Rynnäkkö myllyä vastaan

襒
Rynn?kk? mylly? vastaan

The Project Gutenberg EBook of Rynn?kk? mylly? vastaan, by émile Zola This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rynn?kk? mylly? vastaan
Author: émile Zola
Release Date: December 23, 2004 [EBook #14433]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RYNN?KK? MYLLY? VASTAAN ***

Produced by Matti J?rvinen and Distributed Proofreaders Europe

RYNN?KK? MYLLY? VASTAAN
Kirjoitti Emile Zola
Suomensi K. N--n.
Ensimm?isen kerran julkaissut Ty?v?en Sanomalehti O. Y. 1906

I.
Rocreusen myllyll? oli kielt?m?tt? kaunein asema koko kyl?ss?. Paikka itsess??n oli v?h?p?t?inen, puoleksi rapistuneita taloja kyl?tien kahden puolen; mutta mylly seisoi maantien mutkassa, Morellejoen rannalla, ja sielt? oli erinomainen n?k?ala yli koko laakson kaunisten niittyjen, mehuisten laidunten ja hedelm?llisten peltojen.
Koko Lothringissa ei ole ihastuttavampaa sopukkaa. Satavuotiset mets?t ymp?r?iv?t viheri?n meren lailla laajaa tasankoa, jonka l?vitse Morelle-joki kiemuroi hopeanhohtoisena sohisten.
Joki saa alkunsa Gagnyn mets?st? ja tuo kuumina kes?p?ivin? mukanaan virkist?v?? viileytt?. Lukuisat puroset, jotka samoin saavat alkunsa mets?st? sammaltuneiden kivien alta, sy?ksyv?t mets?rinteit? alas ja yhdist?v?t kylm?t vetens? Morelleen. Kuten lumotussa puutarhassa kohisevat ja laulavat kristallikirkkaat purot hopeanhele?ll? ??nell?, peitt?en pauhuunsa peippojen ja rastaitten ??nekk??n laulun.
Vedet kostuttavat ja hedelm?itt?v?t koko laakson, ja rehevin? kasvavat maassa ruohot ja yrtit. Ikivanhat, mahtavat kastaniat levitt?v?t ymp?rilleen vilpoista varjoa, pitk?t poppelit reunustavat niittyj?, ja keskell? kulkee kaksoisrivin? plataanik?yt?v? aina Gagnyn linnanraunioille saakka.
Siev?n? ja vieh?tt?v?n? sijaitsee is? Merlierin mylly t?ss? viheri?ss? ymp?rist?ss?. Se on vanhanaikainen, kummallisenn?k?inen rakennus ja on paalurakennusten tavoin puoliksi vedess?. Morelle, joka kohisten sy?ksyy korkean sulun ylitse vanhaan myllynrattaaseen niin ett? se veden painon alla huokaa ja valittaa, levenee talon edustalla peilikirkkaaksi suvannoksi, miss? kalat pit?v?t telmett??n.
Vene keinuu ankkuroituna pieness? valkamassa, jonne talosta johtaa laudoista tehty tie. Rakennuksen ensim?ist? kerrosta ymp?r?i rehev? muratti- ja k?ynn?speite, ja k?ynn?skasvit kohoavat aina p??tyyn saakka, kiipe?v?t katolle, miss? ne liehuvat kuten viehke?t aallottaren hiukset.
Is? Merlier rakasti vanhaa taloaan, joka n?ytti n?in vieh?tt?v?lt? ja romanttiselta, eik? tahtonut tiet??k??n korjauksista ja muutoksista, joita useat naapureista kehottivat h?nt? tekem??n; h?n rakasti vanhaa myllynratasta, joka oli tehnyt ty?t? h?nen kanssaan h?nen nuoruudestaan asti, tiet?m?tt? hetkenk??n levosta, ja h?nen kanssaan tullut vanhaksi. ?Ratashan ei kelpaa en?? mihink??n, se on jo aivan pilalla?, sanoivat ihmiset ja neuvoivat h?nt? hankkimaan uuden. Mutta vanha myll?ri ravisti p??t??n, vanha ratas oli h?nen uskollinen yst?v?ns?, josta h?n ei tahtonut erota. Ja kun se meni rikki, paranteli ja paikkaili h?n sit? k?rsiv?llisesti kaikella, mit? k?siin sattui: