Sattumuksia Jänislahdella | Page 7

t??lt? alkoi nyt aitain s?rkemisen ryskett? kuulua ja yksi ja toinen jo juoksi mill? aidas mill? mikin karanko olalla, joitten kanssa hypp?siv?t venheeseen ja silm?nr?p?yksess? sy?ksiv?t venheen sille paikalle, miss? Aili n?kyi. Mutta kenenk??n ase ei ylett?nyt hipasemaankaan Ailia, vaikka kuinka koittivat kurkotella. Ja kun kuivain aidastensa kanssa sorrivat vedess? pohjaan p?in niin vene py?rien sinne t?nne pakeni milloin sel?lle milloin minnekkin ettei pienimm?ksi hetkeksik??n asettunut Ailin kohdalle mink? vaikutti se, ett? kuivat aidakset vedess? kiskoivat itse??n veden pinnalle niin voimakkaasti, ett? taaskin voivat pit?? vedess?. T?st? akat alkoivat syytt?? toisiaan ja h?t?ill?. "El? sin? sill? lailla." "Enh?n min?, vaan tuo Soppa." "Vai Soppa, kun itse juuri ty?nn?t venhett?." "Miten min? ty?nn?n, kun ei ylt? pohjaan." "Tuo Elli, kai se." "Vai Elli." "Itse harritte kuin hankis??sket." "No herra Jumala t?t? venett?, kun py?rii kuni sy?t?v?. Elk?? edes kaatako. Elk?? Jumalan luomat kaatako. Herranen aika, kun pakenee vaan sel?lle. Jumala armahtakoon meit?."
T?m?n n?keminen yh? suurensi rovastinnan h?t?? ja itse??n v??nnellen parkui: "Ottakaa rakkaat yst?v?t Aili pois. Voi rakas Jumala, kun hukkuu tuo lapsi tuonne, eiv?tk? ota pois. Voi minua onnetonta, minun t?ytyy p??st? noutamaan Aili pois." Akkain sorriessa kulkeutui kuitenkin venhe Ailin kohdalle ja rovastinnan yh? tuskaisemmaksi k?yp? parkuminen k?vi Kaisan korviin ja kun tiesi osaavansa sukeltaa niin paiskautui veteen umpip??h?n, mist? melkein samassa tuokiossa pullahti veden pinnalle varatonna retkottava alaston Aili kainalossa. Akat kiirehtiv?t nyt ottamaan venheeseen ja kohti kurkkuaan huusivat: "Herrainen tuota Kaisaa, herrainen tokiisa tuota Kaisaa! Sin? vasta ihminen olit." Ja Ailin kun olivat saaneet venheeseen rymeytyiv?t joukolla vet?m??n Kaisaa venheeseen. Mutta kun saivat Kaisan venheen laidalle rynt?it??n my?ten jo Kaisa itsekin rupesi auttamaan itse??n venheeseen. Nyt vesi rupesi riitelem??n Kaisan jalkoja venheen alle. Silloin venhe humahti vett? t?yteen mist? ilmaa rep?isev? parahdus kuului: "Herra Jumala, kun hukumme kaikki!"
Kaisa heitt?ytyi nyt venheest? irti ja alkoi uida maalle, niin akatkin tointuivat h?d?st??n ja meliskoivat sit? vesilastissa olevata venhett? rantaa kohti mink? pohjassa Aili oli yh? veden sis?ss? samassa asemassa kun j?rvenkin pohjassa.
Rovastinna riuhtoen itse??n rovastin k?sist? irti huusi: "Tuokaa, tuokaa pikemmin Aili t?nne. Hyv? Jumala kun viel? venheeseen hukuttavat lapsen! Tuokaa Jumalan luomat Aili t?nne, voi, voi!"
