Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 9

olivat sekaisin, alkoi h?n kuitenkin vaistomaisesti kulkea oikeaa tiet?; h?n saapui Morellen rannalle sulun luokse, miss? suuret kivet tekiv?t ylimenon mahdolliseksi, ja h?nen jalkansa kantoivat h?nt? aina toisella rannalla olevan suuren pajun luokse. T??ll? se varmaankin oli tapahtunut. H?n kumartui alas ja n?ki kauhistuen maassa veril?t?k?n. Kiireesti k??ntyi h?n ymp?ri; kulki eteenp?in ja koetti heinikosta l?yt?? Dominiquen jalan j?ljet. J?ljet johtivat vinosti niityn ylitse, sitten ne katosivat, mutta n?kyiv?t v?h?n edemp?n? uudelleen, kulkien aina mets?n reunaan saakka; t??ll? ei j?lki? en?? voinut erottaa.
Fr?nzchen jatkoi siit? huolimatta kulkuaan, yksin?isyys ja mets?n hiljaisuus teki h?nelle hyv??. Hetkiseksi istahti h?n maahan, mutta ajatus, ett? aika kului ja ett? h?nell? sit? oli vain kaksi tuntia, sai h?net nopeasti jatkamaan kulkuaan. Mitenk?h?n pitk? aika siit? mahtoi olla, kun h?n oli myllyn j?tt?nyt? Viisi minuuttia? Puoli tuntia? H?n ei sit? tiennyt. Sen h?n vaan tiesi, ett? Dominiquen h?nen t?ytyi l?yt??.
Paikan, miss? h?n nyt oli, tunsi h?n sangen hyvin; l?hell? sit? oli p?hkin?pensas, mist? h?n ja Dominique er??n? sunnuntai-iltap?iv?n? olivat etsineet p?hkin?it? -- ehk?p? Dominique nyt olikin siell? k?tk?ss?. Mutta pensaasta pyr?hti vain yksin?inen rastas lentoon, istahti j?lleen sen oksille ja alotti uudelleen surunvoittoisen laulunsa.
Fr?nzchen muisti sitten er??n luolan, miss? Dominiquen oli tapana s?ilytt?? mets?nriistaansa; mutta luola oli tyhj?.
Mist? h?n viel? etsisi? Ah, olihan se kuitenkin turhaa vaivaa! H?nen kaipuunsa k?vi yh? suuremmaksi, h?n joudutti askeleitaan. Kun l?yt?isi h?net, saisi puhutella h?nt?, silloin kyll? kaikki tulisi hyv?ksi?
?Dominique, Dominique!? huusi h?n; h?nen t?ytyi olla jossain l?heisyydess?, niin, ehk?p? oli h?n kiivennyt johonkin puuhun; ja Fr?nzchen katseli yl?sp?in ja huuteli yh? uudelleen, mutta vain k?ki vastasi h?nen kutsuunsa. ?kki? oli h?n n?kevin??n Dominiquen edess??n, h?n h?tk?hti ja aikoi kiiruhtaa pois. Mit? Jumalan nimess? h?n Dominiquelle sanoisi? Sit?k?, ett? h?n oli tullut hakemaan h?nt? ammuttavaksi? Ei, tuhat kertaa ei! H?n rukoilisi Dominiquea pakenemaan pois, kauvas pois, mist? ei h?nt? l?ydett?isi! Mutta is?? -- -- -- Is?, joka odotti vapautustaan!
H?n vaipui maahan, itkien ja valittaen. Mutta sitten hyp?hti h?n pystyyn ja alkoi juosta takasin. Mit? h?n t??ll? mets?ss? teki? H?n ei tahtonut, ei tahtonut l?yt?? Dominiquea!
H?diss??n eksyi h?n oikealta tielt?, kolmasti t?ytyi h?nen palata takaisin ja h?n pelk?si, ettei en?? osaisikaan myllylle. Vihdoinkin l?ysi h?n mets?st? ulos johtavan tien.
Mutta mets?nlaitaan saavuttuaan j?i h?n seisomaan: Mit? h?n aikoi? Palata yksin myllyyn, voiko h?n tehd? niin?
Ep?toivo valtasi h?net uudelleen; silloin kuuli ?kki? itse??n hiljaa huudettavan: ?Fr?nzchen, Fr?nzchen!? Ja h?n n?ki Dominiquen, jonka p?? oli n?kyviss? er??n kuopan reunalta.
Hyv? Jumala! Nyth?n Dominique kuitenkin l?ytyi! Tahtoiko sitten taivas h?nen kuolemaansa? H?nelt? p??si puoleksi pid?tetty huudahdus, ja h?n vaipui maahan kuopan reunalle.
