Sattumuksia Jänislahdella | Page 4

niin puhtaat ja hyviss? vaatteissa, ettei herroilla paremmin ja huone puhdas ja kukkia monenlaisia huoneessa juuri kun porvarin salissa".
"Vai niin, vai niin. H?nt? t?ytyy tulla tuntemaan. Eip? kumma, jos entinen rovastinna on h?neen mieltynyt. Ei mik??n ole miellytt?v?mpi kuin tuollainen iso lapsi, kun se muuten on puhdas el?m?ntavoiltaan ja sielultaan".
"Kyll? varmaan Kaisa tulee teit? miellytt?m??n", vakuutti em?nt?. "Vaikkapa Kaisa onkin v?h?n kevytkenk?inen, kuten h?n on, vaan kunhan se taas selvi?? n?ist? nykyisist? huolistaan, niin n?ette Kaisassa koko J?rvilahden pit?j?n miellytt?vimm?n naisen".
"Soma on sit? tulla tuntemaan", sanoi rovastinna lopuksi ja alkoi vet?yty? pois em?nn?n seurasta mink? em?nn?n ter?v? silm? huomasikin eron merkiksi. H?n nousi seisalleen ja tarjosi k?tens? hyv?stell?kseen rovastinnaa. Mutta rovastinnan k?dest? pit?en sanoi: "Tokihan k?ynette meill?kin. Tullaan siell? aikaan. Meill? pyydet??n aina verest? kalaa, haukia kuin juohteita, siikoja kuin lohia, s?yn?it? kuin sianporsaita saadaan joka p?iv?. Eik? nek??n ole yksin??n varana. On meill? viel? vanhaakin lihaa viisi siankinkkua, raavaan raukko ja kolme lampaanpaistia. Ja onpa kolme vasikkaakin, joilla on sel?t kuin polsterit, jos niist? yhden sy?mme, niin ei koirakaan per??n hauku."
"Ai, vasikan paisti", keskeytti rovastinna loistavin kasvoin. "Rovastin paras t?m?n el?m?n herkku on juuri vasikanpaisti. Kyll? uskon, ett? rovasti l?htee sinne raamatun selityst? pit?m??n".
"Niin no, silloinpa saamme tarjota mit? meill? on".
"Kiitos, kiitos. Onhan se kirjoitettukin, ett? joka evankeliumia ilmoittaa h?nen pit?? evankeliumista elatuksensa saaman. Te olette aivan oikeassa. Kiitos, kiitos".
"Milloinpa min? en liene oikeassa ollut. Harvoin olen tiet? kysynyt, enk? ole koskaan eksynyt", sanoi em?nt? leikillisesti nauraen ja l?hti ulos. Mutta somasti muistui mieless? se rovastinnan raamatunpaikan lukeminen, kun j?tti "siit?" sanan pois. Nyt muisti h?n kerran er??n hengenmiehen selitt?neen sit? raamatun kohtaa, ett? apostoli ei tarkoittanut sanoessaan: joka evankeliumia ilmoittaa, pit?? saaman vasikanpaistia, vaan hengen ravintoa, mutta rovastinnalla se raamatun paikka oli vasikanpaistin kanssa yhteydess?.
T?t? h?n itsekseen mietti; lystikk??sti hym?hdellen astui kirkkoon p?in viev?? santaista tiet? paistaessa toukokuun herttaisen aamup?iv?n ja kirkonkellojen ensikertoja moukahdellessa ilmoittaen kirkon ovien olevan jo auki.

2 LUKU.
Parin p?iv?n takaa rovasti ja rovastinna kymmenlukuisine lapsineen ja kolme kirkonkyl?n muijaa kantajina tulivat venheell? Jahtirannan Kaisan kotiin, kyl??n, kuten rovastinna oli Kaisalle luvannutkin.
