Sanomalehtimiesajoiltani | Page 8

joka tiet??kseni on ainoa laatuaan--ei sellaisia ole ainakaan sittemmin kuulunut liikkuviksi--tulikin ja j?tti paperinsa kenraalikuvern??rin kansliaan, koska h?nen ylh. terveydellisist? syist? oli estetty sit? vastaanottamasta. Mutta ?Suuressa Suomalaisessa? kerrottiin sitten, ett? sen Helsingin asemalle saapuessa oli ollut urkkijoita, jotka olivat tiedustelleet niiden miesten nimi?, jotka siihen kuuluivat. Lienev?tk? saaneet ne selville, en tied?, mutta ei niit? ainakaan julkisuudessa n?kynyt mainittuina.
Oli samana talvena toinenkin omituinen l?hetyst? t?nne tulossa, vaikka se saatiin ajoissa estetyksi. Se on kenties hullunkurisimpia ilmi?it? meid?n julkisen el?m?mme taivaalla. Oli silloin valtiop?iv?t t??ll? istumassa ja niiden ratkaistavana oli tuo paljon mieli? kiihottanut kysymys Ouluun rakennettavan rautatien suunnasta. Kuten tunnettu voittivat rantaradan puolustajat ja Kuopion rautatien tahtojat joutuivat tappiolle. Olisi ep?ilem?tt? niill?, jotka siihen aikaan olivat osallisina n?iden asiain ratkaisemisessa, monta kuvaavaa juttua kerrottavana sen aikuisista valtiop?iv?-interi??reist?. On ainakin yksi tullut minunkin tietooni. Niinp? kerrotaan muutamasta Etel?-Savon edusmiehest?, ett? h?n ??nesti--Oulun rataa. Mill? perusteella? H?n oli ensikertalainen, ja herrain p?iville l?htiess??n hyvin huolissaan siit?, miten olla, kuin ele?. Meni sitten ennen l?ht???n kysym??n neuvoja rovastiltaan. Rovasti tiesi neuvon: ?Kyll? sin? siell? toimeen tulet?, lohdutti h?n, ?kun kuuntelet sit? miest?, joka kaikki tiet??. Mene aina Meurmanin luo, kysy h?nelt? ja tee niinkuin h?n k?skee.?--?Kiitoksia, herra rovasti, kyll? min? koetan parastani.? Tuli sitten rautatie-asia s??tyyn. Oli paha pulma edess?, kun s??dyss? lausuttiin niin monenlaisia mielipiteit?, ett? aivan saattoi menn? p?? py?r?lle. Mutta Savon mies teki niinkuin teki Meurman: ??nesti Oulun rataa.
H?n oli siis oikea esikuva, ?Meurmannin miehest?.? Mutta Savon suuri kansa ei ollut ainakaan siihen aikaan viel? tyytyv?inen t?llaisiin ?Meurmannin miehiin? eik? yleens?k??n koko eduskuntaan. Kun rautatie oli mennyt sivu Kuopion ja sillirata p??tetty rakennettavaksi ennen rittelirataa, joutuivat savolaisten vilkkaat veret kuohuksiin. Ja mit? he tekiv?t? Kuuluttivat suuren kokouksen Kuopioon, johon saapui kaikki paikkakunnan johtavat miehet, jopa l??nin kuvern??rikin. Ja t?ss? kokouksessa p??tt?? p?tk?ytettiin, ett? l?hetyst? on pantava toimeen pyyt?m??n ylim??r?isi? valtiop?ivi?. N?iden valtiop?iv?in p??tett?v?ksi esitett?isiin vaan yksi ainoa asia--Savonrata.
Olivat ne aikoja nekin! Eik? siit? ole kulunut kuin kymmenkunta vuotta. Mutta saivat ne silloin kunniansa kuulla nuo paikkakuntansa parasta harrastavat Savon miehet. ?Suuri Suomalainenkin? antoi heille niin, ett? paikat paukkui. Se l?hetyst? ei saapunut Helsinkiin, mutta kolmen vuoden p??st? p??tettiin Savon rata rakennettavaksi.
Suurin valtiollinen tapaus tuolta vuodelta oli ep?ilem?tt? uusien senaattorien nimitys. Eik? ainoastaan silt? kannalta katsottuna, ett? hallitukseen tuli suomalaisen puolueen johtaja, mutta niihin periaatteihin n?hden, joiden luultiin vaikuttaneen n?iss? nimityksiss?. Nimitetyt miehet olivat n?et her?tt?neet huomiota etup??ss? kansan edusmiehin?. Oltiinhan sit? siis hyv?ll? alulla saada k?yt?nt??n parlamenttaarisia periaatteita ja miks'ei my?skin vastuunalaisia ministerist?j?. Vaan vaikka t?st? iloittiin, ei, omituista kyll?, kuitenkaan osattu irtautua omista puoluen?k?kannoista. H.D. oli hyvin kylm? ja ?re? sit? suomalaisen puolueen miest? kohtaan, joka kahden ruotsinmielisen mukana oli tullut hallitukseen. H?n ei muka ole tarpeeksi maltillinen, ei osaa erottaa koko is?nmaan hy?ty? puolueensa eduista. ?Suuri Suomalainen? puolestaan ei sek??n salannut ajatuksiaan vastapuolueen miehist?.
