Setä Tuomon tupa | Page 5

-- voi, min? en tosiaankaan tied?, mit? h?nelle teen. Jumala olkoon h?nelle armollinen!"
Molemmat pelj?styiv?t juuri silloin yht' aikaa. ?sken oli kuulunut astuntaa ovea kohti ja nyt sen takana kuului raskas kaatuminen.
"Mit? se oli?" kysyi herra Shelby kuunnellen.
Rouva Shelby oli jo rient?nyt ovelle ja avasi sen, vaan astui pelj?styksest? takaperin, sill? Elisabet makasi maassa kuin kuolleena h?nen edess?ns?.
"Hirmuista ilmoitusta ei nyt en?? tarvita," kuiskasi rouva Shelby, "vaimo parka n?kyy jo tiet?v?n kaikki!" Yhdess? kantoivat he tainnottoman vaimon huoneesen, sitte herra Shelby meni pois. T?m? heikko mies ei siet?nyt n?hd? onnettomuutta ja tuskaa.
Elisabet tointui v?hitellen. H?n muisti heti, mit? h?nelle oli tapahtunut, ja kertoi vapisevalla ??nell? kaikki rouva Shelbylle. H?n oli ollut tulemassa em?nt?ns? luo jollekin asialle; saavuttuaan oven taa kuuli h?n mainittavan itse??n ja Harry?. H?n pys?htyi ja kuuli sitte joka sanan tuosta keskustelusta.
Rouva Shelby ei paljoa puhunut. On sellainenkin sieluntila, jossa ei mik??n lohdutus osu kohti ahdistettuun syd?mmeen. Elisabet horjuen astui takaisin huoneesensa ja siell? joutui h?n taas tunteittensa valtaan. Monen moni entisyyden muisto sukelsi esiin. Tuossa ikkunan edess? oli h?n niin monesti istunut ja neuloen hyr?illyt laulua sill'aikaa, kuin Yrj?, poikanen k?sivarsilla, k?veli huoneessa; tuolla piirongin laatikossa olivat pikku Harryn joululahjat ja et??mp?n? sivulla makasi vuoteellaan nukuksissa poikanen itse, k?sivarret py?revin?, ruususuu v?h?n auki ja viattomat kasvot hymyilevin?, ymp?rill? joitakuita hiuskiharoita.
"Lapsi parka!" sanoi h?n, kumartuen Harryns? vuoteen ylitse. "Sinut on my?ty, tahdotaan erottaa sinut ?idist?si, kuten sinut jo is?st?si erotettiin. Mutta Jumala auttaa minua sinua pelastamaan."
H?nen j?rkevyytens? oli j?lleen palannut ja lujaa p??tt?v?isyytt? n?kyi h?nen kasvoistansa. T?ytyi saada Harry pois, miten hyv?ns? pois! H?n istahti p?yd?n viereen, otti kyn?n ja paperia ja kirjoitti vitkastelematta:
"Rakas em?nt?ni! uskollinen rouva Shelby! ?lk?? katsoko minua kiitt?m?tt?m?ksi ?lk??k? pit?k? minua kunnottomana, kun lastani pelastaakseni ryhdyn luvattomiin keinoihin. Kuin te luette n?it? rivej?, olen min? jo poistunut kodistani ja teid?n talostanne, jossa olen saanut nauttia niin suurta onnea ja hyvyytt?. Te ette moiti minua siit?. Min? en voi olla n?in tekem?tt?. Jumala siunatkoon teit? ja palkitkoon teille kaiken hyvyytenne ja lempeytenne! Elisabet."
H?n k??nteli paperin kokoon ja kirjoitti osoitteen. Sitte h?n otti Harryn tarpeellisimmat vaatteet ja sitoi ne vy?llens?. H?nen pannessaan huivia hartioillensa ja hattua, p??h?ns? her?si pienokainen.
"Menetk? sin? pois, ?iti?" kysyi h?n uteliaasti.
"St, ?l? puhu niin kovaan, Harry", kielsi Elisabet. "Ei kukaan saa kuulla hiiskaustakaan. On tullut paha mies ja h?n tahtoo vied? kanssansa pikku Harryn ja pist?? pime??n komeroon! Mutta ?iti ei sit? tahdo, vaan pukee pian sinulle ylle ja juoksee pois, ett? se ilke? mies ei saa varastaa sinua."
