Sattumuksia Jänislahdella | Page 2

ja kun puhelukin keskeytyi kokonaan, niin Kaisa h?mm?styi, ett? j?i seisomaan oven pieleen ja tuskin sai sanotuksi hyv?? huomenta. Eik? h?n oikeastaan tiennyt kenelle sit? sanoisikaan, sill? h?n oli mieless??n kuvitellut rovastinnaa isoksi, lempe?kasvoiseksi rouvan hoilakkeeksi, juuri samanlaiseksi kuin entinenkin oli. Mutta edess??n h?n sohvan kannella istua tupottamassa n?ki nyt lyhyen paksun talonpoikaispukuisen akan t?ps?n, jonka leve?ss? otsassa paurotti kaksi mustaa silm??, kuin nutun nappia, r?v?ht?m?tt? katsomassa h?neen.
Rovastinna Kaisan omituisesta luonnon valosta ja liian arkaluontoisen n?k?isest? sis??ntulosta hieman tyrmistyi, luullen Kaisan jonkun verran mielivikaiseksi. Semp? vuoksi h?n niin ter?v?sti katsoi Kaisaa. Mutta kuitenkin tavallisen leppoisalla ??nell? kysyi: "Mit?s teill? olisi asiaa?"
"Rovastinnalle minulla olisi", kuului Kaisan alakuloinen sana ja samalla kierti silmill??n koko huoneen, n?kyisik? siell? senlaista, jota voisi niinkuin summassa tuntea paremmin rovastinnaksi, kuin sit?, mik? edess??n istui. Mutta mit??n eiv?t kerinneet h?nen silm?ns? keksi?, kun edess??n olevan ja h?neen yh? tuijottavan eukon py?re?st? suusta kuuluivat sanat: "Mit? teill? minulle olisi?"
"Olisihan sit? paljonkin, vaan nyt ei liene tilaa pitempiin, tulin vaan teit? n?kem??n", sanoi Kaisa. Mutta t?h?n loppuivat h?nell? sanat, tuntui silt? kuin ei osaisikaan enempi sanoa, nyk?si vaan p??huiviaan yh? enemm?n silmiens? eteen ja tuntui kyyneleet rupeavan kiehumaan silmien nurkissa ja p?? painahti alemmas.
T?m?n huomasi Jokilahden em?nt? ja ennenkun rovastinna kerkesi mit??n sanoa kiirehti sanomaan:
"Kaisalla taitaa olla huolena talonasia, kun h?nen kotinsa on kahden is?nn?n."
"Miten niin", kuului rovastinnan sanat ja hieman tulehtunein kasvoin k??ntyi Jokilahden em?nt??n todellakin kuulemaan miten sen vieraan laita oikeastaan on.
"Se h?nen kotinsa, kun on t?m?n pappilan maalla", alkoi em?nt?, "ja sit?paitsi pappilan oma. Mutta kun t?m? Kaisaparka joutui leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa, niin entinen rovasti, eli oikeammin rovastinna, otti t?m?n siihen Jahtirannan m?kkiin asumaan ja siin?h?n t?m? on n?m? leskivuotensa el?nyt, kuni herran kukkarossa. Ja entinen rovasti jos olisi el?nyt niin rovastinna kyll? olisi Kaisan ihan sylilapsenaan kantanut el?m?n halki, se niin piti t?st? Kaisasta. Mutta se on mennyt eik? voi menn? menneen j?less? Kaisa, paremmin kun me muutkaan."
"Jahtirannan m?kki" -- keskeytti rovastinna. "Siit? oli jo illalla puhetta... No elk??h?n nyt Kaisa niin kovin ruvetko murehtimaan. Etteh?n viel? tied? sit? surkeutta itke?, mit? ei ole tapahtunut. Tulkaahan t?nne istumaan! Ihmisi? sit? mekin olemme, eik? vaan entinen rovasti ja rovastinna. Kas niin, istutaanhan t?ss? n?in vierekk?in, niin kyll? surut haihtuvat."
T?m?n kuullessaan Kaisan syd?n hytk?hti; istuessa rovastinnan viereen sohvalle hyrsk?hti ilon puuska ihan ??neen ja kyyneltulva purkautui yh?kin rajummin, mutta se heti taukosi itsest??n, kun mieli vakautui niihin rovastinnan sanoihin "ihmisi? sit? mekin olemme" ja siihen, ett? h?n nyt oli ainoa siin? keitti??n tunkeilevassa suuressa akkajoukossa, joka sai istua rovastinnan vieress?.
