Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 6

kiv??rit k?dess? asettuvan pihalle.
Onneton morsian vapisi koko ruumiiltaan. Tapahtuisi tosiaankin niinkuin upseeri oli sanonut? Oi Jumala, siit? tulisi h?nen oma kuolemansakin!
Upseeri oli palannut Dominiquen luokse, ja Fr?nzchen kuuli heid?n j?lleen keskustelevan ??nekk??sti. Sotilaat odottivat pihamaalla, vihdoinkin astui upseeri ulos.
?Miettik?? asiaa?, huusi h?n menness??n, ?annan teille aikaa viel? huomiseen saakka?. Ja h?n l?i oven kiivaasti j?lkeens? kiinni.
Sotamiesten antoi h?n j?lleen poistua.
Is? Merlier, joka rauhallisesti piippuaan polttaen oli katsellut asiain kulkua meni nyt Fr?nzchenin luokse, joka pelosta oli kadottamaisillaan j?rkens?, ja vei h?net huoneeseensa.
?Mene nukkumaan, lapsi?, sanoi h?n, ?huomenna kyll? asiat selvi?v?t, ole huoletta?.
H?n j?tti Fr?nzchenin yksikseen ja sulki varovaisuuden vuoksi h?nen huoneensa oven. Sill? h?n pelk?si tytt?ren ryhtyv?n johonkin, ja ?naiset pilaavat vaan kaikki, sekaantuessaan vakaviin asioihin?, arveli h?n; muita kun h?n ei p??se huoneestaan poistumaan, niin h?n varmaankin vihdoin rauhoittuisi ja k?visi nukkumaan.
Mutta Fr?nzchen ei saattanut nukkua, h?n istahti riisuutumatta vuoteensa reunalle ja alkoi kuunnella.
Pihalle leiriytyneet saksalaiset sotilaat, jotka s?iv?t iltaruokaansa, nauroivat ja hoilottivat my?h?iseen y?h?n. Rakennuksessa oli hiljaista, vain silloin t?ll?in kuului vahdista p??sseen sotilaan raskaita askeleita. Mutta kaiken huomionsa kiinnitti Fr?nzchen hiljaiseen meluun, joka kuului h?nen allaan olevasta huoneesta, Dominiquen vankihuoneesta. Fr?nzchen kumartui alas ja asetti korvansa lattiaa vastaan kuullakseen paremmin. H?n kuuli Dominiquen kauvan astelevan edestakasin, sitten k?vi kaikki yht?kki? ??nett?m?ksi -- Dominique k?vi kai levolle.
Pihallakin vallitsi hiljaisuus, mist??n ei kuulunut hiiskahdustakaan, kaikki mahtoivat nukkua.
Silloin astui Fr?nzchen ikkunan luokse, avasi sen ja nojautui ulos.
Y? oli viile? ja suloinen. Kapea kuunsyrj?, joka katosi hitaasti Sauvolin metsien taakse, loi lempe?t? valoaan yli nukkuvan maan. Tummat varjot kattoivat niityt, jotka niilt? kohdin, miss? kuuvalo niihin sattui, hohtivat vihre?lt? sametilta.
Mutta Fr?nzchen ei nyt huomannut luonnon salaper?ist? lumoavaisuutta. H?n etsi silmill??n saksalaisia vartiosotamiehi?; Morellen raunioille oli niit? asetettu useampia, ja h?n saattoi n?hd? niiden tummat varjot, mutta myllyn tyk?n? ei h?n huomannut kuin yhden ainoan, joka seisoi vastaisella rannalla liikkumattomana suuren pajupensaan luona. Miehen unelmoiva katse oli suuntautunut et?isyyteen ja h?n n?ytti syviin mietteisiin vaipuneelta.
Fr?nzchen silm?ili kauvan ja tarkasti rakennuksen sein??, sitten palasi h?n j?lleen vuoteelleen ja mietti ja mietti. Silloin nousi Fr?nzchen j?lleen seisomaan ja alkoi uudelleen kuunnella. Mik??n ei liikahtanut talossa eik? ulkonakaan, mutta puiden v?list? esiinhohtava kuuvalo ei ollut h?nen hankkeelleen sopiva, mink? vuoksi h?n odotti kunnes se kokonaan katosi.
Nyt muistutti koko tasanko suunnatonta, pime?t? syv?nnett?; mit??n ei saattanut erottaa, kaikki oli kadonnut y?h?n ja pimeyteen. Fr?nzchen kuunteli viel? hetkisen, ja vihdoin uskalsi h?n ryhty? aijettaan toteuttamaan.