Tuota pikaa oli Harry vaatteissa. Sitte h?n viel? k??ri h?net l?mp?isen huiviin ja y?n pimeyteen sy?ksyiv?t he.
Syrj?ss? talon takapihan laidassa oli Tuomon tupa. Sinne riensi Elisabet ensinn?. Tuomo ei viel? nukkunut. H?n oli juuri t?n? iltana pit?nyt tavattoman pitk?n kotihartaus-hetken, ik??n kuin ammentaakseen oikein paljon lohdutusta murheen ajaksi, joka h?nen tiet?m?tt?ns? jo seisoi juuri h?nenkin ovensa edess?. Ensimm?isest? hiljaisesta kolkutuksesta hyp?hti h?n yl?s ja avasi.
Tuomo v?h?n kummasteli Elisabetin my?h?ist? tuloa ja my?skin t?ti Kloe, noustuansa makuulta ja tultuansa tervehtim??n, lausui kummastuksensa. Muutamat sanat riittiv?t ilmaisemaan, miten asiat olivat.
"Min? tulen sanomaan teille j??hyv?si?", sanoi Elisabet. "Minun poikani on my?ty ja minun t?ytyy joutua pois nyt, kuin viel? on aikaa."
Tuomo ja Kloe seisoivat kuin kivettynein?.
"Ja viel? enempikin", jatkoi Elisabet. "Ja sanonpa heti suoraan. Tuomokin on vaarassa! H?n on kuten Harry t?st? p?iv?st? alkaen orjainkauppiaan Haleyn oma. Huomenna tulee h?n noutamaan saalistansa."
Tuomo ei puhunut mit??n, seisoi vain liikahtamatta paikallaan. Viimein, katsahtaessaan silmiin, v?r?hti h?n ja vaipui kuin menehtynyt vanhaan nojatuoliin. Se oli ?killisen mielenliikutuksen ensimm?inen, luonnollinen vaikutus. Kuitenkin h?n kristityn tavalla pysyi n?yr?n? ja Jumalaan luottavaisena, ja kuin vaimonsa ja Elisabet kehoittivat h?nt? samoin pakenemaan, vastusti h?n lujasti ja jyrk?sti sit? ehdotusta.
"Ei, sit? min? en koskaan tee", sanoi h?n. "Herrani on t?h?n asti viel? aina tavannut minut sielt?, jossa minun piti olemankin, ja niin h?n nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kest?v?inen ja k?rsiv?llinen t?ss? koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, h?nen kyll? tulee katsoa, mitenk? saisi lapsi parkansa..."
Lausuessaan "lapsi"-sanaa vavahti h?n taas ja h?nen katseensa arasti k??ntyi h?nen omaan nukkuvaan poikaansa. "Jumala suojelkoon teit? kaikkia ja olkoon teille armollinen!" kuultiin h?nen supisevan.
Kaikki kehoittelemiset ja pyytelemiset olivat turhaa vaivaa, Tuomo pysyi p??t?ksess??n. Mutta h?n antoi viel? Elisabetille monta hyv?? neuvoa tiest?, mit? polkuja h?nen tuli kulkea, p??st?kseen jo huomisp?iv?n kuluessa naapurivaltioon Ohioon ja sielt?, sittemmin edelleen puolisoansa etsim??n.
Elisabet riensi pois, ett? Kloen sanomaton suru h?nelt? ei riist?isi viimeisi?, Harryn t?hden niin v?ltt?m?tt?mi? voimia.
* * * * *
Rouva Shelby her?si vasta my?h??n seuraavana aamuna. Eilisp?iv?n tapahtumat olivat kuin vuori painaneet h?nt?.
"Miss?h?n Elisabet viipyy?" sanoi h?n itsekseen, soitettuansa jo monta kertaa. Neekeripoika Andy sattui nyt tulemaan juuri paraiksi.
"Andy, menep?s heti sanomaan Elisabetille, ett? min? tahdon puhella h?nen kanssansa. -- Vaimo parka!" lausui h?n sitte itsekseen. "Mitenk?h?n lienee h?nkin y?ns? viett?nyt!"
Andy palasi hyvin pian ja h?nen j?ljest??n herra Shelby, jonka oli kunniantuntonsa pid?tt?nyt kotona.
"No?" kysyi rouva Shelby.
"Ei siell? ole Liisi?, mutta h?nen huoneessaan ovat kaikki huiskin haiskin ja piirongin laatikot