Setä Tuomon tupa | Page 4

ja lapsemme, Jumala minua auttakoon!"
"Luottakaamme h?neen!" todisti nuori vaimo. "Vaan ent? jos --"
"Jos min? joudun kiinni, aioit sanoa. No, silloin he eiv?t ainakaan el?v?n? saa minua viedyksi etel??n. Mutta niin pitk?ll? ei toki viel? olla. Rukoile minun puolestani, Elisabet, ett? kaikki hyvin k?visi; ehk?p? hyv? Jumala sinun rukoustasi kuulee."
Hyvin liikutettuna otti Yrj? vaimoansa k?dest? ja katsoi h?nt? hell?sti silmiin. He seisoivat hetkisen vaiti, Elisabet itke? nyyhkien, Yrj? yh? viel? koettaen pysy? lujana. Mutta kohtapa h?nell?kin tunteet purkautuivat kuumaksi kyynelvirraksi. Viel? yksi syleilys.
"Jumala sinua suojelkoon, Yrj?! -- Voi hyvin, Elisabet!"
Ovi sulkeutui miehen per?st? ja h?n katosi y?n pime??n. Kauan katseli Elisabet h?nen j?lkeens?.
N?kik?h?n h?n koskaan h?nt? j?lleen?

Kolmas luku.
Uusia kauhuja.
?idin silm? n?kee yleens? hyvin tarkkaan ja pettyy ainoastaan harvoin. Elisabet huolehti pojastaan syyst? kyll?. Vilkas, kaunis ja hyv?lahjainen poika oli vet?nyt puoleensa orjainkauppiaan Haleyn huomion, ja se v?linpit?m?t?n, ainoastaan omaa voittoa etsiv? mies p??tti heti saada h?net itselleen ostetuksi.
Ja siihen h?nell? valitettavasti oli keinoja useampiakin.
Jo edell? olemme maininneet, ett? herra Shelby oli rahanpulassa eik? en?? tiennyt, miten selvit?k??n veloistansa. Ja juuri tuolla Haleylla oli enimm?t saamiset, sill? h?n oli kaikin tavoin koettanut hankkia haltuunsa herra Shelbyn velkakirjoja. Tiesih?n h?n, mik? rikkaus t?ll? maanomistajalla oli orjissaan ja mink? runsaan voiton ne tuottaisivat h?nelle (Haleylle) heti, kuin ne "kauppatavarana" joutuisivat h?nen k?siins?.
Ensinn? k?vi Haley velkamiest? tervehtim?ss?, selitteli h?nelle, kuinka paljo h?n oli velkaa Haleylle ja miten v?ltt?m?t?nt? oli alkaa nyt viimeinkin maksaa sit? takaisin. Kuitenkin h?n samalla oli olevinaan jalomielinen ja ilmoitti olevansa valmis rahan sijasta ottamaan joitakuita orjia. Sill? ehdotuksellaan sai h?n toistaiseksi aikaan ainakin sen verran, ett? herra Shelbyll? alkoi horjua h?nen entinen luja p??t?ksens? olla antamatta yht??n ainoata orjaansa suorastaan orjainkauppiaalle.
Ehdotustansa tehdess??n oli Haley ajatellut paitse pikku Harry? parastaan Tuomoa, ja vaikka h?n tiesikin, ett? Tuomo oli herransa luotettavin tuki, niin se ei suinkaan saanut h?nt? luopumaan aikeistansa. H?n tiesi tarkimmasti Tuomon hyv?t ominaisuudet ja mietiskeli jo itsekseen, mink? verran tuosta kaupasta saattaisi voittaa. Haley lyhyesti sanoen luotti herra Shelbyn luonteen heikkouteen ja keskustelut hyvin selv??n osoittivatkin, ett? h?n ei ollut siin? lainkaan pettynyt. Mit? imarrus ja houkuttelu eiv?t saaneet aikaan, sen vaikutti uhkaus. Shelby kyll? muisti monestikin jo luvanneensa uskolliselle neekerille vapauden, vaan mahdotonhan h?nen oli antautua vararikkoon tuollaisen "hullutuksen" t?hden, kuten Haley s??liv?isesti sit? nimitti. Siisp? sovittiin Tuomon kaupasta.
