Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 8

raivotessa ja uhatessa polttaa koko Rocreuse, kiiruhti paikalle muutamia sotilaita, ilmoittaen vangin paon, mink? he vasta nyt olivat huomanneet.
Upseeri kiiruhti heti vankihuoneeseen, n?ki avoimen ikkunan ja arvasi heti, miss? yhteydess? pako ja murha olivat kesken??n.
Is? Merlieri? harmitti tuo ?tuhma kepponen?, kuten h?n sit? nimitti.
?Nyt se tyhmyri pilasi kaikki?, sanoi h?n p??t??n ravistaen puoli??neen tytt?relleen.
T?m? istui paikallaan pelosta vapisten. Is? ei tosin, aavistanut tytt?rens? kanssasyyllisyytt?, mutta t?m? vapisi ajatellessaan, mit? nyt seuraisi.
Ja h?nell? olikin syyt? pelkoonsa, sill? upseeri oli kauhea vihassaan.
?Se konna!? huusi h?n. ?Se on kai jo enn?tt?nyt mets??n, mutta minun t?ytyy saada h?net kynsiini, taikka saa sitten koko kyl? h?nen rikoksensa sovittaa?.
Ja myll?riin k??ntyen jatkoi h?n: ?Sanokaa, minne olette miehen k?tkeneet! T?nne h?net! Teid?n t?ytyy tiet?? miss? h?n on!?
Myll?ri viittasi k?dell??n metsiin, jotka silm?nkantamattomina ymp?r?iv?t kyl??, ja vastasi rauhalliseen tapaansa: ?Mitenk? noitten k?tk?st? voi l?yt?? ihmist???
?L?ytyy kai piilopaikkoja, jotka te kaikki tunnette. L?het?n kymmenen miest? etsim??n karkuria, ja te saatte olla oppaana?.
?Mielell?ni, mutta viipyy ainakin kahdeksan p?iv??, ennenkuin olemme tutkineet kaikki ymp?rist?n mets?t?.
Vanhuksen tyyneys kiukutti upseeria, sit?kin enemm?n, kun h?n huomasi, ett? koko etsimispuuha oli naurettavan turhanp?iv?ist?. Sattumalta osui h?nen katseensa samassa Fr?nzcheniin, jonka kasvoilla selv?sti kuvastui kuolemanpelko. H?n katseli tytt?? hetkisen, sitten k??ntyi h?n j?lleen is??n p?in ja kysyi ?kki?:
?Oliko mies tytt?renne rakastaja??
Vanhus vaaleni vihasta, ja n?ytti silt?, kuin olisi h?n aikonut hy?k?t? vieraan kimppuun, joka solvasi h?nen kunniaansa, mutta h?n hillitsi itsens? ja oli vaiti; Fr?nzchen peitti kasvonsa molemmilla k?sill??n.
?Niin n?ytt?? asia olevan?, jatkoi preussilainen, ?ja toinen teist? on auttanut h?nt? pakenemaan; te olette h?nen kanssarikollisiaan. Kysyn teilt? viimeisen kerran, ilmoitatteko h?nen olinpaikkansa vai ette??
Myll?ri ei yh? viel?k??n vastannut mit??n, vaan seisoi poisp?in k??ntyneen?, katse v?linpit?m?tt?m?sti et?isyyteen suunnattuna, ik??nkuin eiv?t upseerin sanat lainkaan olisi koskeneet h?nt?. T?m? sai upseerin vihan kohoamaan huippuunsa.
?No hyv??, huusi h?n, ?sitten ammutan teid?t h?nen sijastaan?.
Ja h?n ryhtyi heti uhkaustaan toimeenpanemaan. Kaksitoista miest? astui esiin kiv??rit valmiina. Mutta is? Merlier ei kadottanut kylm?verisyytt??n, koko puuha oli h?nest? ainoastaan huonoa pilaa, sill? h?n ei uskonut, ett? niin vaan muitta mutkitta voitaisiin ampua ihmisi?. Mutta kun h?neen todenteolla k?ytiin k?siksi sanoi h?n: ?Onko t?m? tosiaankin t?ytt? totta? No, olkoon menneeksi minun puolestani -- jos teid?n v?ltt?m?tt?m?sti t?ytyy joku ampua -- niin min? tai joku muu, seh?n on yhdentekev??!?.
Mutta Fr?nzchen oli kauhistuneena hyp?ht?nyt yl?s: ?Armoa!? voihki h?n, ?armoa, is?ni on syyt?n, tappakaa minut h?nen sijastaan, sill? min? se autoin Dominiquen pakoon!?
?Vaiti, lapsi, miksi valhettelet? ?lk?? uskoko h?nt?, herra upseeri, h?n ei puhu totta, h?n oli koko y?n huoneeseensa suljettuna?.
