Sata runoa | Page 8

p??.?Ei paatta j??nyt templihin,?ja Herja valtas Saalemin.
3.
HEIT' ITKE!
Heit' itke, jotka vietiin virtain taa,?joilt' templi ry?stettiin, j?i uneks maa;?s? itke, -- Juudan harppu rikki on,?kodissa Herran asuu uskoton!
Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen??Oi, milloin taas saa laulus s?veleen??Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi?ja taivaansoinnuin rinnat haltioi?
V?synyt kansa, jota miero vie,?oi, minne h??dyt, miss? p??ttyy tie??On pes? kyyhkyll', luola ketullai,?sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai!
4.
TAA JORDANIN.
Taa Jordanin k?y kameel' er?maan,?ja Herjaa Siionilla palvellaan,?Baal-pappi lukee Siinain luona lait, --?my?s siell' on -- siell?, Herra? -- ??nes vait:
Miss' sormin kivitaulut piirtelit!?miss' itse kansalles sa ilmenit!?pilvest? puhuit, liekkein-vy?ss? p??,?n?et kenk??n ei sua verhotonna n??!
Oi, leimuna jo loistos julki luo!?k?dest? voittajan ly? peitsi tuo! --?Kuin kauan maas on j??v? sortohon,?kuin kauan Herra, templis tyhj? on!
5.
MUA SYNKKYYS VAIVAA.
Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo,?jos kuuntelemaan taju taipuu,?ja sormin herkin s?vel luo,?mi sulosoinnuin sieluun vaipuu.?Jos rinnassain on toivo, kaipuu,?sen laulu vain saa her??m??n;?jos silm?pohjaan kyynel haipuu,?se heruu -- pois vie poltteen t??n.
Mut hurja jylhyys lauluhun!??l' ilon ??nt? aluks s?ist?,?n?et itke? nyt t?ytyy mun,?tai syd?n raskas ratkee n?ist?.?Se routui polop?iv?in j?ist?,?y?n tuskiin ehtyi itkunp??t;?nyt kokekoon se ??rimm?ist?,?mi s?rkee sen -- tai sulaa j??t.
6.
OIS MIELENI VILPPIS?, JOKSI SEN TEET.
Ois mieleni vilppis?, joksi sen teet,?Galilea ei mennytt? ois ja sen veet;?vain uskoni heitt?? mun tarvinnut ois,?heti syy olis pesty ja kirous pois.
Jos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties!?Jos on orjassa syy, -- olet synnit?n mies!?Jos ei turvaton maan tule taivahisiin,?pid? uskosi, -- omaani kuolen ma niin.
Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi,?ja sen tiet?vi H?n, joka onnesi soi;?H?n haltuunsa sieluni, toivoni saa:?ota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa!
7.
P?IV?N?, JOLLOIN TITUS H?VITTI JERUSALEMIN.
Miss' ylh??ll? tie yli vuoriston viisti,?sua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti!?H?vis loistosi paloon, ja liekehtien?mun silm?ni heijasti loimua sen.
Loin silm?ni templihin, loin kotipuoleen?ja alkavan orjuuden unhotin huoleen;?vain lieskan ma n?in, min temppeli loi,?ja kahlehet, joita ma kostaa en voi.
Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi?s?de viimeinen viel?, kun p?iv? jo peittyi;?ma vuorilla seisoin, mut huipuille p?in?kajo kiiti, ja viimein sen templiss? n?in.
Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui,?mut en n??, miten rusko se h?myyn jo haihtui:?Ois pilvist? leiskunut taivahan s??t,?ukon-jysk?ys murskannut voittajain p??t!
Toki ei ep?jumalat tahrata saata,?sun templi?s, Herra, mist' ohjasit maata!?Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan,?sua yksin se j??, Is?, palvelemaan.
8.
BAABELIN VIRROILLA.
Oi, Baabelin virroilla siell??me itkimme muistellen,?miten rosvot ne taistotiell??sai Saalemin ylh?isen,?ja sen tytt?ret, puhtahat viel?,?pois riistiv?t raastaen.