Mutta viel? edemm? meni er?s maaseutulehti. Nimityksien edell? liikkuvien huhujen johdosta kirjoitti se seuraavan valituksen, jonka S. S. julkaisi: ?Toivomme, ett' eiv?t nuo huhut puhu totta. Sill? silloin taas menisi Suomen kansa ep?luottamuksessa tulevaisuutta kohti, joka hiljakkoin jo sarasti kirkkaana aamukoina, kun kerrottiin ett? muutamia tosisuomenmielisi? miehi? tulisi hallitukseen kutsuttavaksi. Oi, jospa t?m?n suomalaisen kansan mielialan ja alammaiset toiveet H.K. Majesteettinsa likeisimm?t neuvonantajat jalon Hallitsijan eteen kantaisivat! Siit? vuotaisi maallemme runsas onni ja siunaus.?
Ei silloin n?hty eritt?in kauvas. Nyt ei ainakaan en?? pidett?isi sill? niin suurta v?li?, mihin puolueeseen kotimaiset hallitusmiehet kuuluisivat, kunhan vaan olisivat kotimaisia.

VII
SANOMALEHTIMIES AATTEIDEN PALVELUKSESSA.
?P?iv?lehti?, n:o 293, 16 p:n? joulukuuta 1893.
Sanomalehtimiehi? enemm?n pel?t??n kuin rakastetaan. Hyvin usein kuulee heist? sanottavan niinkuin jostain v?ltt?m?tt?m?st? pahasta: ?Niin, no, ne sanomalehtimiehet...? Syyt siihen ovat moninaiset. Virkansa puolesta tulee sanomalehtimies monta kertaa kolahuttaneeksi kovastikin niiden aatteiden ja asiain puolesta, joiden hyv?ksi h?n taistelee. Usein t?ytyy h?nen olla s??lim?tt?m?mpi kuin tuomarin, vaikka syd?nt? kirveleekin. Usein on h?nen valtansa hyvinkin rajaton ja v??rinh?n olisi sanoa, ett'ei h?n sit? joskus v??rinkin k?ytt?isi, tai ainakin tulisi tiet?m?tt??n niin tekem??n. Taistelun touhinassa sit?paitse luonto karkiaa ja syd?mmen ja tunteiden hienoimmat s?ikeet katkeilevat. Sekin lienee osaksi syyn? siihen, ett? sanomalehtimiehi?, niinkuin sanoin, enemm?n pel?t??n kuin rakastetaan. Tiedet??n, ett? tunne harvoin voi tulla kuuloon heid?n samoin kuin niin monenlaisessa muussakin julkisessa toiminnassa, jos kerran kylm? j?rki on toista mielt?.
Kylm? j?rki!--Sit? valitettavasti t?ytyy sanomalehtimiehen totella useamminkin kuin itse tahtoisi. Mutta sen viljeleminen taas kehitt?? skeptisismi? eli kaiken ep?ily? tai muodostaa luonteen arvostelevaksi ja ivalliseksi.
Mutta kuinka voisi oikeastaan muuten ollakaan, kun muistaa, mit? kaikkea yleis? ja lukijakunta vaatii ??nenkannattajaltaan. Se ei vaadi silt? ainoastaan selkoa kaikesta siit?, mik? sit? milloinkin huvittaa, mutta my?skin kaikkien niiden aatteiden ajamista, joihin se sattumalta innostuu. Niin on varsinkin pieness? maassa, jossa kaikki aatesuunnat, kansan kerrokset ja ik?luokat eiv?t jaksa omaa ??nitorvea yll?pit?? ja jossa sanomalehtien t?ytyy niin paljon kuin mahdollista koettaa tyydytt?? kaikkia n?it? eri suuntia.
Siihen aikaan, kun aloin ty?skennell? ?Suuren Suomalaisen? toimituksessa, eiv?t nuo n.k. uudet aatteet viel? olleet p??sseet p?iv?j?rjestykseen eiv?tk? niiden ajajat viel? olleet seuroiksi ryhmittyneet. Kokouksia ei ollut hetik??n niin paljon kuin t?t? nyky?,