Sanomalehtimiesajoiltani | Page 5

paperit ja kirjat lent?v?t hajalleen ja muste vuotaa lattiata pitkin. Mutta nyt on tullut meid?n vuoromme, me tartumme villikkoa niskaan ja ohjaamme h?net ulos, jonne h?n nyt siivosti l?hteekin, saatuaan syd?mmens? puretuksi.
Mutta mist? on Sipi niin silmitt?m?sti suuttunut? Sen h?n selitt?? huomenna tullessaan katuvaisena tekoaan anteeksi pyyt?m??n. H?nen kirjoituksensa olisi pit?nyt panna p??artikkelin paikalle, tai ainakin olla sit? varustamatta h?nt? halventavalla esipuheella.
Teotori antoi tietysti anteeksi ja lis?si t?h?n lahjaansa kymmenmarkkasen pyydetty? tekij?palkkiota, kuitenkin sill? pisteli??ll? huomautuksella, ett'ei h?n tule /lehte?/ velkomaan maksetusta summasta.

IV
?SUUREN SUOMALAISEN P??TOIMITTAJA.
?P?iv?lehti?, n:o 267, 16 p:n? marraskuuta 1893.
Saammehan me sanomalehtimiehet tehd? pient? pilaa toisistamme, mutta me sen kuitenkin kaikista parhaiten tied?mme, mitk? vastukset meill? on voitettavina ja kuinka ty?mme on vaivaloista ja kiitt?m?t?nt?. Sanomalehden p??toimittajan asema on melkein kuin teatterin johtajan. Koko koneisto, koko tuo loistava aparaatti, joka yleis?n silmi? h?ik?see, on tavallisesti yhden miehen miettim? ja j?rjest?m?, mutta kun yleis? taputtaa k?si??n ja huutaa hyv?-huutoja n?yttelij?ille tai kirjailijoille, unohtuu melkein s??nn?llisesti se mies, jonka ansio on suurin. Ei muisteta, ett? ne, jotka saavat n?ytt?m?ll? esiinty?, taikka k?ytt?v?t p??toimittajan hiell? ja vaivalla vuosikausia hoitamaa lehte? lahjojensa ja mielipiteittens? esille tuomiseksi, ovat tulleet siihen tilaisuuteen ainoastaan siten, ett? on ollut se sitke? mies, joka heit? kaikkia n.s. on sel?ss??n kantanut ja joka on tarjonnut niskansa heid?n astinlaudakseen. Teatterin johtaja on viel? v?h?n onnellisemmassa asemassa kuin sanomalehtimies, h?n saattaa silloin t?ll?in tulla esiin huudetuksi ja saada siis edes rahtusenkaan sit? julkista tunnustusta osakseen, joka kuitenkin kaikille kuolevaisille on niin tervetullut.
Mutta miss? saisi sanomalehtimies t?llaisen tunnustuksen? Omassa lehdess??nk?? Kiitt?k??n onneaan, jos ei h?nt? painolain nojalla aivan usein vaadita julkaisemaan h?nen kimppuunsa k?ypi? kirjoituksia, jos ei h?nt? pakoteta painattamaan oikeuden p??t?ksi? painojutuissa, joissa h?n on sattunut joutumaan tappiolle! Muissa lehdiss?k?? Milloin olette n?hneet, ett? edes samanmielinenk??n sanomalehti, puhumattakaan toiseen leiriin tai puolueryhm??n kuuluvista, olisi antanut virkaveljelleen mit??n mieskohtaista tunnustusta. Sopii katsoa onnen sattumaksi, jos sanomalehtimies el?? esim. viidenkymmenen ik??n ja h?nen yst?viens? ja h?nen lehtens? suosijain p??h?n pist?? viett?? joku pieni juhlanen h?nen kunniakseen.
N?m? mietteet ovat johtuneet mieleeni ajatellessani mit? kiitosta ?Suuren Suomalaisen? toimittaja on saanut kaikesta siit? ty?st?, jota h?n asiansa hyv?ksi on vuosikausien kuluessa suorittanut.
Varsinaisena kirjailijana h?nen merkityksens? ei, niinkuin ennen jo olen huomauttanut, liene ollut aivan suuri. Mutta lehtens? luojana, sen johtajana ja kannattajana oli h?nen el?m?nty?ns? arvokkaimpia semmoisten t?iden joukossa.