Kun murhein me istuimme illoin,?ja veet ohi virtasi pois,?muka lauluja pyysi he silloin, --?mut pilkkaanko soiteltu ois??K?si kuihduta, Herra, milloin?pyh? harppu se vieraille sois!
Pajun oksalla harppu haikas, --?Se vapaa, Saalem, on ain!?Oi, p?ivilt? kunnia-aikas?se on ainoa muistoni vain:?Ei koskaan sen sointu raikas?soi ??nehen sortajain.
9.
?KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA?.
Ol' loisto, valta, viisaus mun?ja nuoruus, into, lempi;?sai viini veret hehkuhun,?mua armaat immet hempi;?ne syd?meeni s?ihkett??n?loi, silm?t sulotarten;?mit' tarjos maa, ja mielink??n,?j?i kuningasta varten.
Mut hengess?in k?yn tutkimaan,?mit' entisp?iviss' oisi,?mi elon riemuun uudestaan?mua vieh?tt?? nyt voisi:?En muista p?iv?? ainoaa,?mist' ehj? ilo koitui,?ja kun ma kannoin purppuraa,?vain mieli katkeroitui.
Voit taioin toki masentaa?ja tenhoin kent?n kyit?,?mut talttumaan et sit? saa,?mi j?yt?? syd?nsyit?.?Sit' ei saa soitot viihtym??n,?ei viisaan lepopielus;?se pist??, kalvaa yhten??n,?ja k?rsim??n j?? sielus.
EDGAR ALLAN POE.
KORPPI.
Murhein istuin puoliy?h?n, j??den kirjain ??reen ty?h?n,?muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.?P??ni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein?nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.??Joku vieras siell??, mietin, ?nakuttelee sis??n vaan.
? Muuta ei se olekaan?.
Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,?hiillos viel? lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.?Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,?murhein muistin, sielun vaivoin, mennytt? Lenooraa vaan,?s?ihkyv??, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,
mut on t??ll? nimi vaan.
Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, -- mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.?Viiht?in syk?hdyst? somaa, vakuuttaa koin alinomaa:??Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siell? sis??n vaan,?joku my?h?stynyt vieras pyrkii siell? sis??n vaan.
Muuta, vai, se oisikaan??
P??tt?v?sti, ilman muuta l?hestyin m? oven suuta:??Herra, taikka rouva?, lausuin, ?mieleni on pahoillaan;?mutta uinahtaa ma taisin, -- ehk? sis??n pyyt?? saisin;?en m? ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan,?tuskin nakutuksen kuulin?; -- sel?lleen jo oven saan:
y? se vain loi varjojaan.
Katsoin y?h?n h?mm?styksin, haavein seisomaan j?in yksin,?toivon, pelon v?r?hdyksin heityin hurjaan unelmaan.?Syv? hiljaisuus ei laannut, merkki? en y?st? saanut:??Pois?, ma mietin, ?varjoon taannut?, -- ja ?Lenoora?? ??nsin vaan, ??nsin nimen tuon, ja kaiku soi, ?Lenoora!? hiljaa vaan;
muuta en m? kuullutkaan.
Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneen? oven suljin;?taas jo siin? nakutettiin, viel? melkein lujempaan.??Varmaan?, sanoin, ?joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;?katsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon t?st? kyll? saan! Hetkeks, syd?n parka, tyynny! -- selon t?st? kyll? saan:
Varmaan se on tuuli vaan!?
Lasin auki revin riuhtoin; -- sis??n, siipi?ns? viuhtoin,?mahtavana korppi lensi ik?kaudet harteillaan.?Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeit??n se tyynn? johti,?kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;?Pallaan kuvapatsaan p??lle leijas oven kamanaan,
k??ntyi p?in, -- j?i istumaan.
Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,?niin tuo arvokkuus ja p?yhkeys sai mun ??neen nauramaan:??K?vit mustatakkein pukuun, mut et p??se pyh?in lukuun;?vanha korppi, hornan sukuun kyll? kuulut ?isen maan! --?Saisko nimes ehk? tiet??, julma aave ?isen maan?? --
Korppi huus: ?Ei milloinkaan.?
Oudoltahan lintu n?ytti, joka noin