Sanomalehtimiesajoiltani | Page 6

siihen lehteen, jonka h?n on luonut ja nostanut jaloilleen.
N?ist? ynn? muista samantapaisista asioista keskustellessamme innostui Teotori v?list? puhumaan tulevaisuudenkin toiveistaan. Silloin tuo kuivan proosan mies tuli runoilijaksi. H?nen mielikuvituksensa alkoi liihoitella suurissa kuusi- ja kahdeksanpalstaisissa numeroissa, h?n n?ki lehden oman rakennuksen kohoavan silm?ins? edess?, n?ki pitk?n rivin huoneita, joissa kymmenet kyn?t yht'aikaa tekiv?t kuumeentapaista ty?t?, n?ki kansan parhaat tulevat kirjailijat kantavan k?sikirjoituksia ?Suuren Suomalaisen? toimistoon, n?ki suuret vararahastot kasvavan vastaisten kilpailijain varalle--eik? h?n siin? liene aivan suuresti erehtynytk??n. Min? en ole en?? h?nen lehtens? ihailijoita. Mutta kun ajattelen, ett? h?nen haaveensa olisivat olleet turhat, niin t?ytyy kuitenkin tunnustaa, ett? se Teotorin itsens? vuoksi olisi minua s??litt?nyt.

V
MIT? ?SUURI SUOMALAINEN? SIS?LSI.
?P?iv?lehti?, n:o 275, 25 p:n? marraskuuta 1893.
Kun selailee sen aikuisia ?Suuren Suomalaisen? numeroita ja vertailee niiden kokoa ja sis?lt?? nykyisiin suomenkielisiin sanomalehtiin, niin t?ytyy kummastellen kysy?, onko todellakin mahdollista, ett? aika on siihen m??rin t?ll?kin alalla edistynyt kuin mit? se on tehnyt. Harva se maaseutulehti, joka ei nyt n?ytt?isi vilkkaammin ja keve?mmin toimitetulta kuin p??kaupungin sen aikuinen suurin suomalainen sanomalehti.
Ensiksikin jo pelkk??n ulkomuotoon n?hden. Vaikka saattaa olla erimieli? siit?, kumpi on parempi, vaikuttaa minun mielest?ni kuitenkin hauskasti sellainen lehti, jossa on paljon ilmoituksia ja jossa ilmoitukset alkavat ensi sivulta. Suurin osa lukijoista ei kyll? katsahdakkaan ilmoituksiin, mutta sittenkin h?n kaipaisi ilmoituksia, jos niit? ei olisi. Se on sama vaikutus, jonka tuntee, kun menee johonkin juhlatilaisuuteen. Jos ei v?ke? seiso portin ulkopuolella ja tungeskele k?yt?viss?, vaan molemmat ovat tyhj?t, saa olla varma siit?, ett? sis?ss?kin on v?h?n v?ke?. Vaan jos juhlasalin edustalla seisoo pitk?t rivit ajureita odottamassa, jos sanomalehtien myyj?t ja kaikellaiset pikkukauppiaat kovalla ??nell? kuuluttavat tavaroitaan ohikulkeville, niin syntyy heti se tunne, ett? sali on v?ke? t?ynn? ja ett? siell? tarjotaan sellaista, jota kannattaa kuunnella, ja niin tekee mieli menn? sis??n.
Toisestakin syyst? tervehtii sanomalehden yst?v? mielihyv?ll? lehtens? lis??ntyvi? ilmoituspalstoja. H?n tiet??, ett? tulot perustuvat melkein yksinomaan ilmoituksiin ja ett? kuta suuremmat ne ovat, sit? enemm?n ja sit? parempaa lukemista lehti voi tarjota. ?Suuri Suomalainen? ei siihen aikaan sis?lt?nyt ilmoituksia kuin v?h?isen murtoman siit?, mit? suomalaisissa lehdiss? nyt n?hd??n. Ensi sivulla niit? ei ollut ollenkaan ja hyv? jos nelj?sk??n t?yttyi. Mutta lienev?t ne kuitenkin riitt?neet yhdess? tilausrahan kanssa korvaamaan niit? kustannuksia, joita lehden painatus ja sis?lt? vaati.
