Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 4

ole enää tapahtuva teille, sen vannon minä.
(Hän sulkee ristikko-akkunan avaimella.)
Neljäs kohtaus.
(Kreivi, Figaro. He tulevat varovaisesti sisään.)
KREIVI. Nyt, kun he ovat poistuneet, tutkikaamme tätä laulua, joka
varmaankin sisältää jonkun salaisuuden. Se on kirje-piletti!
FIGARO. Hän kysyi, mitä se on tuo "tarpeeton varovaisuus"!
KREIVI (lukee vilkkaasti). "Teidän hartautenne herättää minun
uteliaisuuttani; niin pian kuin minun holhojani on mennyt ulos,
laulakaa huolimattomasti näitten runojen tunnetulla nuotilla jotakin,
joka vihdoin ilmoittaisi minulle sen miehen nimen, säädyn ja
aikomukset, joka näyttää niin itsepäisesti mieltyneen kova-onniseen
Rosinaan."
FIGARO (jäljitellen Rosinan ääntä). Lauluni, lauluni putosi; juoskaa,
juoskaa! (Hän nauraa.) Ah! ah! ah! ah! Oi noita naisia! jos tahdotte

antaa viisautta mitä vilpittömimmälle, sulkekaa hänet sisään.
KREIVI. Armas Rosinaseni!
FIGARO. Armollinen herra, minä huomaan jo selvästi teidän
maskeradinne syyt; te toimitatte täällä lemmenkauppaa aaveissanne.
KREIVI. Sinä olet siis asian jäljillä, mutta jos sinä lavertelet...
FIGARO. Minäkö lavertelisin! Minä en ensinkään käytä teidän
rauhoittamiseksenne noita kauniita kunnioituksen ja uskollisuuden
korulauseita, joita joka päivä väärin-käytetään; minä sanon ainoasti
yhden sanan: minun oma etuni on teille takauksena minun puolestani;
punnitkaa kaikkia tuolla vaa'alla, j.n.e....
KREIVI. Varsin hyvä. Kuule siis. Kuusi kuukautta sitte kohtasin
sattumalta Prado'ssa [julkinen kävelypaikka Madridissa. Suom. muist.]
nuoren naisen, jonka kauneus!... Sinä näit hänet äsken. Minä olen
turhaan antanut hakea häntä koko Madrid'issa. Vasta muutamia päiviä
sitte olen saanut tiedon, että hänen nimensä on Rosina, että hän on
jalosukuinen ja naitu eräälle vanhalle tämän kaupungin lääkärille,
nimeltä Bartholo.
FIGARO. Kaunis lintunen, todellakin! vaikea karkoittaa pesästänsä!
Mutta kuka on sanonut teille, että hän on tohtorin vaimo?
KREIVI. Kaikki ihmiset.
FIGARO. Se on valhe, jonka hän on sepittänyt Madrid'ista tullessaan,
pettääksensä kosijoita ja karkoittaaksensa heitä; Rosina on vielä vaan
hänen holhottinsa, mutta ennen pitkää...
KREIVI (vilkkaasti). Ei ikinä. Oi! mikä uutinen! Minä olin päättänyt
ruveta vaikka mihin, tuodakseni hänelle esiin surkuttelemistani, ja minä
tapaan hänet naimatonna! Ei ole hetkeäkään hukkaamista; minun täytyy
saavuttaa hänen rakkautensa ja temmata hänet pois siitä halvasta
liitosta, joka hänelle määrätään. Sinä tunnet siis tuon holhojan?

FIGARO. Niinkuin äitini.
KREIVI. Minkälainen mies hän on?
FIGARO (vilkkaasti). Hän on kaunis, paksu, lyhytläntä, nuori äijä,
harmaan-täplikäs, kunnoton, parraton, innoton, joka väijyy ja nuuskii,
toruu ja ähkää, kaikki yht'aikaa.
KREIVI (tuskastuneena). Ho! minä näin hänet. Hänen luonteensa?
FIGARO. Raaka, ahnas, ylenmäärin mustasukkainen ja rakastunut
holhottiinsa, joka vihaa häntä kuolemaan asti.
KREIVI. Hänen miellyttämis-keinonsa siis ovat...
FIGARO. Olemattomia.
KREIVI. Sitä parempi. Hänen rehellisyytensä?
FIGARO. Aivan niin suuri kuin tarvitaan hirsipuun välttämiseksi.
KREIVI. Sitä parempi. Rangaista petturia samalla kuin tekee itsensä
onnelliseksi...
FIGARO. Se on yht'aikaa yleisen ja yksityisen hyödyn edistämistä:
todellakin siveellinen urhotyö, armollinen herra!
KREIVI. Sinä sanot, että pelko kosijoista saattaa hänet oveansa
sulkemaan?
FIGARO. Kaikilta ihmisiltä: jos hän voisi tilkittää sen umpeen...
KREIVI. Ah! hiisi, sitä pahempi! Voisitko sinä päästä sisään hänen
luoksensa?
FIGARO. Josko minä pääsisin! Primo, se rakennus, jossa minä asun, on
tohtorin oma, hän vouraa sitä minulle ilmaiseksi.
KREIVI. Vai niin!