?Etsitk? minua, Fr?nzchen?, kysyi Dominique.
?Etsin?, vastasi Fr?nzchen, h?nen p??ss??n humisi ja h?n tiesi tuskin, mit? sanoi.
?Mit? on sitten tapahtunut?? kysyi Dominique pel?styneen?.
?Oh, ei mit??n, ei mit??n?, sopersi h?n, ?olin vaan niin huolissani ja halusin n?hd? sinua?.
T?m? vastaus rauhoitti Dominiquea, ja h?n sanoi Fr?nzchenille, ettei h?n omasta puolestaan milloinkaan olisi ajatellutkaan pakoa, sill? siksi kovin huolestutti h?nt? Fr?nzchenin ja h?nen is?ns? kohtalo.
?Preussilaisilta voi odottaa mit? hyv?ns??, sanoi h?n, ?he ovat valmiit kostamaan heikoille vanhuksille ja turvattomille naisille. Mutta koska kerran paostani ei ollut mit??n pahempia seurauksia, niin sittenh?n voimme j?lleen ajatella h?it?mme. Ne voidaankin viett?? viikon kuluttua, eik? niin Fr?nzchen?? Ja h?n nauroi.
Mutta kun Fr?nzchen tuijotti h?neen h?mm?styneen?, tuli h?n j?lleen vakavan n?k?iseksi ja kysyi: ?Mik? sinun on? Salaat varmaankin minulta jotain??
?Ei, ei, minua vaan heng?stytt?? nopea juoksu, ei minua mik??n vaivaa?.
?Sit? parempi?, sanoi Dominique ja suuteli h?nt?. Mutta sitten ajatteli h?n, ett? oli varomatonta heid?n en?? keskustella; h?n aikoi l?hte? kuopasta ja k?tkeyty? mets??n. Mutta Fr?nzchen pid?tti h?nt? vapisten:
?Kuule?, kuiskasi h?n tuskin kuuluvasti, ?on ehk? parempi ett? j??t t?nne; koska sinua ei etsit?, olet t??ll? parhaassa turvassa?.
?Salaat varmaankin jotain minulta, Fr?nzchen?, toisti Dominique, ?kerro, mit? on tapahtunut??
Ja yh? uudelleen ja uudelleen vakuutti Fr?nzchen, ettei ollut mit??n tapahtunut ja ett? h?nest? vaan tuntui helpommalta saada olla h?nen l?heisyydess??n. Fr?nzchen puhui katkonaisesti, joutui alinomaa pulaan ja koetti etsi? useita syit?. H?n k?ytt?ytyi niin kummallisesti, ettei Dominique ilman h?nen pyynt?j??nk??n olisi tahtonut j?tt?? h?nt?. H?n toivoi ranskalaisten pian saapuvan, sill? heit? oli n?ytt?ytynyt Savolin seuduilla, ja itsekseen ajatteli h?n: Oi jospa he kiiruhtaisivat, jospa he jo olisivat t??ll?!
Samassa l?i Rocreusen tornikello. Fr?nzchen h?tk?hti, selv?sti kaikui h?nen korviinsa yksitoista ly?nti? -- kaksia tuntia olivat kuluneet!
Kauhistuneena hyp?hti Fr?nzchen pystyyn.
?Kuule?, sanoi h?n nopeasti, ?jos sattuisimme tarvitsemaan sinua, annan nen?liinallani merkin ikkunasta...? Ja h?n kiiruhti pois.
Dominique, jonka h?nen k?yt?ksens? oli tehnyt levottomaksi, painautui j?lleen kuoppaan, mutta piti mylly? tarkasti silm?ll?.
Fr?nzchen juoksi niin nopeasti kuin enn?tti. Kyl?n laidassa kohtasi h?n vanhan kerj?l?isen, is? Boutempsin, kuten h?nt? seudulla nimitettiin. T?m? oli juuri n?hnyt myll?rin preussilaisten ymp?r?im?n?, ja aavisti mit? se merkitsi. Huomattuaan Fr?nzchenin, tervehti h?n t?t? s??liv?isen n?k?isen?, teki ristinmerkin, mutisi itsekseen jotain k?sitt?m?t?nt? ja jatkoi sitten kulkuaan.
Heng?styneen? saapui Fr?nzchen myllylle.
?Kaksi tuntia on kulunut?, sanoi upseeri.
Is? Merlier istui nyt ulkona kivipenkill?, yh? poltellen.
Fr?nzchen heitt?ytyi upseerin jalkoihin, alkaen uudelleen rukoilla armoa. Ei h?n toivonutkaan voivansa liikuttaa upseeria, h?n tahtoi vaan voittaa aikaa; t?ytyisih?n ranskalaisten vihdoinkin