Sattumuksia Jänislahdella | Page 6

juostessaan Saimi huusi: "Me menemme t?nne Hiekkakaarteeseen. t?nne, tulkaahan t?nne, t??ll? me aina uimme".
Rovastikin seurasi silmill??n rantaan juoksevaa lapsijoukkoa kun tie sattui akkunasta juuri n?kym??n rovastille siihen keinutuoliin, mutta ei kerinnyt mit??n sanoa ennenkuin Kaisa alkoi:
"Tuo uiminen lapsille se se herkkua on. Meid?nkin n?m? tyt?t ihan v?kisell? pakkautuivat, kun rannat vaan sulivat ett? poretta v?h?n tuli. Ihan varaa piti etteiv?t saisi tiet?m?tt? menn?. Mutta eilen eiv?t el?neet elossaankaan, jos eiv?t olisi sinne p??sseet ja niin me sitten k?vimme kun k?vimmekin ja somalta se tuntui, vaikka vesi se on viel? kuin rauta. Vaan n?in l?mpim?ll? s??ll? siin? se menee ja j?lest? se tuntuu aika lystille, ettei sit? osaa sanoakaan. Nyt niit? meid?n tytt?j? ei pitele pitelev?k??n, etteiv?t saisi edes yht? kertaa p?iv?ss? uida".
"Se on terveellist?, se on vallan terveellist?", mukautti rovastikin. "Mutta n?in raihnaisella ruumilla, kun minulla on, ei voi menn? n?in kylm?n veden aikaan, ei ennenkuin vesi l?mpi??".
Sen sanottua rovasti otti raamattunsa ja rupesi sit? selailemaan. Kaikki uskoivat nyt rovastin olevan aikeessa raamatunselitykseen ja niin he lopettivat puhelunsa ja istuivat tyynin? odottaen mit? tuleva oli. Rovastinna viittasi Kaisaakin huoneen per?ll? olevalle sohvalle rinnalleen istumaan.
Kaisa ei odottanutkaan toista k?sky?, vaan lievahti nyt rovastinnan k?dell??n viittaamaan paikkaan ja ihastuneena siit?, ett? h?n sai taas istua rovastinnan vieress?, hemotti nyt Kaisan py?re? muoto punaverisen? ja vieh?tt?v?n? kun kes?kukka rovastinnan pituuteensa verraten liian lihavan olennon rinnalla. Rovastinkin viekkaat silm?t salavihkaa vilahtelivat siihen pariin siin? raamattua selaillessa, mutta vakautuivat viimmein silm?t er??seen raamatunkohtaan. Nyt h?n k?dell??n painoi rintaansa, ryki ja kakisteli p??st?kseen asiaan k?siksi ja ik??nkuin puhdistuakseen kaikesta maallisesta. T?m?n tehty??n h?n viel? muutamia kertoja nieleksi? kurnuutteli tyhj??, otti hartaan muodon ja alkoi kuivalla k?k?tt?v?ll? ??nell? lukea hyv?st? paimenesta. T?t? tehdess? rovastinna tapansa mukaan alkoi paksua ruumistaan ny?kytell? edes ja taas ja v?liin puoleen ja toiseen ik??nkuin tahdiksi lukemiselle.
Kaisakin kun n?ki rovastinnan aivan taukoamatta ny?kyttelev?n, niin luuli kuuluvan asiaan ja rupesi h?nkin samaan mukaan heiluttelemaan hoikkasta ja notkeaa vartaloaan, vaikka lukemisesta h?n ei ymm?rt?nyt mit??n. Eik?p? Kaisan mieli nyt joutunutkaan lukemista kuulemaan, se oli siin?, kun sai taas istua rovastinnan rinnalla ja niiss? rovastinnan ?skeisiss? sanoissa, ett? "ei teid?n tarvitse t?st? koskaan l?hte? pois, eih?n toki, miss??n nimess?".
