Sata runoa | Page 9

vaan kielt??n k?ytti,?joskin lie sen puheess' ollut sis?llyst? v?h?n vaan;?sill? siit' ei p??se arvoin, jotta kuolevaisen karvoin?vastaanotat linnun harvoin oves p??lle istumaan,?Pallaan kyp?r?lle linnun, joka v?itt?? tolkussaan
nimekseen: ?Ei milloinkaan.?
Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,?vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjent?nyt sieluaan.?Hiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, -- en voi est?? huokausta: ?Veikot meni menojaan;?pian tuokin l?htee, niinkuin toivo meni menojaan! --
Lintu huus: ?Ei milloinkaan.?
Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun ?imistym??n melkein, mut jo mietin: ?yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;?herra sill? ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,?jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan?puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,
? huutohon: 'Ei milloinkaan'?.
Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,?siirryin sohvaani ja istuin vaiti sit? tarkkaamaan.?Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin, mietin unelmin ja kaipuin, mik? ennen olikaan?tulo linnun aavemaisen, mik? mieli olikaan
huudon tuon: ?Ei milloinkaan.?
Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,?korpin tuiottavat silm?t tunki syd?nsopukkaan,?Seikkoja vain mietin noita, p??t?ni en nostaa koita,?painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;?oi, ei n?it? purppuroita, kun luo lamppu valoaan,
*h?n* nyt paina milloinkaan!
Ilma tahmenevan n?ytt??, ambratuoksut huoneen t?ytt??,?on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.??Oi?, ma huusin, ?sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat sulle tuoda rauhan hoivat, -- j?t? lempes unhoon vaan!??Hengit?, saa sielus hoivat, -- j?? Lenoora unhoon vaan!?
Korppi huus: ?Ei milloinkaan?.
?Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! --?lienet Kiusaaja, tai lienet s?ilt? tullut suojustaan:?-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riist?? maasta, pois t?n kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tiet?? vaan, eik? balsamia l?ydy, -- saako hoivaa teill? maan??
Korppi huus: ?Ei milloinkaan.?
?Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen!?kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:?J?lkeen elontieni karmaan, sielu Eedeniss? varmaan?viel? kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.?immen s?ihkyv?n ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?? --
Korppi huus: ?Ei milloinkaan.?
?Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!? huusin,??ulos myrskyyn j?lleen l?hde, ?iseen maahas kamalaan!?Ei saa h?yhen j??d? tuonne, -- pois sun valhees joka juonne! J?t? rauhaan t?m? huone! -- patsaan p??lt? pois nyt vaan!?Et saa syd?nt?ni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan! --
Korppi huus: ?Ei milloinkaan.?
Liikkumatta korppi siell? yh? viel?, -- aina viel?, --?Pallaan valjun kuvan p??ll? istuu tyynn? paikallaan.?Aavemaisen kiillon luovat korpin silm?t pahansuovat,?kun ly? lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.?Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,
ei voi nousta -- milloinkaan.
PIERRE-JEAN DE B��RANGER.
P??SKYSET.
Soturivanki, kahleiss' orjan,?h?n Maurein-rannall' unelmoi:??Taas teid?n, p??skyin, parven sorjan?n??n, linnut, joita syksy toi!?Te t?nne mailta toivon armaan?tulitte p?iv??n paahtavaan.?Oi, Ranskasta k?y tienne varmaan:?Miks synnyinmaasta ette kerrokaan?
?Jo kolme vuotta muistoks kortta?teilt' anonut oon laaksostain,?miss' synnyin, miss? kotiortta?loi lapsi kuviin unelmain.?Te luona kirkkaan puron siell?,?mi soluu lilja-uomassaan,?majamme pienen n?itte tiell?:?Miks kotilaaksost' ette kerrokaan?
?Tuon r?yst??n alla joku teist??lie kuorestaankin l?htenyt;?h?n ?iti raukan kyyneleist??vois murhein haastaa mulle nyt.?Surevan kuulemaan saa kaipuu?mun askeleitain ainiaan:?h?n vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu!?Miks ?idin lemmest' ette kerrokaan?
?Lie naimisissa sisko nuori??Kai n?itte joukot poikien,?kun juhlanviettohon he suori?ja h?it? hyppi, laulellen??Lie nuoruuskumppanien parvet,?jotk' innoin riensi rintamaan,?jo kotiin tulleet, yll??n arvet??Miks yst?vist? ette kerrokaan?
