Sattumuksia Jänislahdella | Page 5

j?rvest? koppia kahlaessaan kahlasivat liki vy?t?isi??n veteen ja muutenkin veden p?rsk?misest? kastuivat melkeen likom?riksi ja toisekseen juoksivat p?lisev?? porokkaa Kaisan perunakylv?ksell?. Siit?p? Lilli, rovastinnan kymmenvuotias tytt?, marisi. "Voi, mamma, katsokaa mamma, kun Janne, Konsta ja Kaapus rypev?t itsens? tuolla tavalla vedess? ja porossa. Voi, ettek? n?e mamma miten Kaapuksenkin uusi mekko ja p?ksyt ovat ihan poron vallassa."
"No el?h?n Lilli", muistutti rovastinna. "Se on terveellist? pojille, ne ovat saaneet talven koulun penkill? istua kyk?tt?? niin antaapa niitten nyt ensi kerran t?n? kes?n? venytell? j?seni??n. Kyll? poro pesem?ll? l?htee."
Siihen katkesi Lillin marina senkin t?hden ett? rovastikin tuli nyt sinne. H?n ei kuitenkaan n?kynyt v?litt?v?n kest??n, istua k?hj?hti vaan lavitsan nen?lle juuri kun olisi yksin maailmassa ryk?stelih?n vaan ja tyhj?? nieleksi? kumautteli, ett? paksut kaulasuonet korkeina makkaroina n?kyiv?t harmaalla kaulalla.
Kun rovastinna n?ki rovastin niin kovin itseens? vajonneeksi, niin tahtoi h?n huomiota vied? kopimiehiin ja ihastuneena alkoi: "Kas tuota Jannea taas, miten paukautti koppia ett? lent?? ihan n?kym?tt?miin. Mist??n tuo per?t tekee. Katsohan sin?kin, Hermanni, tuonne miten koppi menn? rollottaa. Sinne se nyt kupsahti kanervikkoon. Lienee siin? Konstalle nyt kotvaksi hakemista. Mutta samaa talon ty?t?p? se lienee... Saatte siin? nyt Janne ja Kaapus avossasuin odottaa kukaties tovinaikaa... Kas. El?p?s vaan. Mutta Konsta l?ysi, kun l?ysikin jo kopin ja tuolta tuon matkan p??st? se nyt nakata viritt?? tulemaan. Kas niin vaan, Jannen keppi on vastassa! Katsohan, Hermanni, miten Jannea vet?? jo kieroksi ja katsohan keppi? miten se on ottamuksillaan. Kas niin! Se olikin kepsuu... Katsohan, katsohan, Hermanni, miten tuo koppi nyt viilt?? tuolla ilmassa, nyt se vasta taipaleen tekee. Saa siell? nyt Konstu riepu juosta ja kupustaa, kun menee tuone m?en taakse ettei n?e suuntiakaan mihin putoaa. Mutta jopas arvasivat toisetkin, ett? l?htiv?t joukolla hakemaan. Se olikin parasta... Viipym??np? rupesivat siell?".
