Sattumuksia Jänislahdella | Page 3

kukaan voinut toistaan tulesta auttaa".
"Niin, el?s ollakkaan. Kuusi vuotta sitten ... seh?n oli yleinen n?lk?aika. Se on totta se. T?ytyyh?n sit? hengen h?d?ss?".
Puhe vaikutti Kaisaan, ett? uudet kyyneleet rupesivat vierim??n kasvoille, vaikka h?n ei tiennytk??n mink?t?hden ne tulivat, mutta ei kuitenkaan niit? voinut pid?tt?? vaikka tuntuikin h?pe?lt? itke? rovastinnan vieress? istuessaan. Kun h?n ei voinut kielt?? itse??n, niin nyk?si p??huivinsa kasvoilleen, painoi sit? k?sill??n kasvojaan vasten ja hyrski ett? koko ruumis tutisi.
Rovastinna taputteli nyt Kaisaa olkap??h?n ja lohdutteli: "No j?lelle j??nytt? kive? ei saa ruveta katsomaan. Olkaa nyt huoletta te voitte tulla minun ensim?iseksi yst?v?kseni. Puhun t?st? rovastille ja rovasti kun on niin ahne raamatunselitysten pit?j?, se vaikkapa on semmoinen rintatautinen raihnainen ja r?k?nen niin se vaan kiertelee kyliss? raamatunselityksi? pit?en. Se sielunhoito se on meid?n rovastin a ja o alku ja loppu, ensim?inen ja viimeinen. Niin, ehk? ensi viikolla tulemme k?ym??n siell?. Min? haluan n?hd? teid?n lapsiannekin, uskon ett? teill? on sievi? lapsia... Tehk??h?n nyt siell? toukojanne ja valmistautukaa kaikinpuolin hyv?ksenne k?ytt?m??n t?t? varhaista, kaunista kes??. Ajatelkaas, kuinka suuret lehdet ovat jo puissa toukokuun kolmantena p?iv?n?. Katsokaas miten tuomi jo kukan alkuja luo. Oi kuinka ihana todellakin on t?m? kev?t. Ei ole suruun syyt?. Ilosta ja tyydytyksest? nyt puhuu luonto".
T?m?n sanottuaan rovastinna laski k?tens? Kaisan olkap??lt? alas, nousi seisalleen, ja p??st?kseen Kaisasta erilleen, ojenti lyhytsormisen turpean k?tens? Kaisalle, johon Kaisa tuipasi ohuen k?tens? vaikka siin? mielens? h?mmennyksess? ollessa ei tajunnutkaan mit? se merkitsi ennenkun rovastinna lis?si: "Hyv?sti nyt. Viek?? lapsillenne minulta, tuntemattomalta yst?v?lt? terveisi?".
Kaisan kasvot olivat taas kyynelist? vapaat, vaikka n?kyikin niiss? niitten tuhraamia kuivuneita l?kki?. Olisi tuntunut lystilt? viel? viipy? niin yst?v?llisen rovastinnan luona, mutta kun huomasi, ett? rovastinna muitten kiireitten t?hden tahtoi h?nest? p??st?, niin l?hti ulos ja mieli oli niin t?ynn? hyvi? toiveita, ettei osannut rovastinnan viimeiseen sanaan: "me tulemme ensiviikolla k?ym??n teill?", sanoa vastineeksi mit??n. Kumarteli ja niijaili vaan moneen kertaan viel? ovessa menness??nkin, ja kyynelten tuhraamissa kasvoissa n?kyi syd?mellinen tyytymys.
Jokilahden em?nt? n?ki nyt hyv?ksi viel?kin Kaisan puolesta sanoa jonkin sanan. Ja ennen kun rovastinna kerkesi istuutuakkaan j?lleen, nousi em?nt? seisalleen ja entist??n asiallisemman n?k?isen? l?hestyi rovastinnaa.
Rovastinna kun n?ki, ett? em?nn?ll? on joku erinomaisempi seikka mieless?, niin kehoitti em?nt?? tulemaan viereens? istumaan.
Em?nt? jo sohvalle rovastinnan viereen istuessaan tapansa mukaan laski toisen k?tens? rovastinnan olkap??lle ja sanoi: "Olisi minun ja monen muun mielest? todella mainio asia, jos tuo Kaisa l?yt?isi teiss? turvansa samoin kuin entisess?kin rovastinnassa ja saisi asua siin? paikassa, mihin se nyt on niin l?mpim?sti kotiutunut. Jos h?n siit? tulisi pois, niin tuskin h?nest? olisi en?? ihmiseksi, h?n on siksi heikko kappale".
