Setä Tuomon tupa | Page 7

takaa-ajotaitoansa, ja jonkinlainen vaisto ohjasi h?net t?ll?kin kertaa oikealle tielle. Kohta h?n oli oikeilla j?ljill? ja silloin laski ratsut laukkaamaan niin, ett? kipin?t kavioista s?ihkyiv?t. T?ytt? laukkaa laski h?n yl?- ja alam?et. Juuri sin? hetken?, kuin Elisabet katsahti taaksensa ja huomasi vainoojansa, n?ki my?skin Haley h?net. Raivoissaan pieksi h?n ratsuansa ja saapastensa kantap?ill? niin kovin painoi sen sivuja, ett? se kuuluvasti huohotti, vaan samalla sy?ksyi eteen p?in kuin nuoli.
"Odotahan, kyyhkyseni!" pilkkasi Haley. "Viel? v?h? k?rsiv?llisyytt?, niin oletpa kiinni! Ja sitte saat maksaa minulle t?m?n ratsastuksen kymmenkertaisesti."
Elisabetin ja h?nen vainoojansa v?limatka n?ht?v?sti v?heni, parissa silm?nr?p?yksess? t?ytyi pakolaisen joutua kiinni. Haleyn riemuhuuto kaikui jo onnettomuutta uhaten h?nelle korviin. Silloin h?n kokosi kaiken toimikykyns? rohkeaan p??t?kseen. H?n tahtoi ennemmin antautua luonnon voimain valtaan, ennemmin rohkeasti uhoitella hirmuista kuoleman vaaraa kuin antaa lastansa alttiiksi tuolle ihmishirvi?lle.
Puristaen lujemmasti k?sivarrellaan Harry?, joka tuskaisesti katsoi taa p?in, ja kuiskaamalla k?skien h?nt? pysym??n alallaan, juoksi h?n vitkastelematta joen rantaan. Hypp?ys vain, niin h?n seisoi l?himm?ll? j??lautalla, joka h?nen allaan halkeili, vaikka h?n ei sit? huomannut. Toinen, kolmas, nelj?s hypp?ys, ja Elisabet oli keskell? rysk?v?? j??joukkoa, joka ik??n kuin suojellen ymp?r?itsi h?nt?. Ik??n kuin n?kym?t?n voima ohjasi h?nen askeliansa ja k?ski luonnonvoimia kunnioittamaan ?idin syd?mmen tunteita. Elisabet itse tuskin tajusi, mit? teki, ja yksin tuo kovasyd?mminen, tunnoton Haleykin oli hyp?nnyt maahan ratsunsa selj?st? ja katsella ?llisteli h?nen j?lkeens?, muistamatta itse??n ja asioitaan. Iltah?m?r?ss? liihoitteli Elisabet kuin keve? varjo pauhaavien aaltojen ylitse, ja muutamassa minuutissa saapui toiselle pelastavalle rannalle ja siis toistaiseksi p??si turvaan.

Viides luku.
Tuomon poisvienti ynn? muuta.
Kuin Haley n?ki saaliinsa niin odottamattomalla tavalla pois pujahtavan, muuttui h?nen h?mm?styksens? tuota pikaa vihan vimmaksi. H?n kiroili kauheasti ja n?ytti olevan hyvin halukas k?ym??n k?siksi orjiin, jotka h?nt? olivat seuranneet.
H?nen kiukkunsa ei sent??n kest?nyt kauan, h?n lohdutteli mielt??n sill? ajatuksella, ett? h?nell? kyll? oli keinoja l?yt?? Elisabet Ohiosta ja toimittaa kiinni. Kovasta ratsastuksesta v?syneen? l?ksi h?n l?himp??n ravintolaan lep??m??n ja itsekseen neuvottelemaan, mitk? toimenpiteet olisivat paraat pakolaisen kiinni saamiseksi.
Haleylla n?kyi olevan onnea. Juuri oli vierashuoneesen tullut kaksi miest?, jotka olivat yleens? tunnetut taitaviksi ja kokeneiksi orjain ajajiksi: Sampson Loker ja Rikard Marks. Ne olivat juuri sopivat miehet Haleylle. H?n tunsi heid?t jo ennest??n ja saattoi varmaan luottaa heid?n apuunsa. Siisp? h?n vei heid?t syrj??n p?yd?n luo, tilasi punssia ja esitti lasien kilistess? asiansa. Loker ja Marks olivat heti valmiit ja neuvottelivat sinne t?nne, ja kuin Haley heille lupasi viisikymment? dollaria kiinniotto-palkkaa, silloin he vannoivat tuovansa Elisabetin poikineen ennen, kuin p?iv? ehti kolmasti uudistua. Siten oli se v?lipuhe sovittuna.