FIGARO. Ja minä lupaan hänelle kiitollisuudesta kymmenen
kultarahaa vuodessa, ilmaiseksi senkin.
KREIVI (tuskastuneena). Sinä olet hänen hyyryläisensä?
FIGARO. Vielä enemmän, hänen parturinsa, hänen haavalääkärinsä,
hänen apteekarinsa; hänen talossaan ei kukaan muu pitele partaveistä,
lansettia tahi ruiskun-mäntää kuin teidän palvelijanne.
KREIVI (syleilee häntä). Oi! Figaro, ystäväni, sinä olet oleva minun
enkelini, minun vapauttajani, minun suojelushenkeni.
FIGARO. Pahus vieköön! kuinka hyöty nopeasti on lyhentänyt teille eri
säätyjen välin! kelpaa kuulla kiihtyneitä ihmisiä!
KREIVI. Onnellinen Figaro! Sinä saat nähdä Rosinaani! sinä saat
nähdä häntä! Käsitätkö onneasi?
FIGARO. Tuo on vasta-rakastuneen puhetta! Minäkö häntä ihailen?
Jospa te voisitte ottaa minun asemani!
KREIVI. Ah! jospa saattaisi eksyttää kaikki valvojat!
FIGARO. Sitäpä minä juuri mietin.
KREIVI. Ainoastaan kahdeksitoista tunniksi.
FIGARO. Jos pitää ihmisiä puuhassa heidän omia etujansa varten, estää
heitä toisen miehen etuja vahingoittamasta.
KREIVI. Epäilemättä. Entäs sitte?
FIGARO (syvästi miettien.) Minä tuumailen, eikö apteeki voisi tarjota
vähäisiä viattomia keinoja...
KREIVI. Lurjus!
FIGARO. Tahdonko minä vahingoittaa heitä? He tarvitsevat kaikki
minun apuani, täytyy vaan hoitaa heitä kaikkia yht'aikaa.

KREIVI. Mutta tuossa lääkärissä saattaa syntyä joku epäluulo.
FIGARO. Täytyy toimia niin nopeasti, ett'ei epäluulo ehdi syntymään.
Yksi ajatus johtuu mieleeni: Kuninkaallisen Infantin rykmentti saapuu
tähän kaupunkiin.
KREIVI. Eversti on minun ystäviäni.
FIGARO. Hyvä! Menkää tohtorin luoksi ratsumiehen puvussa,
majoituskirjeellä varustettuna; täytyyhän hänen ottaa teidät majaansa;
mitä vielä on tehtävää, sen minä otan toimekseni.
KREIVI. Oivallista
FIGARO. Se ei myöskään olisi hullumpaa, jos näyttäisitte olevan noin
vähän humalassa...
KREIVI. Miksi niin?
FIGARO. Ja vähän sopimattomasti kohtelevan häntä tuon järjettömän
ulkomuodon peitossa.
KREIVI. Miksi niin?
FIGARO. Siksi, ett'ei hän ryhtyisi mihinkään varomiseen, vaan luulisi,
että teitä pikemmin haluttaisi nukkua kuin rakentaa salavehkeitä hänen
luonansa.
KREIVI. Erinomainen ajatus! Mutta minkätähden sinä et mene sinne?
FIGARO. Ah! niin, minä! Me olemme varsin onnelliset, joll'ei hän
tunne teitä, jota hän ei milloinkaan ole nähnyt. Ja millä tavoin sitten
hankkia teille pääsy sinne?
KREIVI. Sinä olet oikeassa.
FIGARO. Sillä te ette ehkä osaa kannattaa tuota vaikeata rôlia.
Ratsumies ... humalassa...

KREIVI. Sinä pilkkaat minua (juopuneena olevinansa). Eiköhän tämä
ole tohtori Bartholon talo, ystäväni?
FIGARO. Todellakin, jotenkin hyvin; jalat