Sevillan parturi eli Turha varovaisuus

ﹼ
Sevillan parturi eli Turha varovaisuus, by

Pierre de Beaumarchais This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Sevillan parturi eli Turha varovaisuus Komedia nelj?ss? n?yt?ksess?
Author: Pierre de Beaumarchais
Translator: K. Cronstedt
Release Date: May 8, 2006 [EBook #18354]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEVILLAN PARTURI ELI TURHA ***

Produced by Tapio Riikonen

SEVILLAN PARTURI
eli Turha varovaisuus
Kirj.
BEAUMARCHAIS
Franskan kielest? suomentanut K. Cronstedt
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879.

Henkil?t:
KREIVI ALMAVIVA, Espanjan grandi. BARTHOLO, l??k?ri. ROSINA, h?nen holhottinsa. FIGARO, parturi. DON BAZIL, musikin-opettaja. LA JEUNESSE, | L'éVEILLé, | Bartholon palvelijoita. YKSI NOTARIUS. YKSI TUOMARI. OIKEUDENPALVELIJOITA ja K?SKYL?ISI? soitoilla.
Tapahtumapaikka: Sevilla; ensim?isess? n?yt?ksess? kadulla Rosinan ikkunain alla, sitten Bartholon asunnossa.

Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta, jonka muotokuvan n?emme alkulehdell? ja jonka viimeisen y?n hedelm? t?ss? ilmestyy, her?tti se kaipausta ei ainoastaan niiss?, jotka sukulaisuuden ja yst?vyyden siteill? olivat h?neen liittyneet, vaan varmaankin kaikissa, joille ty? meid?n kansallisen sivistyksemme puolesta on kallis ja rakas. Tuoni oli kylm?nkiilt?v?ll? viikatteellansa katkaissut el?m?n niin toivorikkaan, oli riveist?mme temmannut pois taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedt ottanut ensimm?iset itsen?iset askeleensa el?m?n uralla, kuin jo silm? sammui, veri j??htyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista p?iv??, peittyi surupilviin.
Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingiss? v. 1860 Tammikuun 27 p. H?nen vanhempansa olivat Yhdyspankin tireht??ri, vapaherra Juhana Cronstedt ja t?m?n vaimo, vapaherratar Olga Beatrice Cronstedt. Nuori Kaarle sis??nkirjoitettiin kymmenvuotiaana Helsingin ruotsalaiseen yksityislyseoon ja jatkoi siin? sill? menestyksell? lukemistansa, ett? h?n ylimm?isest? luokasta ensimm?isen? p??stettiin yliopistoon 15 p. Toukok. v. 1878. Jo kouluajallaan h?n osoitti harrasta halua toimia kansan hyv?ksi. Niinp? h?n usein jakeli is?ns? maatilalla oleville palvelijoille huvittavia ja hy?dyllisi? kirjasia; mielell??n oleskellen kansan parissa h?n tuli sen rakkaaksi yst?v?ksi, koska h?n kertoeli sille opettavia asioita. Eip? h?n aikoinaan olisi ep?illyt antautua kansakoulun opettajan raskaasen toimeen. Ja kun h?nen k?sitteens? enemm?n kehkeyiv?t ja antoivat ik??n kuin tukea nuorukaisen ep?m??r?isille tunteille, niin t?m? kansanharrastus muodostui kansalliseksi harrastukseksi. H?nen viel? koulupenkill? istuessa syttyi h?ness? palava halu oppia Suomen kielt?; ja lienee joskus sattunut niinkin, ett? muut aineet saivat k?rsi? sen rinnalla.
