Setä Tuomon tupa | Page 6

auki."
"Kummallista -- eih?n toki...? Olisikohan lapsineen karannut?" puhui herra Shelby h?t?isesti. "Siit?p? voisi aika pulma synty?! Haley on jo muutenkin kyllin ep?luuloinen, ja kuin h?n nyt kuulee Elisabetin olevan poissa, niin h?n varmaankin ajattelee minun edist?neen h?nen pakoansa."
Rouva Shelby oli itsekseen hyvill?ns?, kuin ajatteli, ett? Elisabetin saattaisi onnistua vied? lapsensa pois Haleyn k?sist?. Kohta sitte tuotiin h?nelle Elisabetin kirje, joka vahvisti arvelut, ett? h?n oli paennut.
T?m? sanoma levisi orjain kesken kuin kulovalkea. Kaikki iloitsivat pakolaisen rohkeasta p??tt?v?isyydest? ja ainoastaan herra Shelbyn l?sn?olo esti heit? julki riemuitsemasta. Tuomossa ei n?kynyt mit??n muutosta. Levollisesti teki h?n tavallisia teht?vi?ns?, ja yht? v?h?n h?n kuin Kloekaan sanoilla tai edes silm?yksill?k??n ilmasi, mit? tiesi.
Haley tuli tapansa mukaan noutamaan molempia uhrejansa. Sanoma, ett? Elisabet oli paennut Harryn kanssa, saattoi h?net melkein raivoon. H?n syytti herra Shelby? ja k?ytti niin loukkaavia sanoja, ett? ankara riita alkoi miesten kesken. Rouva Shelby viimein sai heid?t sovitetuksi ja Haley ryhtyi takaa-ajamis-toimiin. Talon em?nt? sai kuitenkin taivutetuksi h?net viel? j??m??n aamiaiselle ja siten em?nt? sai aikaa puhella orjain kanssa, joiden piti seurata Haleyta. H?n kielsi heit? liian kiireesti takaa ajamasta ja varsinkin kehoitti kulkemaan uutta tiet?, joka oli verraten hankalampi. Orjat lupasivat tehd?, mit? suinkin voivat ja tekiv?t sit? omasta halustaankin. Er?s heist? n?et meni muka vaalimaan Haleyn hevosta ja salaa ty?nsi sille muutamia p?hkin?it? satulan alle. Sen piti jotakin vaikuttaa. Ja oikein, kuin Haley viimein v?h?n p?ihtyneen? yritti nousemaan ratsullensa selk??n, hepo tunsi p?hkin?n kulmista kovaa kipua, potki, nousi pystyyn ja teki sellaisia hypp?yksi?, ett? ratsastaja horjahti ja ennen ensimm?isen minuutin loppua makasi maassa vaikeroiden. Hepo heti, kuin tunsi olevansa vapaa taakastaan, laukkasi pois pihasta ja katosi l?heiseen mets??n. Ratsun etsiminen ja takaisin tuominen vei taas melkoisen ajan ja kuin hepo viimein oli valmiina, oli jo p?iv?kin ohi puolesta. Nyt ei Haley mitenk??n voinut olla j??m?tt? p?iv?lliselle, ja rouva Shelby kumosi h?nen arvelunsa, ett? Elisabet p??see liian paljon edelle niin taitavasti, ett? Haley, joka muutenkaan ei koskaan ollut haluton hyville ruuille, viimein suostuikin j??m??n.
Taas kului joitakuita hetki? ja kuin Haley juomista hyvin iloisena orjinensa l?ksi pihasta, l?i kello l?heisess? kirkontornissa kolme.

Nelj?n luku.
Ihmisriistan ajo.
Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mieless? silloin, kuin h?n, poikanen k?sivarrellansa, l?ksi Tuomon tuvasta rient?m??n kohti avaraa, tiet?m?t?nt? et?isyytt?. H?nh?n siten tuli temmatuksi pois oloista, joihin h?n oli mieltynyt, sek? yst?v?llisten, osaaottavaisten, hyv?ntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman v?ltt?m?tt?myyden pakko ajoi h?nt? pois, viel?p? juuri sellaiseen aikaan, jolloin h?nell? ei ollut mit??n tietoa puolisonsa kohtalosta. Lis?n? oli viel? ankara ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki yhdess? vaikutti, ett? h?n oli menehty? toivottomuuden tuskaan. Vaan h?n silloin katsahti suloiseen poikaansa, joka maatessaan ei tiennyt mit??n noista kauhuista, ja siten rohkeus ja horjumattomuus j?lleen p??siv?t voitolle ?idin mieless?. Nopeammin riensi h?n edelleen pitkin j??tynytt? tiet?, joka h?nen jalkainsa alla narisi, mets?in keskitse, joista tuuli lenn?ttelee kuivia lehti?. Monesti tuntui h?nest?, kuin vainoojain ??net kuuluisivat takana, mutta se olikin vain h?nen oman kiihtyneen mielikuvituksensa her?tt?m?? kaikua.
P?iv?n koittaessa oli kotipaikka jo kaukana j?ljell? ja Elisabet pian saapui suurelle valtatielle, joka pitkin Ohio-jokea vei Cincinnatiin ja muihin kaupunkeihin.
Silloin t?ytyi Elisabetin hiljent?? astuntaansa, jos tahtoi olla her?tt?m?tt? ep?luuloa. H?n my?skin laski nyt poikasensa maahan, talutti h?nt? k?dest? ja antoi h?nelle v?h?isist? ruokavaroista, joita h?n varovaisuudessaan oli mukaan ottanut. Koska Elisabet oli siistiss? puvussa ja h?nen kasvojensa v?ri, kuten sanottu, oli jotenkin samankaltainen kuin kaukaasialaisella rodulla, niin oli hyvin luultava, ett? h?nt? ja h?nen lastaan ei kukaan osannut aavistaa orjiksi. Arvelematta h?n sen t?hden astui tien varrella olevaan ravintolaan ja pyysi sy?t?v??. Sill? nelj?kolmatta tuntia oli siit? kulunut, kuin h?n viimeksi oli sy?nyt, ja luonto vaati nyt kaksin verroin velkaansa takaisin.
Lev?tty??n jonkun aikaa ja sammutettuaan n?lk?ns? l?ksi h?n taas edelleen ja saapui my?h??n iltap?iv?ll? er??seen Ohion kyl??n. Ensinn? h?n katsahti joen rantaan, olisiko mahdollista p??st? ylitse. Sill? vasta toisella puolella saattoi h?n tuntea olevansa turvassa. Mutta joki oli hyvin tulvillaan ja melkein t?ynn? j??lauttoja, jotka alla pauhaavan virran painosta sysiv?t ja jyskyttiv?t toinen toistaan. Ei l?hell? eik? kaukana n?kynyt lauttaa eik? lauttamiehi?.
Elisabet katsella tuijotti jokeen ja pelastuksen toivo n?ytti kokonaan kadonneen. H?nh?n tiesi miten helppo Haleyn oli l?yt?? h?nen j?lkens?, varsinkin kuin h?nell? oli vainukoiria. Tietysti h?n ratsasti; niinp? h?nelle riitti v?h?inen osa siit? ajasta, kuin Elisabet oli tarvinnut. T?ytyi tapahtua jotakin. Elisabet tiedusteli kaikkialta ylip??s?n tilaisuutta, vaan turhaan. Kerran h?n kyll? kuuli jonkun aikovan vied? muutamia tyhji? tynnyri? ylitse, mutta tiet?m?t?nt? oli siin?kin, ryhtyik? h?n siihen t?n??n vaiko huomenna vai tokko ollenkaan j?iden kulun vaarallisena aikana.
T?ll? v?lin kului hetki toisensa per?st?, pakolaisen keksim?tt? mit??n pelastuskeinoa. Jo l?hestyi ilta ja Elisabet aikoi l?hte? jatkamaan rasittavaa ja nyt melkein toivotonta pakoansa pitkin joen rantaa. Silloin yht' ?kki? kuului jotenkin et??lt? huutoa ja ruoskan l?j?yksi?. H?n katsahti taaksensa ja sanomaton kauhu pani h?nen j?senens? vapisemaan. Haley se siell? tulla lenn?tti t?ytt? laukkaa ratsastaen, kolme orjaa seurassaan.
Orjainkauppias oli ensinn? antanut itse??n viekasten apulaistensa eksytt?? l?htem??n v??r?lle tielle. Vaan eip? h?nell? nyt ollut ensi kerta el?m?ss??n harjoittaa