Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 7

Kuka voi päästä tänne sisään paitsi te, herra?
BARTHOLO. Pikemmin pelkään suotta kuin varottomasti panen
mitään kaupalle. Joka paikassa on rohkeita ihmisiä, uskalikkoja...
Eiköhän vielä tänä aamuna sievästi viety teidän lauluanne sill'aikaa,
kuin minä menin ulos sitä hakemaan? Oi! minä...
ROSINA. Huviksenne katsottekin kaikenlaista tärkeäksi! Tuuli ehkä
vei tuon paperin, ehkäpä ensitulija; mitä minä tiedän?
BARTHOLO. Tuuli, ensitulija!... Ei ole tuulta, neitini, eikä ensitulijaa
maailmassa; ja aina tuossa on joku valmiina ottamaan niitä papereita,

joita nainen näyttää epähuomiosta pudottavan.
ROSINA. Näyttää, herra?
BARTHOLO. Niin, neitini, näyttää.
ROSINA (itseksensä). Oi häijyä vanhusta!
BARTHOLO. Mutta mitään semmoista ei enää tapahdu, sillä minä aion
panettaa kiinni tämän ristikon...
ROSINA. Tehkää paremmin; muurauttakaa ikkunat umpeen samassa;
vankihuoneesta pimeään koppiin, eroitus on aivan vähäpätöinen!
BARTHOLO. Mitä niihin ikkunoihin tulee, jotka ovat kadulle päin, se
ehkä ei olisi hullumpaa... Eihän ainakaan tuo parturi ole käynyt teidän
luonanne?
ROSINA. Tuottaako hänkin teille levottomuutta?
BARTHOLO. Aivan samoin kuin joku muukin.
ROSINA. Kuinka kohteliaat teidän vastauksenne ovat!
BARTHOLO. Ah! luottakaa vaan kaikkiin ihmisiin, ja te saatte ennen
pitkää taloonne hyvän vaimon, joka pettää teitä; hyviä ystäviä, jotka
sieppaavat hänet teiltä pois, ja hyviä palvelijoita, jotka auttavat heitä
siinä.
ROSINA. Kuinka! te ette myönnä minulla olevan periohjeita edes sen
vertaa, että herra Figaron houkuttelemisia vastustaisin?
BARTHOLO. Kuka ymmärtää mitään naisten oikuista? Ja kuinka
paljon minä olen nähnyt noista peri-ohjeellisista avuista!...
ROSINA (suutuksissaan). Mutta, herra, jollei meitä miellyttääksensä
tarvitse muuta kuin olla mies, minkätähden te olette minulle niin
kovasti vastenmielinen?

BARTHOLO (kovasti hämmästyneenä). Minkätähden? ...
minkätähden?... Te ette vastaa minun kysymykseeni tuon parturin
suhteen.
ROSINA (loukattuna). No niin! tuo mies tuli sisään minun luokseni;
minä näin hänet, minä puhuttelin häntä. Minä en myöskään salaa teiltä,
että hän minusta näyttää varsin herttaiselta; voi jospa te kuolisitte
harmista siitä!
Viides kohtaus.
(Bartholo, yksin.)
BARTHOLO. Voi noita juutalaisia, noita palvelija-koiria! La Jeunesse!
L'Éveillé! L'Éveillé hylkiö!
Kuudes kohtaus.
(Bartholo, L'Éveillé.)
L'ÉVEILLÉ (tulee sisään haukotellen, aivan unissaan). Aah, aah, ah,
ah...
BARTHOLO. Missä sinä olit, kirottu hirtehinen, kun tuo parturi tuli
tänne sisään?
L'ÉVEILLÉ. Herrani, minä olin ... ah, aah, ah...
BARTHOLO. Joitakuita kepposia toimittamassa, luultavasti? Ja sinä et
siis nähnyt häntä?
L'ÉVEILLÉ. Aivan varmaan minä näin hänet, koska hän tapasi minut
vallan kipeänä, kuten sanoi; ja kyllä kai se oli totta, sillä minä tunsin
kipuja koko ruumiissani, kun vaan kuulin hänen siitä puhu... Ah, ah,
aah...
BARTHOLO (osottelee häntä). Kun vaan kuulin hänen siitä puhuvan!...
Entäs miss' on tuo heittiö La Jeunesse? Alinomaa anniskella lääkkeitä
tälle pikku pojalle ilman minun käskyäni! siin' on joku koiranjuoni sen

