Setä Tuomon tupa | Page 8

näkyi sen
takaa. Eilisen turhan takaa-ajonsa ja makaamattomuuden tähden viime
yönä hyvin huonolla tuulella ollen hän tuskin piti lukua rouva Shelbyn
läsnäolosta ja tiuskasi äkäisesti Tuomolle:
"Joudu! Laittaudu pian valmiiksi, neekerikoira!"
Nöyrästi ja vastustamatta nousi Tuomo, nosti arkkunsa olkapäälleen ja
astui ulos häkkikärryjen luo, jotka orjainkauppias oli valmiiksi
toimittanut. Kloe seurasi häntä itkevien lasten kanssa. Tuomo otti
liikuttavat jäähyväset rakkailtansa ja samoin kaikilta muilta orjilta ja
nousi kärryihin. Haley yritti panemaan hänelle raskaita jalkarautoja,
jotka myöskin olivat valmiina kärryissä.
Se suututti kaikkia läsnäolijoita.
"Jättäkää tuo, herra Haley!" huusi myöskin rouva Shelby kiivaasti
ikkunasta. Saatatte olla huoletta, sellaisia pitimiä ei Tuomolle tarvita."
"Lorua!" vastasi Haley pudistaen epäilevästi päätänsä. "Samaahan te
olette vakuuttaneet siitäkin orjastanne, joka nyt on missä lieneekään.
En minä enää pane enempää alttiiksi niiden viiden sadan dollarin
lisäksi, jotka jo olen täällä menettänyt."
Hän löi hevosiansa ja kärryt vierivät pois.
Hyvin pahoitti Tuomon mieltä, että hän ei saanut sanoa jäähyväsiä
nuorelle Edvard Shelbylle, joka Tuomon lähtiessä juuri oli naapurissa.

Se nuorukainen oli tätä uskollista neekeriä kunnioittanut kuin isää ja
omistanut hänen kristillisen mielensä. Kuin hän kotiin palattuaan kuuli
Tuomon lähdön, nousi hän heti ratsun selkään ja todella, pian
saavuttikin orjakärryt. Haleylla ei ollut mitään sitä vastaan, että Edvard
vähän puheli jäähyväsiksi vanhan ystävänsä Tuomon kanssa sill' aikaa,
kuin hän itse nautti virvoituksia.
Liikuttava oli Edvardin ja Tuomon ero. Edvard uudisti vakuutuksen,
että Tuomo pian ostetaan vapaaksi, ja ripusti hänelle vähäiseksi
muistoksi kaulaan reikälaitaisen hopeadollarin, kannettavaksi nauhassa
piilossa, että Haleyn himokkaat silmät eivät sitä huomaisi. Sitte vierivät
kärryt edelleen.
Haley ja Tuomo istuivat pitkän aikaa vaiti vierekkäin omituisina
toistensa vastakohtina. Tuomo mietiskeli eräitä raamatunlauseita,
varsinkin sitä, jossa sanotaan: "Ei meillä ole täällä pysyväistä
kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." Haley mietiskeli mitenkä
hyvästä hinnasta saisi orjansa myödyksi, jos ensin saisi hänet hyvään
markkinapaikkaan; Tuomo oli hengessään kohonnut yli kaikkein
maallisten, Haley riippui koko sydämmestään kiinni maassa; Tuomon
koko olemus oli kristillistä nöyryyttä, Haley oli ilmeinen ylpeys ja
itserakkaus.
Orjainkauppias oli jättänyt ohjat kumppanilleen ja otti nyt esiin
muutamia sanomalehtiä lukeakseen virallisia ilmoituksia. Hänellä kun
ei ollut mitään sivistystä eikä juuri minkäänlaisia tietoja, oli hänen
jotenkin vaikea tulla toimeen lukemisessa, niin että hänen täytyi ensin
itsekseen supista puoliääneen sanat ennen, kuin niitä ymmärsi. Häntä
viehättivät ainoastaan ne ilmoitukset, jotka koskivat orjia; sen tähden
hän luki heti ensi sivulta nämä suurilla kirjaimilla painetut ilmoitukset:
"*Karanneita orjia (Kentuckyssä).*
Barnesilta neekeripoika Jim -- elävänä tai kuolleena tuonnista 100
dollaria. Edvardsilta miesorja Dick ja naisorja Lucie -- 200 dollarin
palkinto; samoin naisorja Polly kahden lapsen kanssa -- 200 dollarin
palkinto.