Kun ty?t toimistossa joksikuksi hetkeksi olivat loppuneet, kertoi h?n siit? minullekin hiukkasen. Hyvin ymm?rrett?v?ll? tyytyv?isyyden tunteella katseli h?n ymp?rist??n, joka, vaikkakin vaatimaton nykyisiin oloihin n?hden, oli kuin tehdasliikett? nurkkasuutarin ty?h?n n?hden, kun muistaa, millaista se oli lehte? alotettaessa ollut.
P??toimittaja oli n?et siihen aikaan paitse paria kolmea latojaa ainoa varsinainen ty?mies lehdess??n. H?n oli p??toimittaja ja aputoimittaja, referentti ja ulkomaanosaston toimittaja, sai itse suomentaa novellit ja lukea korrehtuurin, oli taloudenhoitaja, ilmoitusten vastaanottaja ja konttorineiti. Sama huone oli sek? toimituksen ett? konttorin. Ja palkka siit? kaikesta? Sit? en koskaan tullut kysyneeksi, mutta minun on syyt? otaksua, ett? siin? summassa numerot j?iv?t katselemaan j?lelleen p?in ja ett? se, mik? puuttui nollia, sen sai asian innostama mielikuvitus lis?t? omasta varastostaan. Ja moni kansallinen ty? se on tainnut saadakin leikata kuponkejaan t?llaisen p??oman koroista!
Mutta ei se minusta kuitenkaan tuntunut niin kunnioitusta her?tt?v?lt? kuin er?s toinen seikka: tuo ?sken mainitsemani sanomalehtimiehen asema.
Oli kai sit? jo siihen aikaan kulunut kymmenkunta vuotta siit? kuin ?Suuren Suomalaisen? toimittaja astui toimeensa. Olinhan min?kin lehte? ahkerasti lukenut ainakin viisi vuotta, mutta jos joku olisi kysynyt, kuka lehte? toimitti, niin olisin vastannut: ?Toimitus?. Se oli n?et ?Toimitus?, joka allekirjoitti tilausilmoitukset eik? kenenk??n yksityisen nime? n?kynyt ensi sivulla, artikkeleiss? oli harvoin mit??n nimimerkki?, mutta jos joskus olikin, oli se jonkun toisen kuin toimittajan, jonkun tunnetun suuruuden, jonka takaa pient?, jokap?iv?isen ty?n tekij?? ei n?kynyt. Kun puolue julkisuudessa esiintyi, kun sen huomattuja miehi? huudettiin esille ja kiitoksella ja kunnialla mainittiin, ei Teotoria koskaan mainittu. H?n istui p?yt?ns? ??ress? ja teki n?kym?t?nt? ty?t??n, h?n revideerasi lehte??n ja laitteli sit? painokuntoon, uhraten aikansa siihen niin kokonaan, ett? kielt?ysi vastaanottamasta tarjottuja valtiop?iv?miestoimiakin. Tuo pieni, v?list? k?rtyis? ja hermostunut herra, h?n oli siis se sitke? puolueen selk?ranka, joka kannatti sen p??tkin. Sill? mit? olisi puolue ollut ilman ??nenkannattajaansa?
Rakkaus lehteens? n?ytti olevan h?nen ainoa intohimonsa. Eik? se kumma olekaan, kun muistaa, ett? lehti pienest? nen?liinasta oli h?nen silm?ins? alla kasvanut koko suureksi lakanaksi. Ja kasvanut kaikellaisten vastusten, vaarainkin uhatessa. Monta kertaa oli h?n luullut t?m?n lapsensa kuolintautia sairastavan. Ainakin muut sit? luulottelivat ja p?ivitteliv?t. Vaan h?n ei menett?nyt toivoaan. H?n v?hensi menoja, oli varovainen lehte? laajentaissaan, kiristi omaa ja lehtens? suolivy?t?, sai jotakuinkin tulot ja menot sopimaan p??llekk?in ja n?ki sitten v?hitellen menettelyns? oikeaksi. Siit? h?n puhui v?list?, puolusti taktiikkaansa ja sanoi v?litt?m?tt? kest?v?ns? kaikki moitteet, joita alkoi jo siihenkin aikaan kuulua. En siihen aikaan oikein ymm?rt?nyt tuota h?nen rakkauttaan sanomalehteens?. Olihan h?nen toimensa minusta ?virka kuin virka?, jonka olisi pit?nyt voida kaipauksetta vaihtaa johonkin parempaan, jos sellainen olisi ollut tarjona. Sitten, kun itsekin v?h?n olen t?mm?ist? ty?t? koettanut, tied?n, ett? voimakkaimpia sanomalehtimiehen tunteita on h?nen kiintymisens?