H?nen ikkunansa vieritse kulkivat ullakolta myllynrattaalle johtavat, sein??n kiinnitetyt portaat, jotka jo kauvan olivat olleet k?ytt?m?tt?min? ja kokonaan murattien ja sammalten peitossa.
Fr?nzchen heilautti itsens? arvelematta ikkulaudalle, tarttui yhteen portaitten rautaisista k?sipuista ja riippui n?in k?siens? varassa; mutta pian tapasivat h?nen jalkansa toisen astimen ja h?n alkoi kavuta alasp?in. Se oli tavattoman vaikeaa, h?nen vaatteensa estiv?t h?nt?, ja vain hitaasti p??si h?n alasp?in. Silloin irtautui muurista kivi ja putosi loiskahtaen veteen. H?n pid?tti henke??n. Mutta Morelle pauhasi tasaisesti edelleen ja Fr?nzchen ajatteli, ett? sen ??ni varmaankin oli est?nyt kiven putoamisen kuulumasta. T?m? teki h?net rohkeammaksi, ja h?n jatkoi yh? kulkuaan alasp?in. Mutta saavuttuaan Dominiquen huoneen korkeudelle, huomasi h?n kauhukseen, ett? uusi este kohtasi h?nt?. Ikkuna ei ollutkaan suoraan h?nen ikkunansa kohdalla, vaan niin et??ll? portaista, ettei h?n voinut ulottua k?dell??n sinne. T?ytyisik? h?nen tyhjin toimin palata takasin? Ei, ei mill??n muotoa! H?n irroitti k?dell??n sein?st? pieni? muurisaven palasia ja viskeli niit? Dominiquen ikkunaan; mutta Dominique ei kuullut, h?n nukkui luultavasti. Fr?nzchen tunsi voimansa alkavan uupua, ja sen lis?ksi oli veden pauhu niin korvia huumaava.
Fr?nzchen repi k?tens? verille kivisein?ss? ja heitteli yh? saven palasia, mutta Dominique ei kuullut. Vihdoinkin, kun Fr?nzchen jo luuli voimiensa pett?v?n ja suinp?in sy?ksyv?ns? jokeen, avautui ikkuna hiljaa.
?Min? se olen?, kuiskasi Fr?nzchen, ?auta minua nopeasti, min? en jaksa en?? pysy? t??ll??.
Dominique kumartui eteenp?in, tarttui h?neen ja nosti h?net huoneeseen.
Nyt p??si h?nen liikutuksensa valloilleen ja h?n alkoi nyyhkytt?? suonenvetoisesti, mutta ajateltuaan, ett? h?nen itkunsa voitaisiin kuulla, hillitsi h?n itsens?.
?Vartioidaanko sinua?? kysyi h?n hiljaa.
Dominique oli yh? sanatonna h?mm?styksest?; h?n ny?k?ytti vain p??t??n ja viittasi ovelle. Ulkoa kuului selv?sti kuorsausta, vartioiva sotilas lienee k?ynyt maahan pitk?kseen ja nukahtanut siihen. H?n arveli kai, ett? kun h?n makasi poikkipuolin oven alla, ei h?nen vankinsa voinut p??st? pakoon.
?Sinun t?ytyy paeta?, kuiskasi Fr?nzchen h?t?isesti, ?min? olen tullut pyyt?m??n sinua pakenemaan ja sanomaan sinulle hyv?sti?.
Mutta Dominique ei n?ytt?nyt k?sitt?v?n h?nen sanojen tarkotusta, h?n oli yh? suunniltaan h?mm?styksest?.
?Sin?k? se olet, sin??, ?nkytti h?n, ?ja millaisessa vaarassa olit! Hirve?t?! Kun ajattelen, ett? olisit voinut sy?ksy? alas jokeen -- ah!...?
H?n v?risi, tarttui Fr?nzchenin k?siin ja peitti ne suudelmilla.
?Oma Fr?nzchenini, oma rohkea, hyv? Fr?nzchenini, jospa tiet?isit; miten tulisesti sinua rakastan! Ah, yht? vain pelk?sin, sit?, etten saisi n?hd? sinua ennen kuolemaani! Mutta nyth?n sin? olet luonani, nyt ammuttakoot minut, jos heit? haluttaa!?
H?n veti Fr?nzchenin luokseen ja painoi p??ns? h?nen olkap??t??n vastaan. He seisoivat kiihke?sti syleillen toisiaan ja unohtivat t?ss? autuaallisessa silm?nr?p?yksess? koko maailman.
Mutta ?kki? riist?ytyi Fr?nzchen h?nen k?sivarsiltaan, kauhea todellisuus oli j?lleen selvinnyt h?nelle.
?Sin? et saa kadottaa hetke?k??n?, huohotti h?n, ?sinun t?ytyy paeta,