyv?ll? lauseella, joka n?ytt?isi ajatukselta.
(H?n laskee toisen polvensa maahan ja kirjoittaa laulaessaan.)
Oi viinan, Mun armaimpan'! Oi laiskuuteni, Sua rakastan!
Hyi! se on typer??. Se ei kelpaa... Tarvitaan joku vastakohta:
Oi viinani, Mua hallitset S? laiskuuten'!
Saakeli, kas nyt se onnistuu.
Mua palvelet!
Oivallista, Figaro! (H?n kirjoittaa laulaessaan.)
Oi viinani, Mua hallitset! S? laiskuuteni, Mua palvelet! Mua palvelet! Mua palvelet!
Hei! hei! kun t?h?n tulee s?estys lis?ksi, saadaanpa n?hd?, herrat juonittelijat, enk? tied?, mit? sanon. (H?n huomaa kreivin.) Min? olen n?hnyt tuon pappismiehen jossakin. (H?n nousee.)
KREIVI (itseksens?). Tuo mies ei ole minulle outo.
FIGARO. Eip? se olekaan mik??n pappismies! Tuo kopea ja ylh?inen ulkomuoto...
KREIVI. Tuo t?rke? ryhti...
FIGARO. En erehdyk??n; se on kreivi Almaviva.
KREIVI. Min? luulen, ett? se on tuo Figaro veijari!
FIGARO. H?n se juuri on, armollinen herra.
KREIVI. Konna! jos lausut yhden sanan...
FIGARO. Niin, min? tunnen teid?t; t?mm?isill? tuttavallisilla hyvyyden osoituksilla olette aina kunnioittanut minua.
KREIVI. Min? puolestani saatoin tuskin tuntea sinua. Sin? olet niin paksu ja lihava...
FIGARO. Mit?s tehd?, armollinen herra! Se on kurjuus.
KREIVI. Voi raukkaseni! Mutta mit? sin? toimitat Sevillassa? Min? olin ennen aikaan puhunut sinun puolestasi, ett? saisit jonkun viran.
FIGARO. Min? sain sen, armollinen herra, ja minun kiitollisuuteni...
KREIVI. Puhuttele minua Lindor'iksi. Etk? valhepuvustani n?e, ett? min? tahdon olla tuntematon?
FIGARO. Min? menen tieheni.
KREIVI. Ei suinkaan. Min? odotan t??ll? jotakin, ja kaksi miest?, jotka lavertelevat, ovat v?hemmin ep?luulon alaisia kuin yksi, joka k?velee. Olkaamme lavertelevinamme. No! ent?s tuo virka?
FIGARO. Teid?n Excellensinne puolustus-sanaan katsoen antoi ministeri heti paikalla nimitt?? minut apteekipalvelijaksi.
KREIVI. Armeijan hospitaleissako?
FIGARO. Ei; Andalusian hevossiitos-laitoksissa.
KREIVI (nauraen). Soma alku!
FIGARO. Virka ei ollut huono, sill? kun minulla oli haavanhoidon ja apteekitavarain osasto, kaupitsin usein ihmisille hyvi? hevosl??kkeit?.
KREIVI. Jotka surmasivat kuninkaan alamaisia.
FIGARO. Ah! ah! ei ole mit??n yleis-l??kett?; mutta ne ovat v?list? kuitenkin parantaneet Galitian, Katalonian ja Auvergnen miehi?.
KREIVI. Mink?t?hden olet siis j?tt?nyt tuon viran?
FIGARO. J?tt?nyt? Virka se minut on j?tt?nyt; minua on paneteltu mahtavien herrojen luona.
"Kateus kalvas kynsineen..."
KREIVI. Oi! s??st? minua, yst?v?ni! Viel?k? sin?kin runoja sepit?t? Min? olen n?hnyt sinun tuolla t?hertelev?n polvellasi ja laulavan aamusta saakka.
FIGARO.. Siin?p? juuri on onnettomuuteni syy, Teid?n Excellensinne. Kun ministerille ilmoitettiin, ett? min? tein, voin sanoa, jotenkin siev?sti, -- kukkasvihkoja Cloriille, ett? l?hetin arvoituksia sanomalehtiin, ett? oli liikkeell? minun tekemi?ni madrigaleja; sanalla sanoen, kun h?n kuuli, ett? min? olin painettu aivan el?v?n?, k??nsi h?n asian tragilliseksi ja eroitti minut virastani, v?itt?en syyksi, ett? kirjalliset harrastukset ovat mahdottomat sovittaa yhteen virkatointen hengen kanssa.
KREIVI. J?rjellisesti tuumittu! etk? sin? antanut huomauttaa h?nelle...
FIGARO. Min? katsoin itse?ni varsin onnelliseksi siit?, ett? h?n unhotti minut, sill? min? olin vakuutettu, ett? grandi tekee meille kylliksi hyv??, kun h?n ei tee