Setä Tuomon tupa | Page 3

niin ?kisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tied?n my?skin, miten kurja ja tuskallinen el?m?si varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta ajattelehan toki: h?n on kuitenkin sinun is?nt?si."
"Minunko is?nt?ni? Kuka on h?net tehnyt minun is?nn?kseni, kuka on h?nelle antanut is?nnyysoikeuden minun ylitseni? Eik? minulla ole ajatuksia ja tunteita niin kuin h?nell?kin ja eik? minun vereni juokse suonissa yht? el?v?n? kuin h?nenkin verens?? Enk? min? ole yht? hyvin ihminen kuin h?nkin ja enk? min? ole oppinut itsest?ni kaikkea sit?, kuin h?n muiden avulla on saanut p??h?ns?? Mit? oikeutta h?nell? siis voi olla pit?? minua juhtana oikkujensa mukaan? Niit? t?it?, kuin h?n minulle antoi, tekee mik? hevonen tai h?rk? hyv?ns? ihan yht? hyvin! H?n on r??k?nnyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mit? vankemmin ja v?sym?tt?m?mmin min? tein ty?t?, sit? enemm?n h?n tahtoi teett?? minulla. Min? viimein en sit? en?? kauemmin k?rsinyt vaan karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syytt? sanonut, ett? minussa muka asuu perkele, niin nyt h?n ehk? saattaa olla oikeassa! H?n se on minuun sullonut sen, ja se perkele ehk? kohta n?ytt?ytyy sellaisella tavalla, joka ei suinkaan ole miellytt?v? h?nt?!"
"Yrj?, Yrj?, sin? ihan pelj?styt?t minua! Noin min? en ole koskaan kuullut sinun puhuvan!"
"Min? olen liian paljon k?rsinyt", sanoi Yrj?. "Mit? kaikkea min? saattaisinkaan siit? kertoa, Elisabet! Esimerkiksi, tuskin on nelj?? viikkoa, kuin nuori Legree, pahankurinen poika, kiusasi hevostani. Min? olin juuri panemassa kivi? k?rryihin ja sen t?hden siivosti pyysin h?nt? olemaan h?iritsem?tt? minun ty?t?ni. Mutta h?n vain ?rsytti hevostani viel? enemm?n. Min? pyysin uudestaan h?nt? olemaan siivolla, mutta h?n silloin alkoi suomia ruoskalla minua itse?ni. Min? otin h?nt? kiinni k?sist? ja poika alkoi hurjasti potkia ja parkua niin kovasti, ett? is? heti saapui luo kuin lent?m?ll?. Raivoissaan ty?nt?si h?n minut pois, sidotti minut puuhun, leikkasi mets?st? vitsoja, antoi ne pojalle ja k?ski minua piiskaamaan niin kauan, kuin jaksoi. Ja niin tapahtuikin. Toisen kerran tuli tuho pikku Bellolleni. Se uskollinen koira oli minun ainoa lohdutukseni. Y?ll? makasi se minun vieress?ni ja p?iv?ll? oli aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmill??n, kuin olisi se ihan selv??n tiennyt, mit? minulta puuttui. Kerran min? heitin sille muutamia luita, jotka olivat ulkona ky?kin oven edess?. Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, ett? h?n toki ei ollut sellainen narri, ett? ryhtyisi omalla kustannuksellaan el?tt?m??n neekerin koiraa. Ja h?n k?ski minua sitomaan kiinni Bello parkaa ja heitt?m??n lammikkoon."
"Sit? sin? et arvatenkaan tehnyt, Yrj??"
"En min?, vaan h?n sen teki! Minulta oli syd?n pakahtua s??list?, kuin katselin, miten h?n viskasi koiran veteen ja sitte heitteli sit? niin kauan kivill?, ett? se hukkui. Ja min? itse sain viel? maistaa ruoskaa, koska olin puolustanut kumppaniani. Olkoonpa tuo miten hyv?ns?. Mutta sen py?velin pit?? kokeman, ett? min? en pitk??n aikaan kesy ruoskakurista!"