Rovasti ei n?ist? rovastinnan kehoituksista paljon innostunut, olihan vaan rovastinnalle mieliksi joskus katsovinaan sinne kopin ly?jiin p?in. Oli vaan itseens? sulkeutuneena ja mietti mille kannalle on asetuttava t?ss? uudessa paikassa ja mink?laisena n?ytt?ytyminen jo esim. t?n? p?iv?n? ja mist? raamatun paikasta olisi n?in pieness? joukossa otettava selityksen aine. Ottaisinko nelj?n kaltaisesta kylv?pellosta... Ei, ei se sovi nyt, kun on vaan nelj? akkaa kuulemassa ja niist? t?ytyisi kolme tuomita helvetin omaksi tai v?hint?in riettaan j?lille ja yksi vaan autuutta perim??n. Ei, ei se sovi, ne loukkautuisivat ne kolme siit?, sanoi rovasti mieliss??n ja hieman punalti p??t??n... No tuhlaaja pojasta... Ei siit?k??n n?in pienelle joukolle... Hyv?st? paimenesta... Kas, se sopii. Siit?h?n voi puhua v?hillekin kuulijoille kun se aine kuuluu juuri papille itselleen... Siit? min? puhun, sanoi taas rovasti mieless??n ja rupesi miettim??n miten h?n sovittaa itsens? siihen paimenen kohdalle, miten h?n juuri on ottanut tehd?kseen kaiken mink? voipi varjellakseen laumansa susilta ja muilta ilveksilt?. Ja miten hengen maailmassakin l?ytyy monenlaisia susia, miten joku susilaji vaanii ilveksen tavalla, kuten tavallinen ilveskin j?nist?. Ja miten taas l?ytyy senlaisia susia, jotka suorastaan hy?kk??v?t niskaan. Siit? min? puhun, sanoi rovasti mieliss??n ja punalti taas hieman kuivan n?k?ist? p??t??n. Sen n?ki rovastinnakin ja ymm?rsi nyt rovastin syventyneen niihin hengellisiins?, niin ei tahtonut h?irit? mill??n puheellaan. Mutta kun pojatkin olivat kadonneet sinne m?en kirman taakse, niin olo alkoi tuntua yksitoikkoiselta ja h?n l?hti astua mylkent?m??n talon asuntoon miss? jo oven aukaistessaan huudahti: "Ai ihme, miten t??ll? on siisti? ja puhdasta ja kaikki siev?sti ihan kun herrastalolla!"
Samassa ty?nsi auki saranoilla varustetun akkunan sielt? puiston puolelta ja huusi: "Tuleppas, Hermanni, katsomaan, miten t??ll? on siev?sti. Et usko. T??ll? on keinutuolikin, ihan kuin herrastalossa".
Rovasti kun kuuli, ett? siell? on keinutuoli, miss? on kaikkein helpoin ajatella niin ryk?si nyt rinnastaan sinne kertyneen ysk?ksen, sylki sen maahan ja l?hti astua toikkuroimaan sis?lle. Rovasti istui nyt keinutuoliin ja ilostuneemman n?k?isen? ?sk?isest??n puheli sit? ja t?t?, vaikka ei mit??n asiallista. Ja kukapa siin? olisi mit??n asiallista kuullutkaan, kun rovastinna k?vellen huoneen kaikilla suunnilla kyseli: "oletko sin?, Kaisa, t?m?n ja t?m?n ja t?m?nkin huonekalun itse laittanut, vai ovatko ne entisen pappilan herrasv?en antamia?"
Kaisa kyll? kahvia keitt?ess??n koitti vastata rovastinnan kyselemiin mink? kerkisi, mutta kyselemiset eiv?t sill? loppuneet se vaan kyseli ja kyseli.
Nyt kuitenkin Kaisalla joutui kahvi, jota juodessa rovastinnan pienet tyt?t katselivat siit? auki olevasta akkunasta ulos ja n?kiv?t, ett? pojat, kun eiv?t l?yt?neetk??n en?? koppiaan, olivat menneet uimaan ja m?ik?r?im??n rannalle.
T?m?n n?hty??n Lilli kiimasi rovastinnaan syliksi ja alkoi: "Voi, mamma, kun Janne, Konstu ja Kaapus ovat menneet uimaan. Saammeko mekin menn?, saammeko mamma?"
"Ei nyt toki viel?, kylm?h?n nyt on viel?", esteli rovastinna vaikka puoleksi n?ytti lupaavan.
"Eih?n se ole meille kylmempi, kun pojillekaan ja n?in l?mmin p?iv?paiste. Me menemme, mamma?"
"Me k?vimme jo eilen uimassa joka henki, ?itikin," sanoi Saimi, Kaisan vanhin tytt?, innostuneena uimapuuhasta, p??st?kseen h?nkin mukaan.
"No, kun ette kauvan ui, niin menk?? talon lasten kanssa, huuhtokaa talvi pois sel?st?nne. Sanni ja Lilli, menk?? sinne p??mestariksi, mutta muistakaa se ettette kauvan ui", sanoi sitten rovastinna ja hymyili n?hdess??n miten se lupa teki lasten kasvot loistaviksi. Mutta lapset t?m?n kuultuaan p?l?htiv?t kuni linnun poikaset lentoon juoksemaan ulos ja sit? soittuaan rantaan, johon