T?m? h?nen mielihalunsa kasvoi vaan ja vahvistui, kun h?n oli j?tt?nyt koulun. Ahkeran ty?n per?st? oli tullut se suloinen hetki, jolloin nuorukainen hehkuvin mielin kiinnitt?? ylioppilaslyyryn lakkiinsa. Yht'?kki? on koulun ahdas piiri laajentunut rajattomiksi. Loitolla n?kee h?nen innostunut silm?ns? suurten maalien viittaavan, nuoruuden t?ydelle voimalle h?n huomaa avaroja aloja olevan valloitettavana. Vaan n?it? ylioppilaan idealia ei suinkaan saavuteta siten, ett? niit? vaan k?det ristiss? ihaillaan. Paljaisin haaveksimisiin Cronstedt ei tyytynytk??n, sill? raitis ja uhkuva elonvoima asui h?ness?. Tuskin oli h?n muutamia p?ivi? ollut ylioppilaana, ennen kuin h?n ryhtyi toimeen, jonka kautta h?n tahtoi harjautua Suomen kieleen samalla kuin kantaa kortensa is?nmaalliseen ty?h?n. Perehtyneen? Franskan kieleen rupesi h?n entisen, rakastetun opettajansa, maisteri F. W. Rothstenin johdolla suomeksi k??nt?m??n Alfred de Vignyn mainiota romaania Cinq-Mars. T?llainen teht?v? tarjoo suuria vaikeuksia sillekin, joka lapsuudestaan tuntee kansan kielt?, mutta paljoa suuremmat ne ovat sille, joka harvoin sit? on kuullut Suomalaisen suusta ja jonka on luottaminen omaan kieliaistiinsa. N?ist? vaikeuksista huolimatta Cronstedt tavattomalla ahkeruudella ja tarkkuudella jatkoi ty?t?ns?, niin ett? vuoden lopussa oli suorittanut suurimman osan k??nn?st?ns?. Sen p??tetty?ns? h?n heti tuumi samanlaisen ty?n jatkamista ja alkoi kev??n puolella k??nt?? Beaumarchais'in tekem?? n?ytelm?kappaletta _Sevillan Parturi_. T?t? loppuun saattaaksensa, ennen kuin kes?ksi j?tt?isi kotinsa, h?n ty?skenteli mit? suurimmalla innolla; viel?p? viimeisin? aikoina k?ytti y?tkin siihen. Oliko se aavistus, ett? h?nen ty?aikansa olisi niin lyhyt, joka kiihdytti h?nt? n?in kuumeentapaiseen ahkeruuteen? Viimeiset korjaukset tahtoi h?n j?tt?? siksi kun h?n, kes?n vietetty?ns? suomalaisissa seuduissa ja tutustuttuaan kansan rikkaasen kieleen, syksyll? palaisi kotiin.
Ilomielin h?n sen vuoksi oli odottanut suven tuloa. Muutamain toveriensa kanssa h?n p??tti asettua Keuruulle, joka seutu eritt?in on tunnettu kauniista, puhtaasta kielest??n. T??ll? h?n my?s voi oppia tuntemaan Suomalaisen luonnetta ja tapoja h?nen omassa kodissaan sek? ihailla Suomen luonnon suloutta. Vaan ne hedelm?t, jotka varmaankin t?mm?inen matka olisi tuottanut, eiv?t p??sseet kypsym??n: kalman henki ne kylmi. Er??n? kauniina Hein?kuun p?iv?n? l?ksi h?n parin kumppaninsa kanssa j?rvelle huonossa venheess?, joka v?h?n matkan p??ss? rannasta t?yttyi vedest?. Koska Cronstedt oli hyv? uimari, h?n ei ep?illyt uiden pyrki? maalle p?in. Vaan t?ss? h?nen voimansa pettyiv?t, eritt?in kun h?nen vedest? raskas pukunsa kovin painoi h?nt?. Ainoastaan muutama syli rannasta h?nen viimeiset voimansa raukesivat ja h?n vaipui syvyyteen. T?m? tapahtui 10 p. Hein?kuuta v. 1879.
[L?helle surmapaikkaa aikovat Keuruulaiset asettaa muistokiven vainajalle. H?nen muistoansa s?ilytt?? niill? seuduin my?s se kaunis rahalahja, jonka is?ns? antoi kunnan k?ytett?v?ksi kansaa hy?dytt?viin tarkoituksiin.]
Nuoruuden kukoistuksessa h?net siis kova kohtalo riisti pois el?m?st?, joka oli tarpeeksi pitk?, her?tt?m??n suuria toiveita, liiaksi lyhyt niit? t?ytt?m??n. H?nen ik?ns? valoisa kev?t ne synnytti; ennen kuin sen suvi oli saapunut, vei h?n ne mukaansa hautaan. Olihan syyt? kysy?kin "mit? voittaa viel?, jos el?? saa", kun n?ki h?nen nuorukaisen tulisella innolla, miehen