Rovasti oli nyt katkaissut lukemisensa ja raamattu aukinaisena polvien p??ll? sanojaan tapaillen ja moneen kertaan parsien selitt?? v?tysti miten juuri papit ovat ne paimenet, joitten t?ytyy antaa itsens? lammastensa edest? uhraamalla ei v?hemm?n kuin kaiken aikansa, kaikki ponnistuksensa ja kaiken kaikkeaan mit? ik??n voipi. Ja kun n?ki nyt jo kaikkien noitten sanankuulijain hartautensa merkiksi rovastinnan tahdin mukaan ny?kyttelev?n ruummistaan, niin kokosi h?n siihen tavattomaan suureen suuhunsa sanoja, ett? h?nenkin terveytens? on mennytt? kalua, kun kerran sairaan luona k?ydess? vilustui, mutta se ei maksa mielest? mit??n, kun sairaan sielu tuli varmasti pelastetuksi kuni tulesta kek?le. Suurena oli jo rovastin korviin asti aukeava suu sanomaan n?it? sanoja, vaan samassa aukesi ovi mink? auvetessa kuului Lillin h?t?inen ??ni: "Aili sukelti j?rven pohjaan, eik? tule pois, vaikka me huusimme, huusimme ihan joukolla, mutta ei tule, siell? on vaan sel?ll??n."
"Herra Jumala siunatkoon", huudahti rovastinna tuskaisesti ja ulos sy?ksyess??n huusi: "Hyv?t ihmiset kiirehtik?? apuun!" ja l?hti juosta mylkent?m??n rantaan p?in miss? n?ki lapsijoukon rannalla.
T?h?n katkesi nyt rovastin saarna, viskasi raamattunsa l?hell? olevalle p?yd?lle ja l?hti pitkill? s??rill??n juosta r?tkist?m??n niin tottumattomattoman n?k?isesti kun ensikertaa el?iss??n olisi juoksemassa. Kaikki ne soutaja-akatkin juosta huntostivat sinne Hiekkakaarteeseen, miss? n?kiv?t lasten h?t?ilev?n mik? alastonna, mill? joku vaatekerta p??ll??n.
Kaisa se kuitenkin kaikista ensiksi joutui rantaan ja alkoi silm?ill? sinne lasten osottamaan suuntaan, mihin ne sormillaan osottivat ja sanoivat: "Tuolla, tuolla se on Aili. Se liikkuu siell?, vaan ei tule pois, vaikka olemme huutaneet."
"Liikkuuko!" huudahti Kaisa ja terotti silmi??n siihen valkoiseen esineeseen, mik? n?kyi syv?yksen rinnalta j?rven pohjasta noin kaksikymment? askelta rannasta.
H?n ei kuitenkaan huomannut sen liikkuvan, mutta hiljalleen l?ikkyv? kirkas j?rven pinta petti lasten silm?t.
Rovastinnan korviin oli k?ynyt lasten sanat "se liikkuu siell?", niin se lis?si h?nen h?t??ns? ja huusi: "Hyv?t ihmiset, ottakaa Aili pois j?rvest?! Ottakaa, ottakaa Aili pois. Voi voi Aili raukka. Ottakaa, ottakaa Aili pois j?rvest?. Tep? nyt ihmisi? olette, kun ette ota lasta pois j?rvest?!"
Rovastinna kun n?ki h?t?illess??n, ett? kaikki ovat h?t?ytyneet, etteiv?t mihink??n kykene, niin sy?ksyi j?rveen, vaikka h?n ei n?hnytk??n miss? paikassa Aili oli ja menn? tohkasi jo vy?t?isi??n my?ten veteen, vaan rovasti harppasi j?less? ja veti rannalle. Siin? h?n olkap?ist? pidellen hallitsi tuskissaan parkuvaa ja riuhtoilevaa rovastinnaa ja vakuutteli: "No, el?h?n nyt mamma, ei t?ss? h?t? auta, johan pojat tuovat venett?. Kyll? nyt kohta saadaan Aili pois. Maltahan nyt mielesi, mamma, korvathan s?rkyv?t siit? huutamisen paljoudesta. Kas, nyt vene on jo paikoilla. Kyll? nyt Aili saadaan yl?s."
Janne, Konsta ja Kaapus olivat huomanneet h?d?n ja soutaa meliskoivat venett? paikalle, mutta kun ei veneess? eik? rannalla ollut mit??n niin pitk?? asetta mill? olisi ylt?nyt pohjaan siin? kohti miss? Aili oli, niin l?htiv?t jokainen, paitsi rovasti, jonka t?ytyi yh? pidell? tuskissaan parkuvaa rovastinnaa, juoksemaan mik? minnekkin saadakseen asetta, mik? ylt?isi pohjaan Ailin kohdalle. Sielt? ja