Rantaan tultua ja rannalle noustua lapset kes?pukuisina l?htiv?t juosta vilkitt?m??n sankkana parvena taloon; niit? seurasivat soutajamuijatkin, mutta rovasti j?i rannan t?yr??lle seisomaan. Siin? h?n seisoa hamotti, pitk?, tumma viitta yll??n, kuin variksen pel?tti ja katseli j?rvelle ik??nkuin n?hd?kseen niitten tuloj?lkens? v?reitten harvenevan ja h?vi?v?n n?kym?tt?miksi sinert?v?n kirkkaalla j?rven pinnalla, mik? puolip?iv?n auringon valaisemana t?rm?lt? katsellen n?ytti olevan kallistuksissa t?rm?? vasten. Siin? h?n katseli ulapalle, vaikka ei siell? mit??n erityist? ollut mik? h?nen viekkaasti vilkkuvaan juutalaissilm??ns? olisi voinut n?ky?. Eik? h?n tahtonut olla n?kevin??nk??n mit??n, mik? on maallista, sill? h?n tahtoi n?ytt?yty? paljaana hengen miehen?, kuten oli jo vaalisaarnassaankin sanonut, h?n tahtoi koota vaan yksinomaan tavaraa taivaassa.
Rovastinnakin aikoi j??d? rovastin mukaan seisomaan rannalle, mutta kun talosta alkoi kuulua Kaisan iloinen ??ni lapsien sinne saapuessa, niin l?hti h?n lyhyill? jaloillaan kiireimm?n mukaan astua t?pelt?m??n taloa kohti, miss? Kaisa huutaen terve tulemaan, terve tulemaan, juoksi vastaan ja luokse p??sty??n ryhtyi taluttamaan rovastinnaa, kun h?nen mielest??n rovastinnan kulku n?ytti niin aikaansaamattomalta siihen kiireeseen n?hden, mit? muistutti k?sien sinne t?nne huiskiminen astua petkelt?ess? yl?sm?keen. Mutta ei rovastinna kuitenkaan tulta polttaen kiirehtinyt taloon, vaan ennen kaikkea kiirehti n?kem??n taloa ulkopuolelta ja ihaili: "No ihme ja aika, kun teill? on t??ll? siev? talo ja kauniilla paikalla. J?rvikin tuossa p?iv?n puolella niin somasti juuri kuin laitettu. Ja miten n?tti puisto tuossa pellon vaiheilla viel? monista eri puista juurikuin istutettu. Rovasti hoi! Et usko kuinka n?tti puisto t??ll?! Tulehan t?nne! Ja kuinka kaunista nurmea tuossa j?rven kielell?, ihanhan siin? kukat kohta puhkeavat, ai ai. Ja t?ss?k? perunamaa? Onko se jo kylvetty?? Onhan se. Ai ihme kun perunakin on jo kylvetty. Kuulehan. Hermanni, kun perunakin t??ll? on jo kylvetty. Ai ai. Ei ole kumma jos teid?n olisi vaikea t?st? l?hte?, vaan ei teid?n tarvitse t?st? koskaan l?hte?, ei suinkaan, eih?n toki miss??n nimess?."
T?m?n kaiken kertoi rovastinna senlaisella kiireell?, ettei Kaisa kerinnyt sanoa sekaan mit??n eik? h?n juuri osannutkaan puhua mit??n siit? hyv?st? mielest?, ett? oli saanut pappilan herrasv?et vieraikseen, hoki vaan ehtimiseen: "Kun tulitte, kun toki tulitte. Ai ai kun tulitte." Sitten h?n otti puukasastaan pieni? kuivia puita syliins?, juoksi niitten kanssa keitti??ns? tulta laittamaan ja j?tti rovastinnan yksin?ns? ihailemaan puistoa ja kaikkea mit? n?ki.
Rovastinna oli nyt t?st? parin sadan askeleen pituisen matkan k?velyst? ja puhumisesta v?synyt aivan l??h?tt?m??n asti ja istui nyt puiston siimekseen kahden kauniin haavan v?liin asetetulle puulavitsalle, miss? ry?he? oksainen kuusi j?i sel?n taakse ik??nkuin muuriksi it?tuulta vastaan. Siihen kahden puolen kuni kanan pojat talosta juoksivat nuorimmat lapsetkin ja kiirehtiv?t ?itins? rinnalle. Tulivatpa talon lapsetkin vierasten lasten mukana kainoina sormiaan suissaan py?ritellen katsomaan vieraita ja kun antoivat k?tt? rovastinnalle, niin saivat nekin tulla istumaan yhteen joukkoon.
Vanhemmat pappilan pojat eiv?t perustaneet ?itins? seurasta, vaan asettuivat nurmelle koppisille, mist? rupesikin h?lin? ja keppien kopse kuulumaan ja aina kapsauksen kuuluessa koppi vimmatusti py?rien lenti milloin j?rveen, milloin Kaisan perunakylv?kselle, milloin mihinkin. Niinp? pojat milloin