Sis?lt? ei muuten liene vaatinut kovin paljoa yli sen mit? varsinaisiin toimituspaikkoihin meni. Sill? siihen aikaan katsoivat sek? varsinaiset ett? satunnaiset maaseutukirjeenvaihtajat kunniaksi, jos saivat kyh?yksens? lehteen, ja olivat yllin kyllin palkitut, jos heille annettiin lehti ilmaiseksi ja korvattiin postimaksut, joka ei kuitenkaan sek??n aina tapahtunut. P??artikkeleita ei ollut paljon sellaisia, jotka olisivat lehden kulunkiarvioita rasittaneet, novellin kirjoittajat olivat vaatimuksissaan kohtuulliset eiv?tk? saaneet sivulta enemp?? kuin k??nt?j?tk??n. Kotimaisia s?hk?sanomia ei ollut tapana siihen aikaan vaatia, ja jos sellainen joskus sattumalta olisi tullutkin, olisi se ollut aivan outo ilmestys. Uutiset virastoista, jotka nyt tulevat niin suunnattoman kalliiksi, k??nsin min? ruotsalaisista lehdist?. Ja jos min? saisin olla m??r??m?ss?, niin k??nt?isin ne viel?kin, sill? min? en todellakaan voi k?sitt??, mik? tappio siit? olisi maailmalle, jos se saisi tiedon virallisista nimityksist? tai semmoisista--p?iv?? my?hemmin. Mutta katselkaamme vertailun vuoksi mit? sen aikuinen suomalainen p?iv?lehti sis?lsi nykyisiin n?hden.
Kuinka vakavaa se sent??n oli tuo vanha aika ja kuinka vakavia silloiset p??kirjoitukset! Lehden ensim?inen sivu oli kuin kirkon p??ty, josta sis??n astuessaan teki melkein mieli hattunsa p??st? rev?ist?. P??kirjoituksessa oli harvoin mit??n otsikkoa, ja jos mieli saada sen sis?ll?st? aavistusta, t?ytyi lukea se alusta loppuun. Se sis?lsi tavallisimmasti kieliasioita, k?sitteli sit? eri kannoilta, raskaasti, harvoin pisteli??sti. Taikka keskusteltiin kouluasioista, latinan tarpeellisuudesta, eri opinaineista y.m.s. Oli my?skin pitki? esitelmi? rautatierakennuksista, elinkeinoasioista, kaskenpoltosta ja muista sellaisista, joita melkein kaikkia jatkettiin seuraavassa ja sit? seuraavassa numerossa. Uskonnollisiakin asioita kosketeltiin, mutta rauhallisesti ja intohimottomasti, sill? kukaan ei ollut viel? keksinyt ruveta ep?ilem??n tunnustuskirjain oppia. Raittius-asia ei viel? nostanut p??t??nk??n ja naiskysymys oli tuntematon suuruus. Puuttui siis melkein kaikki p?iv?n polttavat kysymykset eiv?tk? sanomalehtimiehet viel? olleet keksineet ruveta niit? itse laatimaan.
Kirjalliset kysymykset puuttuivat nekin, enk? muista, olisiko koko sin? vuonna, kun min? olin ?Suuren Suomalaisen? toimituksessa osallisena, siin? ollut ainoatakaan kirja-arvostelua. Se ei kuitenkaan ollut toimituksen vika, vaan kirjailijain, jotka loistivat poissa-olollaan. Taidetta jo silloin oli ja lienee ollut n?yttelyj?kin, mutta ne olivat asioita, joiden ei katsottu suurta suomalaista yleis?? liikuttavan. Ehk? se olikin niin, sill? eih?n taide viel? ollut tullut ?kansalliseksi?. Gall��nista ei viel? ollut aavistustakaan ja J?rnefeltkin vasta alottelihe. H?n oli kerran j?tt?nyt taideyhdistyksen oppilaskilpailuun joitakuita harjoitelmia. Maexmontan sai kuitenkin palkinnon ja J?rnefeltille annettiin vaan se naiivi tunnustus, ett? h?nell? ?on taipumusta taiteilijaksi?.
Musiikki laiminly?tiin kokonaan, mutta teatteri s.o. kansallinen teatteri oli ainoa, jota varten oli palkattu varsinainen arvostelija. H?n k?vi tavallisesti vain ensi-illoissa, ja muista n?ytt?nn?ist? kirjoitti kuka sattui. Kerran kirjoitin min?kin, mutta ei olisi pit?nyt kirjoittaa kertaakaan, sill? siit? oli hyvin ik?v?t seuraukset. Siihen aikaan oli teatterissa kaksi ?t?hte??, jotka eiv?t tahtoneet sopia samalla taivaalla paistamaan. T?hti X. oli yleis?n suosikki, t?hti Y. ei ollut sit? yht? suuressa m??rin. Arvostelu pani X:n aina ensisijaan ja Y:n toiseen.