?Ei, ei, min? en valhettele, min? kiipesin alas ikkunan kautta ja kehotin Dominiquea pakenemaan, se on totta, vannon, ett? se on totta!?
Is?n valtasi hirve? pelko, kun h?n tytt?rens? silmist? huomasi, ettei t?m? valehdellut. Sokeassa rakkaudessaan oli h?n siis tehnyt tyhj?ksi h?nen huolenpitonsa ja pilannut kaikki! Mutta is? Merlier ei ollut uskovinaan tytt?rens? sanoja.
?H?n on hullu?, sanoi h?n, ??lk?? h?nt? kuunnelko, h?n ei tied?, mit? sanoo?.
Fr?nzchen heitt?ytyi k?det ristiss? polvilleen ja aikoi uudelleen vakuuttaa syyllisyytt??n, mutta is? ei antanut h?nen puhua.
Preussilainen upseeri oli rauhallisena katsellut t?t? liikuttavaa kohtausta, sitten sanoi h?n Fr?nzchenille: ?Pid?t?mme luonnollisesti is?nne, koska tuo toinen ei ole k?siss?mme; tuokaa minulle h?net, niin is?nne lasketaan vapaaksi?.
Silm?t lev?ll??n kauhusta tuijotti Fr?nzchen mieheen, joka saattoi tehd? h?nelle tuollaisen hirve?n ehdotuksen, joka kehoitti h?nt? valitsemaan is?n taikka sulhasen. Vihdoin ?nkytti h?n: ?Mitenk? min? voin l?yt?? Dominiquen? En tied?, miss? h?n on?.
?Joko h?n tai is?nne, saatte valita?.
?Jumalani, Jumalani, mitenk? saatan valita, kun en edes tied?, miss? Dominique on; mutta jospa sen tiet?isinkin -- voisinko sittenk??n valita? Ennen kuolen! Te rep?isette syd?meni kahtia -- -- -- oi, tappakaa minut, mutta ?lk?? pakottako minua t?h?n hirve??n valintaan!?
Mutta h?nen ep?toivonsa, kyyneleens? eiv?t vierasta upseeria liikuttaneet, t?m? k?vi vaan entist? k?rsim?tt?m?mm?ksi ja huusi: ?Jo riitt??! Suostun antamaan teille kaksi tuntia aikaa -- ja jollei rakastettunne niiden kuluessa ole saapunut t?nne, saa is?nne sovittaa h?nen rikoksensa!?
H?n antoi vied? is? Merlierin samaan huoneeseen, miss? Dominique oli ollut. T?m? ei osottanut pienint?k??n mielenliikutusta, pyysi vaan saada tupakkaa, t?ytti v?linpit?m?tt?m?n? piippunsa ja alkoi polttaa. Mutta kun h?n oli j??nyt yksikseen, pusertui pari raskasta kyynelt? h?nen silmist??n ja vieri hiljalleen poskia alas.
H?nen lapsi-raukkansa, jota niin hirve?sti kiusattiin! Mitenk? Fr?nzchen mahtoikaan k?rsi?!
Nuoren tyt?n tila olikin kauhea. H?n ei voinut en?? t?ysin k?sitt??, mit? h?nelt? vaadittiin.
H?n oli j??nyt pihalle seisomaan, kun is?? vietiin pois, ja tuijotti yh? liikkumattomana ovea kohden, jonka taakse t?m? oli kadonnut. Muutamia sotilaita kulki nauraen ohitse, huutaen h?nelle jotain, mutta h?n ei ymm?rt?nyt heid?n sanojaan, h?n tuskin kuuli heit?. H?n tarttui molemmin k?sin p??h?ns?, ik??nkuin olisi h?n pel?nnyt sen halkeavan.
Upseeri k??ntyi ymp?ri l?hte?kseen pois ja sanoi: ?Kaksi tuntia on teill? aikaa, k?ytt?k?? ne hyv?ksenne?.
Kaksi tuntia aikaa!
Sanat humisivat h?nen p??ss??n, h?nen t?ytyi yh? uudelleen toistaa: kaksi tuntia aikaa!
Konemaisesti l?ksi h?n ulos pihalta. Minnekk? h?n menisi! Turhaahan h?nen etsimisens? kuitenkin olisi! Ja kuitenkin olisi h?n tahtonut mielell??n n?hd? Dominiquen, neuvotellakseen h?nen kanssaan; he kaksi olisivat kyll? neuvon keksineet. Kaksi tuntia! Mitenk? h?nen p??ss??n humisi!
Huolimatta siit?, ett? h?nen ajatuksensa yh? viel?kin