Rovastinnan mieleen j?i Jokilahden em?nn?n sanat "oikeammin rovastinna", joista h?n kuuli, ett? entinen rovastinna on ollut Kaisan el?m?n turva, niin tahtoi nyt ilmoittaa jo mielens?, ett? h?n on entisenlainen. H?n k??ntyi viel? enemm?n Kaisaan p?in ja sanoi: "Onhan se kamalaa joutua leskeksi varsinkin noin nuorella ij?ll?. Mutta ennen kaikkea Jumala kuulee leskien valitukset ja ottaa korviinsa orpojen huudon... Saattaahan olla, ett? me samoin, kun entisetkin t?m?n talon asukkaat otamme teid?t sylilapsenamme jonkun taipaleen kantaaksemme el?m?n halki, kuten t?m? em?nt? sanoo, etenkin kun Jahtirannan m?kki on meid?n. Olettehan siin? tapauksessa, kun saman talon perhett?, tunnutte ihan sukulaiselta meille."
"Niin se on tosi se vanha sananlasku", keskeytti Jokilahden em?nt? iloissaan, "l?yt?? se luoja loukostakin. Kaisa kun j?i leskeksi, ei luullut p??h?n p?iv?n p??sev?ns?, vaan entisen rovastinnan turvissa eli sen ajan, kuin pellossa, ja eip? tunnu p?iv?t pahenevan t?st?k??n l?htien".
"Kyll? luulen voivani luvata, ett? ei Kaisan p?iv?t pahene t?st?k??n l?htien", vakuutti rovastinna p??t??n mukauttaen sanainsa mukaan.
Mutta Jokilahden em?nt? kun n?ki nyt olevansa niin vaikuttavassa asemassa, niin viel?kin enemm?n painakseen rovastinnan mieleen Kaisan kohtaloa jatkoi: "Kyll? se olikin kamalista kamalimpaa Kaisan leskeksi j??minen. Monen muun sit? kyll? t?ytyy j??d? leskeksi, mutta useimmassa tapauksessa se kohtalo tulee l?hestym?ll?, eik? niin silm?nr?p?yksess? kun Kaisa paralle, sill? h?nelt? hukkui mies".
"Hukkui"! huudahti rovastinna ja tuskaisen n?k?iseksi kasvonsa kupristaen kallisteli suurta p??t??n, jota tehdess??n tuskin kuuluvasti sanoi: "Herra Jumala sent??n".
"Hukkuihan se er??n? helluntai-aamuna kuusi vuotta sitten", jatkoi Jokilahden em?nt?. "Ei silloin Kaisa j??nyt yksin??n leskeksi, vaan viisi muita h?nen lis?kseen ja lapsijoukot j?iv?t kaulaan jokaiselle".
"Herra Jumala! mihin ne niin?"
"Tuohon Lampokoskeen, ei t?st? kovin kauvas. Olivat parkkilastia l?hteneet laskemaan t?nne Suituan niskaan. Tied?tteh?n, parkkilasti on korkea, jos korkea ja heilakka, jos heilakka niin kev?ttulvaisen kosken nujerrellessa ja r?yhyytelless? venett? sinne t?nne yl?s ja alas, oli lasti horjahtanut toiselle laidalle. Silloin yksi humpsaus, vene kumoon ja miehet suinp?in parkkikerppujen sekaan lorakkoon, jossa kosken kuohu nieli syvyyteen, kuin sannan jyv?set mereen. Vetel? on vesi varaksi tyynell?kin, vaan viel? vetel?mpi se on koskessa".
"Hyv? Is? sent??n... L?htiv?tkin pyh?n?, viel?p? suurena juhlana. Se oli kai Jumalan rangaistus pyh?ty?st?... Voi voi sent??n, ett? ihmiset eiv?t ajattele Jumalan lakia rikkoessaan, mit? per?st? seuraa", sanoi rovastinna ja tummissa kasvoissa n?kyi kauhistuksen v?reit?.
Jokilahden em?nt? punalti p??t??n n?ytt??kseen jyrk?sti vastustavan mielens? rovastinnan p??telm?lle ja sanoi: "Eip? se n?lk? katso pyh??, eik? arkea. Silloin juuri aukesi venekulku, niin t?ytyi l?hte? hakemaan henkieloa, kun perheet olivat n?lk??n kuolemassa, eik?