Ei, -- yli ruumisl?j?in kulki?kenties jo laaksoon vihamies:?jo raiskaks sisko joutui julki,?ja sortui meilt? kotiliesi?Ei el? ?iti! Ranskaa raastain?jo vieras takoo kahleitaan!?Te pikku p??skyt synnyinmaastain,?miks polop?ivist' ette kerrokaan??
OI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN!
Oi, taivas, kuin on herttainen!?H?n i?ks sai mun hurmoksiin.?Tuo kaihonilme silmien?mun saattaa lemmen unelmiin;?soi Luoja sielun puhtoisen?suloksi muotoin hempeimp?in.?Oi, taivas, kuin on herttainen!?Ja min? itse -- ruma n?in!
Oi, taivas, kuin on herttainen!?N??n immen kev?tviehkeess??n.?Niin v?ikkyy hehku huulien,?niin liehuu kultakutrit p??n!?H?n, lapsi satain sulojen,?niist' tiedotonna katsoo p?in.?Oi, taivas, kuin on herttainen!?Ja min? itse -- ruma n?in!
Oi, taivas, kuin on herttainen!?Ja immen lemmen sent??n sain!?Ma kauan toivoin tuskaillen?etuja naisten hurmaajain,?ja kunnes lausuit henkehen?vain katsovas, ma j?yk?ks j?in.?Oi, taivas, kuin on herttainen!?Ja min? itse -- ruma n?in!
Oi, taivas, kuin on herttainen!?Voin luottaa lempeen uskotun,?M? h?lt? uljaan seppelen?sain otsaan, varhain kaljuhun.?Pois huntuverhot vienoisen!?Mua vuottaa riemu t?ytel?in!?Oi, taivas, kuin on herttainen!?Ja min? itse -- ruma n?in!
YVETOT'N KUNINGAS.
Yvet'ssa oli kuningas,?-- vaikk' aikakirjat hukkui, --?mies torkku, uneen tarmokas,?mi varhain, my?h??n nukkui.?Y?myssyn kruunuks ukko-hussun?soi siin? hellyys rouva Sussun
ja pussun.?Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!?Ei herraa saa niin suopeaa!
Lalaa!
H?n olkikatto linnassaan?s?i nelj? atriaansa.?ja puhteess' ajoi aasillaan?pois ratsain halki maansa.?Mies hauska, s?ysy, laatuisakin. --?n?it h?ll? hengen turvanakin
vain rakin.?Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!?Ei Herraa saa niin suopeaa!
Lalaa!
Ei hemmotellut ruumistaan,?vain janoon koki juoda.?Kun hallitsi h?n onneks maan,?se hyvin voitiin suoda.?Kun aamein viini tulvi hoviin,?h?n tulliks kannun omiin oviin
toi toviin.?Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!?Ei herraa saa niin suopeaa!
Lalaa!
Luo tyt?rten k?y perheisiin?h?n armollisna sis??n;?sadasta syyst? kansa niin?se katsoi h?neen, is??n.?Kun harjoituksiin joukot johti,?vain ilmaan ampua he tohti,
? ei kohti. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa!
? Lalaa!
Ei maitaan laajentaakseen h?n?ois mennyt poikki pihan;?j?i pyyteiks malliherran t?n?vain hyvinvointi lihan.?Ja vasta h?nen kuoltuansa?syyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa --
sai kansa.?Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!?Ei herraa saa niin suopeaa!
Lalaa!
T?n oivan, kelpo ruhtinan?on kuva j??nyt s?ilyyn:?Kilvess? kuulun kapakan?nyt hymyillen se p?ilyy.?Sen eess? juhlina kun joivat,?niin rahvaan huudot ihannoivat
vain soivat:?Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!?Ei herraa saa niin suopeaa!
Lalaa!
MIKAEL V?R?SMARTY.
JULISTUS.
Sa maalles j?rkkym?tt? suo,?Magyari, uskos, ty?s!?Se kehtos on ja vaalijas?ja hautas multa my?s.
Maan p??ll? on vain paikka t??,?miss' suotiin sulle lies;?t??ll' el??, kuolla t?ytyy sun,?vei