Shelbyltä naisorja Elisabet yhden lapsen kanssa. (Jo ajetaan takaa.)" ja
edelleen:
"*Laillinen orjain myynti.*
Oikeuden määräyksestä julkisesti myydään huutokaupalla tiistaina 20
päivänä helmikuuta Williamstownissa Kentuckyn valtiossa seuraavat
neekerit:
Hagar, 60 vuoden ikäinen. John, 30 " " Ben, 21 " " Saul, 25 " " Albert,
14 " "
Myönti tapahtuu Blutchfordin tilan perillisten pyynnöstä.
Toimitusmiehet Samuel Morris ja Thomas Flint."
Tätä toista kuulutusta tavaili Haley jotenkin kauan.
"Siinäpä olisi jotakin minulle", puheli hän hiljaa ja kääntyi sitte
Tuomon puoleen, koska ei ollut muita joille olisi voinut ajatuksensa
ilmoittaa. "Kuule Tuomo," sanoi hän, "sinua yksin ei kannata viedä
etelään. Minun pitää ostaa vielä muita lisäksi. Me ajamme nyt suoraa
päätä Williamstowniin, jossa minä saan olla orjain huutokaupassa ja
toimitan sinut siksi aikaa sikäläiseen orjainvankilaan."
Tuomo levollisesti kuunteli tuota loukkaavaa ilmoitusta ja astui jo
samana iltana Williamstownissa vankeuteen.
Seuraavana päivänä aamupuolella kokoutui paljo orjainkauppiaita ja
muita ostajia huutokauppapaikalle ja myötäväksi määrätyt orjat
tarkasteltiin yksitellen.
Vaimo, jolla ilmoituksessa oli nimi Hagar, oli oikea neekeri sekä
väriltään että kasvultaan. Hän oli ehkä kuudenkymmenen vuoden ijässä,
mutta näytti paljon vanhemmalta, kun näet oli kovassa työssä
heikontunut. Hän oli puolisokea ja leinistä vähän koukistunut. Juuri
hänen vieressään oli hänen nuorin poikansa Albert, vilkkaan näköinen
poika, koko lapsiparvesta ainoa, kuin hänelle oli jäänyt jäljelle. Mutta

hänestä äiti näkyi iloitsevan ja ainoana huolena oli äidillä nyt, että
heidät myötäisiin samalle herralle. Hyvän näköinen, vanha herra
ostajien joukosta oli hänelle myöskin jo antanut hyvää toivoa.
Ensimmäisten joukossa, kuin tunkeutui orjia tarkastelemaan, oli Haley.
Hän astui lähimmän neekerin luo, tunnusteli hänen ruumistansa ja
hampaitansa ja teetti hänellä käsi- ja jalkaliikkeitä, sillä tavalla
nähdäkseen hänen lihasvoimansa. Ihan samoin teki hän toisellekin
orjalle ja tuli sitten pojan luo, jota hän käski hyppimällä ja juoksemalla
näyttämään jäsentensä notkeutta.
"Albert myödään yhdessä minun kanssani", sanoi tuskaisesti äiti
orjainkauppiaalle.
Haley ei ollut kuulevinaankaan, vaan meni huutokauppapöydän luo
odottelemaan myönnin alkua.
"No, mitä arvelette heistä?" kysyi uteliaasti eräs mies, joka oli tarkkaan
katsellut Haleyn tutkimustoimia.
"Hm, minä ainakin huudan noita molempia nuorempia orjia ja tuota
poikaa," vastasi hän.
"Vaan poika näkyy tosiaankin olevan myötävänä yhdessä äitinsä
kanssa."
"Mitä se minuun koskee!" ärähti Haley. "Pojan minä ostan, vaan en
vanhaa, sillä hän ei ansaitse edes suolaakaan, jonka saa. Minä en huoli
hänestä, vaikka saisin hänet ilmaiseksi. Onhan hän puolisokea ja sitä
paitsi rampa."
"Ero lapsesta saattaa äidin epätoivoon."
"Se ei ole minun asiani."
Huutokauppa alkoi. Vanha