Jopa joutui venhe l?helle rantaa mit? akat pohjasta pit?in nyt melkein syrjitt?in ty?ntiv?t rantaa vasten silm?t yh? h?t?isesti py?rein? ?skeisest? hukkumisen pelosta. Silloin rovastinna riuhtasi itsens? rovastilta irti t?ysin sylin rym?hti ottamaan venheen pohjassa vedess? heiluvaa Ailia. Mutta kun sai Ailin k?sivarsilleen ja n?ki sen p??n varatonna retkahtavan alas, niin rovastinnan suusta p??si syd?nt? s?rkev? parahdus: "Voi, voi! Kuollut on!" Siin? kauhussaan oli v?h?ll? pudottaa Ailin rantahiekalle, vaan Kaisa tapasi kiinni ja kantoi nurmelle. Sinne ne m?r?t akatkin juosta vutkeltivat ja huusivat: "Puistellaan, puistellaan! Ei se ole kuollut, kun se on pehmyt. Kyll? se virkoaa, kun se on viel? pehmyt. N?in vaan puistellaanhan ja retuutetaan, joka j?sent?, k?tt?, jalkaa n?in vaan, tai vaan riiputetaanpas jaloista. N?in vaan. Puistelkaahan nyt kaikkia j?seni?. Retuuttakaa vaan k?tt?, jalkaa... Niin vaan... Juuri niin... No pannaanpas taas nurmelle ja nujuutetaan siin?, n?in vaan... N?in vaan."
T?t? nujuuttamistaan akat Ailin virkoamisen toivossa ihan innoissaan tekiv?t pitk?n aikaa neuvoen toinen toistaan mihin rovastikin k?lk?tti sekaan yht? ja toista. Mutta akat eiv?t joutaneet kuulemaan rovastin k?lk?tyksi? paremmin kun rovastinnankaan voivotuksia, kun se my?t??ns? tuskitteli. "Voi Aili rakas, voi Aili rakas!" Kuuluivat ne akkain korviin vaan jonkunmoisilta seka??nilt? lapsijoukon parkumisien seassa, mist? kaikesta syntyi ilmaa t?ytt?v? ruihina.
Mutta kun ei t?st? viimmeink??n n?ytt?nyt tulevan apua, niin j?ttiv?t Ailin nurmelle sel?lleen, miss? Ailin retkottavat j?senet n?yttiv?t uppoavan nurmeen ik??n kun maa vet?isi sit? itseens?. Nyt v?kistenkin tunkeutui kamala h?t? jokahisen poveen ja kaikkien sanat muuttuivat tuskaisiksi voivotuksiksi. Entist? rajummin rupesi rovastinnakin v??ntelem??n ruumistaan ja yh?kin tuskaisemmin p?kkelehti sit? ja t?t? v?liin ottaen aina Ailin syliins?. Laski sen aina eri paikkaan nurmelle ja tuskitteli: "Voi, ett? p??stin uimaan. Voi voi, ett? p??stin uimaan. Minun onnettoman on syyni, ett? p??stin uimaan. Voi voi ett? p??stin uimaan!" Kaikki akat nyt ep?toivoisina v??nteliv?t k?si??n, mutta Kaisan kasvot muuttuivat virkeiksi. N?kyi muistavan jotakin ja sanoi: "Mutta koetetaan ?idin taikaa, ett? poltetaan el?v?n puun taulaa nen?n alla ja harjataan jalkopohjia. Minulla on tallessa sit?".
Sen sanottuaan Kaisa juoksi taloon ja pienen tuokion per?st? juosten palasi sinist? savua suihkava taulan palanen k?dess? ja harja toisessa.
Akatkin muistivat nyt sen vanhan taijan ja kun n?kiv?t Kaisan tulevan niin ihastuneena nostivat Ailin k?siens? p??lle vatsalleen miss? Kaisa asettui pit?m??n palavaa taulaa Ailin nen?n alla ja joku harjasi jalkopohjia. Nyt olivat akat jo varmana pelastuksesta ja hokivat: "Voi ihme, ett? sinulla oli sit?. Voi ihme, ett? sinulla oli sit?. Luoja kaikki laittaa hyvin, ett? sinulla oli sit? taulaa."
Eip? kauvan kest?nytk??n ennenkun Ailin suusta purahti kahteen kertaan vett?, mink? per?st? aivasti niin kovasti, ett? koko ruumis hytk?hti mukaan. Silloin akkain suista kuului yhteen ??neen iloinen huudahdus: "Hyv?p??n tulee".
Rovastinna sy?ks?hti nyt Ailin kimppuun huutaen: "El??, Aili el??! Aili, Jumalan kiitos, el??! Aili! Oi antakaa minun syliini Aili. Voi Ailini, voi Ailini, minun rakas Ailini, kultanen Ailini." Mutta kun Aili