"Hyv? Is?! Miksi niin?" kuului rovastinnan sanat ja silm?t py?ristyiv?t renkaisilleen r?v?ht?m?tt? katsomaan em?nt??n.
"Siksi, ett? se on lapsi ja lapsena pysyy. Jos ei saa lapsena olla, se murtuu. H?n oli jo py?r?inorsilla j??d?kk? ihmiseksi miesvainajansa j?tt?mismurheen aikana. Ja jos olisimme, ja etenkin entinen rovastinna, v?hemp?? huolta h?nest? pit?neet, niin ei olisi Kaisa ihmisten joukossa. Mutta se entinen rovastinna osti tuon Jahtirannan m?kin entisilt? asukkailta ja asetti siihen ja hoiti y?t p?iv?t, kun vastasyntynytt?, niin siihen se hiljalleen vakausi siksi mik? h?n on. Vallan vanup?ist? h?nest? ei tule koskaan".
"Johan min? huomasin h?nest? ihan ensi n?kem?ss?", keskeytti rovastinna, "ett? h?n on p??st? pilalla, tai on ollut ennen. Sen n?in ihan h?nen silm?nluonteestaan".
"Miksi ei sit? n?kisi", vakuutti em?nt?. "H?n lienee jo siin? suuressa jaossa j??nyt v?hemm?lle osalle. Esimerkiksi h?n on hartaitten uskovaisten ainoa lapsi, vaan ne parhaalla mahdillakaan eiv?t saaneet oppimaan lukemaan. H?n ei tunne iit? vaikka kaksisauvassa tiell? vastaan hiiht?isi."
"No, herra Jumala! Miten se on p??ssyt seurakunnan yhteyteen ja naimisiin?... Kuulinhan teid?n sanovan, ett? h?n on leski".
"Niin onkin. Asia on n?iss?puhutuiksi semmoinen, ett? h?n jo seitsem?ntoista vanhana siki?n? sekautui ik?v?ll? tavalla miesvainajansa Erkin kanssa. Kaisan vanhemmat olivat silloisen rovasti Paulinin kanssa ihan yst?vykset, kun paita ja pohkea. T?m?n Kaisan ?iti oli silloin kes?isen p?iv?n rovastin jalan juuressa itkenyt ja pyydellyt Kaisaa otettavaksi seurakunnan yhteyteen. Rovastipa oli suostunut pyynt??n, mutta oli kuitenkin er??n pitk?npituisen iltarupeaman jankannut ja hikoillut Kaisan kanssa uskotellen h?nelle raamatun totuuksia. Mit? lienee saanut aikaan sit? ei kukaan tied?. Seuraus vaan oli se, ett? Kaisa ensipyh?n? samalla kun kuulutettiin kristilliseen avioliittoon n?htiin ensikerran ripill??n... Joko nyt k?sit?tte?"
"Kyll?... Mutta voi raukkaa todellakin... Muuten on niin siev? ja kaunis. Jumalan luoman puolesta ihan kun tauluun maalattu. K?detkin niin hienot, pehme?t ja valkoset juuri kun herrasv?ess? kasvaneella."
"Hyv?n p?iv?n lapsipa h?n onkin. Kodin kukkana h?n olikin kotonaan".
"Sanoitte ainoa lapsi. Miksi h?n kodistaan joutui niin ajelulle?"
"Huonot ajat kun olivat, h?visiv?t vanhemmat ihan puille paljaille. K?yh?inhoitoon kuoli is? ja ?iti on ruotilaisena Keralan kyl?ll?... Erkki oli mies, kuin mies, mutta kun joutui kirvesvarrellaan el?tt?m??n joukkoaan, niin suoraan siin? pidettiin".
Rovastinna t?m?n kuultuaan kallisteli p??t??n ja tuskin kuuluvasti sanoi: "Ja Kaisa sitten aivan saamatoin".
"Se ei ole aivan totta. Vaikka t?ytyy sanoa, ett? varsinainen leip? on ollut juuri t?st? talosta, niin avulle asti se ansaitsee kutomisella ja ompelemisella. Ja ahkerampaa tuskin l?yd?tte vaikka kirjoilla hakisitte. Eik? h?nen kotinsa ole saamattoman koti. Lapsetkin