takana.
Seitsemäs kohtaus.
(Edelliset; La Jeunesse tulee vanhuksen tavalla, vekara-sauva kädessä;
hän aivastaa useita kertoja.)
L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Vai La Jeunesse?
BARTHOLO. Sinä saat aivastaa sunnuntaina.
LA JEUNESSE. Kas niin, enemmän kuin viisikymmentä ...
viisikymmentä kertaa ... hetken ajalla! (Hän aivastaa.) Minä olen
uuvuksissa.
BARTHOLO. Kuinka! minä kysyn teiltä molemmilta, onko joku
mennyt sisään Rosinan luoksi, ettekä te sano, että tuo parturi...
L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Onko hän siis joku herra Figaro? Aah!
ah...
BARTHOLO. Minä takaan, että se lurjus on salaliitossa hänen
kanssansa.
L'ÉVEILLÉ (itkien kuin hupsu). Minä ... minäkö salaliitossa!...
LA JEUNESSE (aivastaen). No! mutta herrani, löytyykö ... löytyykö
oikeutta?
BARTHOLO. Oikeutta! Se sopii hyvin teidän kaltaisten kurjien kesken;
oikeutta! Minä olen teidän isäntänne, minä, ja olen siis aina oikeassa.
LA JEUNESSE (aivastaen). Mutta, Jumal'auta, kun asia on totta...
BARTHOLO. Kun asia on totta! Jos minä en tahdo, että se on totta,
väitänhän, että se ei ole totta. Kun vaan antaisi kaikkien noitten
lurjusten olla oikeassa, niin saisi pian nähdä, mitä auktoritetistä tulisi.
LA JEUNESSE (aivastaen). Minä tahdon yhtä mielelläni saada eroni.

Hirveä palvelus, ja aina helvetin puuha!
L'ÉVEILLÉ (itkien). Rehellistä miesraukkaa kohdellaan niinkuin
konnaa.
BARTHOLO. Mene siis ulos, rehellinen mies! (Hän osottelee heitä.) Et
tschi et tscha; toinen aivastaa ja toinen haukottelee minua vasten
naamaa.
LA JEUNESSE. Ah! herrani, minä vannon teille, että ilman neitiä ei
olisi ... ei olisi mahdollista jäädä tähän taloon.
(Hän menee ulos aivastaen.)
BARTHOLO. Mihin tilaan tuo Figaro on saattanut heidät kaikki! Minä
näen, mitä hän tarkoittaa: se veijari tahtoisi maksaa minulle nuot sata
écu'täni kukkaroansa avaamatta...
Kahdeksas kohtaus.
(Bartholo, don Bazil; Figaro, piilossa kabinetissä, tulee tuon tuostakin
näkyviin ja kuuntelee heitä.)
BARTHOLO (jatkaa). Ah! don Bazil, te tulette antamaan Rosinalle
hänen soitantotuntiansa?
BAZIL. Sen on kaikkein vähemmin kiiru.
BARTHOLO. Minä kävin teidän luonanne, mutta en tavannut teitä.
BAZIL. Minä olin lähtenyt ulos teidän asioittenne vuoksi. Kuulkaa
uutinen, joka on jotenkin harmillinen.
BARTHOLO. Teillekö?
BAZIL. Ei, teille. Kreivi Almaviva on kaupungissa.
BARTHOLO. Puhukaa hiljaa. Hänkö, joka antoi etsiä Rosinaa koko
Madrid'issa?

BAZIL. Hän asuu ison torin ääressä ja käy joka päivä ulkona
valhepuvussa.
BARTHOLO. Ei ole epäilemistäkään, tuo tarkoittaa minua. Ja mitäs
tehdä?
BAZIL. Jos hän olisi yksityinen mies, voisi saada hänet poistetuksi.
BARTHOLO. Niin, sillä tavoin, että mentäisiin väijyksiin illalla, aseilla
ja haarniskalla varustettuna...
BAZIL. Bone Deus! Saattaa itsensä rettelöihin! Herättää
pahanlaatuinen juttu, se käy laatuun; ja yleisessä kiihtymyksessä
moittia niinkuin pää-moittijat; concedo.
BARTHOLO. Ainoa keino