Tuomolla tuli ainoastaan osa velasta kuitatuksi. Nyt tuli pikku Harryn vuoro. Onnettomuudeksi poikanen juuri silloin juoksi sis?lle ja alkoi siell? tavallisia lapsen leikkej?ns?. Orjainkauppias katseli h?nt? tarkkaan joka puolelta ja yh? enemm?n mieltyi h?neen. H?n tahtoi nyt saada pojan haltuunsa mist? hinnasta hyv?ns?.
Haley oli sielujen kauppias oikein todella; jo ammoin oli tuo ihmisvihollinen ammatti kuolettanut h?ness? kaikki jalommat tunteet. Sen t?hden oli my?skin turha vaiva herra Shelbyn kuvata h?nelle, mit? sanomatonta tuskaa ?idille tuottaisi ero lapsestansa, ja vedota vaimoonsa, joka oli mieltynyt pikku Harryyn niin, ett? piti h?nt? melkein kuin omana lapsenaan ja joka sen my?misest? hyvin loukkautuisi. Se ei ollenkaan vaikuttanut Haleyhin. H?n uhkasi kokonaan luopua kaupan hieromisesta ja antaa velkakirjat oikeuden haltuun. Niinp? herra Shelby viimein taipui antamaan t?m?n toisenkin uhrin. Kauppakirja allekirjoitettiin, ja Tuomo ja Harry olivat orjainkauppiaan omina. Seuraavana p?iv?n? sanoi h?n tulevansa ottamaan "tavaroitansa".
Herra Shelby nyt pelolla odotteli asiain selittely? puolisollensa, koska h?n ei mitenk??n voinut pit?? salassa, mit? oli tapahtunut. Monen kiertelemisen ja kaartelemisen j?lkeen avasi h?n heikkoutensa kuvan vaimonsa silm?in eteen. Rouva Shelby kauhistui sanattomaksi.
Uskollinen Tuomo ja Elisabetin suloinen poika my?tyin?! Rouva katsoi sit? ensin huonosti onnistuneeksi leikinlaskuksi, mutta hirmuinen totuus selvisi h?nelle kokonaan, kuin puolisonsa v?hitellen ilmasi h?nelle miss? pulassa h?n oli ja mink? syvyyden partaalle joutunut.
Rouva Shelby tarjosi heti kaikkia koristeitansa, jos vain kauppa siten saataisiin puretuksi, mutta puolisonsa h?nelle selitti, ett? orjainkauppias ei siihen mitenk??n suostuisi.
"Voi, ett? minun t?ytyy t?t? k?rsi?!" vaikeroi rouva tuskissaan. "Min?h?n olen aina koettanut t?ytt?? kristilliset velvollisuuteni n?it? orjaparkoja kohtaan, pit?? huolta heid?n sek? hengellisest? ett? ruumiillisesta menestyksest??n ja nyt --! Mitenk? sin? voit omantuntosi edess? vastata, ett? riist?t ?idilt?ns? pikku Harryn ja my?t tilap?isess? rahapulassa niin luotettavan palvelijan kuin Tuomo on?"
"Min? olen siit? yht? pahoillani kuin sin?kin," virkkoi herra Shelby, "ja totisesti, jos minulla olisi ollut mit??n muuta keinoa, niin t?t? ei olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mit? minun olisi pit?nyt tehd?. Min? olin kokonaan Haleyn k?siss?. H?n uhkasi lain voimalla pakottaa meid?t my?m??n kaikki orjamme, jos en my?nyt h?nelle Tuomoa ja Harry?."
"Ja sin? tietysti m?it heid?t", vastasi rouva Shelby katkerasti. "Voi orjuuden kirousta! Yksin kunnon ihmisetkin se kovettaa ja tekee kuuroiksi, niin ett? he eiv?t tajua ijankaikkista totuutta, ett? ihmissielu on enemm?n arvoinen kuin kaikki maan kulta! Enp? olisi uskonut, ett? minun itseni t?ytyy n?hd?, miten ?idin sylist? h?nen oma lapsensa riistet??n!"
"Sit? sinun ei tarvitsekaan, rakas Emilie. Min? aion huomisaamuna aikaisin l?hte? ratsastelemaan jo ennen Haleyn tuloa; saatathan sin? l?hte? minun kanssani. Emme huoli j??d? k?rsim??n sit? tuskaa."
"Ei, ei," vastusti rouva Shelby jyrk?sti. "Jos sin? et jaksa katsella heikkoutesi seurauksia, niin teen min? sen sinun puolestasi. Rehellinen kelpo Tuomo tarvitsee lohdutusta surussaan ja Elisabet, niin