* * * * *
Kuin helmikuun aurinko seuraavana aamuna sameasti katsahti Tuomon asunnon j?isist? ikkunoista sis??n, n?ki se jo Tuomon ja h?nen vaimonsa Kloenkin olevan liikkeell?. Kloe silitteli pestyj? vaatteita ja teki sit? niin innokkaasti, kuin olisi ollut tulinen kiire; vaan h?n todella tahtoi ainoastaan ty?ll? tukeuttaa sis?llist? tuskaansa ja haihduttaa surullisia ajatuksiaan. Olihan nyt juuri tulemassa eron hetki.
Tuomo ty?skenteli ihan toista. H?n luki pyh?? raamattua ja etsi voimakkaimpia paikkoja, valmistautuakseen kovaan kohtaloonsa, johon h?nen nyt tuli antautua. Koetus oli kuitenkin melkein liian kova. Ilolla h?n olisi antanut el?m?ns? t?h?nastisen herransa edest?, ja napisematta k?rsinyt tylyint?kin kohtelua, jos h?n vain olisi saanut pysy? omaistensa luona. Mutta nyt ei en?? k?ynyt sit? muuttaa, t?ytyi tyhjent?? k?rsimyksen kalkki.
Niin k?y, kuin tahdot, Jumala, Hyv' on sun tahtos ijan; Ken pysyv? on uskossa, H?n apusi saa pian! Meit' pelasti sun Poikasi, Siis tyk??s et heit?; Kun turvaamme ja huudamme, Et hylj??, Herra, meit?.
T?m?n v?rsyn luki Tuomo virsikirjastaan hartaalla mielell?. Sitenp? h?n my?skin kykeni lohduttamaan ja rauhoittamaan vaimoansa, joka v?list? vaikeroi ihan ??neens?. Kohta sitte tuli rouva Shelby. H?nen kalpeista kasvoistaan n?kyi surua ja s??li?.
"Min? tulen ottamaan sinulta j??hyv?si?, Tuomo", alkoi h?n kyynelsilmin puhua. "Rakas Tuomo, min? paha kyll? en voi tehd? sinulle muuta kuin lohduttaa, sill? tied?th?n, ett? jokainen rahapenni sinulta otettaisiin kuitenkin pois. Mutta t?ss? perheesi ja Jumalan edess? lupaan min? ostaa sinut vapaaksi niin pian, kuin saan s??stetyksi kokoon sellaisen summan. Siihen asti luota Jumalaan."
Rouva Shelby vaipui tuolille, Tuomo ja Kloe itkien suutelivat h?nen k?tt?ns?. Juuri silloin temmattiin ovi ?kisti auki ja Haley n?kyi sen takaa. Eilisen turhan takaa-ajonsa ja makaamattomuuden t?hden viime y?n? hyvin huonolla tuulella ollen h?n tuskin piti lukua rouva Shelbyn l?sn?olosta ja tiuskasi ?k?isesti Tuomolle:
"Joudu! Laittaudu pian valmiiksi, neekerikoira!"
N?yr?sti ja vastustamatta nousi Tuomo, nosti arkkunsa olkap??lleen ja astui ulos h?kkik?rryjen luo, jotka orjainkauppias oli valmiiksi toimittanut. Kloe seurasi h?nt? itkevien lasten kanssa. Tuomo otti liikuttavat j??hyv?set rakkailtansa ja samoin kaikilta muilta orjilta ja nousi k?rryihin. Haley yritti panemaan h?nelle raskaita jalkarautoja, jotka my?skin olivat valmiina k?rryiss?.
Se suututti kaikkia l?sn?olijoita.
"J?tt?k?? tuo, herra Haley!" huusi my?skin rouva Shelby kiivaasti ikkunasta. Saatatte olla huoletta, sellaisia pitimi? ei Tuomolle tarvita."
"Lorua!" vastasi Haley pudistaen ep?ilev?sti p??t?ns?. "Samaahan te olette vakuuttaneet siit?kin orjastanne, joka nyt on miss? lieneek??n. En min? en?? pane enemp?? alttiiksi niiden viiden sadan dollarin lis?ksi, jotka jo olen t??ll? menett?nyt."
H?n l?i hevosiansa ja k?rryt vieriv?t pois.
Hyvin pahoitti Tuomon mielt?, ett? h?n ei saanut sanoa j??hyv?si?