Nuoren miehen silmiss? leimahti niin salaper?inen tuli, ett? Elisabet ehdottomasti vapisi.
"?l? j?tt?ydy pahuuden valtaan, Yrj?! Luota Jumalaan ja tee rehellisesti teht?v?si, niin kyll? h?n sinua auttaa."
"Sin? ajattelet sangen kristillisesti, Elisabet," vastasi pakolainen, katkerasti hymyillen; "min? en voi. Mink? t?hden k?rsii Jumala sellaista ilkeytt??"
"?l? pilkkaa Jumalaa! Meid?n t?ytyy luottaa h?neen ja ottaa kaikki k?rsimykset vastaan tyytyv?isesti. Se on Jumalan ijankaikkinen tahto, ja h?n yksin tiet??, mik? on meille hy?dyksi."
"Ah, min? tahtoisin, ett? minulla olisi sinun luottamuksesi! Mutta min? en voi hillit? tunteitani! Ajattelehan vain, Elisabet, ehk?p? on meid?n lapsellemmekin samanlainen kohtalo tulossa, ehk? --"
"Voi, ole vaiti, Yrj?, ei se voi olla mahdollista, onhan meill? perin hyv? is?nt?."
"Se minun kyll? t?ytyy my?nt??, mutta kukapa tiet?? edelt? p?in, mit? vast' edes tulee. Poika saatetaan my?d? eik? kukaan viel? tied?, mihin tai kelle. Mit? hy?ty? siit? on meille, ett? Harry on niin siev? ja vilpas poika. H?nen etevyytens? on vain suurempi vaara h?nelle, sill? se enent?? h?nen arvoansa."
Kallion painoisina alkoivat n?m? sanat rasittaa Elisabetin mielt? ja her?ttiv?t h?ness? synkki? aavistuksia. H?n oli jonkun aikaa huomannut vilkasta, salaper?ist? seurustelua herra Shelbyn ja seudun pahamaineisen orjainkauppiaan kesken, eik? se kauppias ollenkaan miellytt?nyt Elisabetia. Kauppiaan yst?v?llisyys Harry? kohtaan oli aina n?ytt?nyt h?nest? ep?ilytt?v?lt?. Mutta joka kerran oli h?n tukeuttanut pelkonsa ja salasi sen nytkin miehelt??n, ollakseen kiihottamatta h?nt? viel? enemm?n. Yrj? yritti l?htem??n.
"Ja nyt, Elisabet, rakas vaimoni, t?ytyy minun j?tt?? sinut", sanoi h?n suruisesti. "Min? en ole t??ll? hetke?k??n turvassa."
"Menetk? sin? pois?" vaikeroi Elisabet "Mit?h?n t?st? tulee! K?tkeydy t?nne, Yrj?, min? pid?n kaikesta huolen, ei sinua t??lt? l?ydet?."
"Luuletko? Jo nyt erehdyt! T??ll?h?n minun ensinn? arvataan olevan eik? j?tet? t??lt? tutkimatta mit??n sopukkaa. Ei toden totta t?m? paikka ole mik??n hyv? k?tk?. Ja sinut min? vet?isin kanssani turmioon, sill? karanneen orjan k?tkij?? kohtaa lain ankara kovuus!"
"Herran t?hden, mihin sin? sitte l?hdet?"
"Se olkoon minun huolenani, Elisabet. Min? en ole ihan odottamatta saapunut t?nne, vaan olen tavannut ihmisi?, joiden apuun saatan luottaa. Ehk?p? minun onnistuu ehe?n? ja terveen? p??st? Kanadaan. Se maa on toivojeni t?hti, ainoa, kuin minulle on j??nyt j?ljelle. Sinulla on hyv?luontoinen is?nt?, Elisabet, ja h?n varmaankin suostuu my?m??n sinut minulle. Niin, min? tahdon todella ostaa sinut