vanhoilla tynn?rinlaudoilla, ruosteisilla rautapaloilla, tinalla, niin ett? vanha, sammalen peitt?m? ratas lopulta n?ytti lystikk??n kirjavalta, etenkin silloin kun valkea vaahto kuohui sen ylitse. Kyl?tien puoleinen osa rakennusta n?ytti jokap?iv?isemm?lt?; siin? ei ollut esiinpist?vi? torneja tai kuisteja, vaan kaikki oli sile?? ja tasaista. T?t? sivustaa antoi myll?ri toisinaan valkaista kalkilla, ja juuri ?skett?in oli se uudesta maalattu, niin ett? se auringonpaisteessa hohti h?ik?isev?n? kuin j??tik?n pinta. Ja t?n? p?iv?n? n?ytti mylly viel? tavallistakin iloisemmalta, jopa juhlalliselta, sill? t?n??n siell? vietett?isiin iloista juhlaa: myll?rin ainoan tytt?ren kihlajaisia.
Is? Merlieri? piti koko kyl? suuressa arvossa; jo kaksikymment? vuotta oli h?n ollut pormestarina, ja h?nt? kunnioitettiin yleisesti h?nen suuren rikkautensa t?hden, mink? h?n oli rehellisesti ansainnut k?ttens? ty?ll?. Naimisiin menness??n ei h?n tuonut vaimolleen, joka oli perinyt vanhan myllyn is?lt??n, muuta kuin kaksi voimakasta k?tt?. Nyt oli h?n rikas mies ja olisi kyll? voinut saada levon itselleen ja vanhalle myllynrattaalleen, mutta huolimatta korkeasta ij?st??n tunsi h?n itsens? terveeksi ja reippaaksi, eik? olisi voinut siet?? joutilasta el?m??; h?n teki yh? ty?t?, ja ty? se oli, joka h?net terveen? ja reippaana pitikin.
Is? Merlier oli suurikasvuinen, kaunis vanhus, jolla oli hiljaiset, totiset kasvonpiirteet. H?n ei nauranut milloinkaan, mutta luonnostaan oli h?n iloinen. H?n n?ytti aina arvokkaalta, mutta etenkin vihkij?isi? toimittaessaan, ja t?st? syyst? pitiv?t kyl?l?iset h?nest? aivan yht? suuresti, kuin h?nen rikkautensakin vuoksi, eiv?tk? lainkaan halunneet itselleen toista pormestaria.
H?nen vaimonsa oli kuollut ja oli j?tt?nyt h?nelle yhden ainoan lapsen, h?nen tytt?rens? Fr?nzchenin.
Pienokainen oli aina ollut heikko ja kivuloinen, ja ihmiset eiv?t osanneet kylliksi ihmetell?, mitenk? is? ja ?iti Merlier, jotka molemmat olivat niin terveet ja voimakkaat, olivat voineet saada t?llaisen heikon lapsen; mutta viidentoista vuotiaasta alkoi Fr?nzchen n?ht?v?sti tulla terveemm?ksi ja oli nyt kahdeksantoistiaana kehittynyt kukoistavaksi neitoseksi. H?nell? oli ruusuiset kasvot, hehkuvat, tummat silm?t ja punainen hymyilev? suu. H?n nauroi ilahuttaakseen muita, mutta luonnostaan oli h?n vakava, sill? is?n ??nett?myys oli h?net aikaiseen kypsytt?nyt ja tehnyt h?net hiljaiseksi ja miettiv?iseksi.
Luonnollisesti liehuivat kaikki kyl?n nuoret miehet h?nen kauneutensa ja rikkautensa vuoksi h?nen ymp?rill??n, ja h?mm?stys olikin yleinen, kun tytt? valitsi vieraan, ulkomaalaisen, jota viel? sit?paitsi pidettiin varattomana ja laiskana; ainoastaan tyt?t olivat salaa Fr?nzchenin kanssa samaa mielt?, viel?p? h?nt? hiukan kadehtivatkin, sill? heid?n t?ytyi tunnustaa, ettei kolmen peninkulman alalla l?ytynyt ainoatakaan kauniimpaa poikaa, kuin Dominique Peuquer.
H?n oli muutamia vuosia sitten muuttanut t?nne Belgiasta, ottaakseen haltuunsa vanhan set?ns? j?lkeen j?tt?m?n pienen perint?talon, joka sijaitsi mets?n reunassa aivan mylly? vastap??t?.
H?n sanoi aikovansa