Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 5

p??llyst?lle pid?tt?? vihollista iltaan asti, eik? olisi mist??n hinnasta ennen m??r?tty? hetke? per?ytynyt askeltakaan. Vaikka h?n jo laski minuutteja, ei h?n kuitenkaan kadottanut levollisuuttaan ja hymyili rohkaisevasti Fr?nzchenille. Kun j?lleen kaatui sotilas, tarttui h?n t?m?n pyssyyn ja alkoi itse ampua.
Morellen vastaisella rannalla n?ytt?ytyiv?t preussilaiset nyt isona joukkona, eik? ollut ep?ilyst?k??n en??, etteiv?t he pian olisi p??sseet joen yli. Myllynsalissa ei en?? ollut j?lell? kuin nelj? sotilasta, mutta p??llikk? ei tahtonut heitt?? asemaansa.
Silloin sy?ksyi kersantti sis??n ilmoittaen, ett? preussilaisia oli ilmestynyt maantielle: ?He ovat varmaankin l?yt?neet sillan ja hy?kk??v?t meid?n kimppuumme takaa p?in?.
P??llikk? katsoi j?lleen kelloaan: ?Viel? viisi minuuttia?, sanoi h?n, ?viidess? minuutissa eiv?t he voi ehti? t?nne?.
Vihdoinkin, t?sm?lleen kello kuusi, suostui h?n per?ytymiseen.
Sotilaat vet?ytyiv?t pois takaportista, joka johti ahtaalle kujalle; heid?n onnistui pujahtaa huomaamatta kyl?n l?vitse ja saapua Sauvalin mets??n.
Ennen l?ht???n lausui p??llikk? is? Merlierille kohteliaat j??hyv?iset ja pyysi t?lt? anteeksi. ??lk?? olko huolissanne?, lis?si h?n, ?me tulemme takasin?.
Dominique oli yksin??n j??nyt saliin, h?n ei tiennyt, ett? ranskalaiset olivat per?ytyneet, h?n vaan yh? ampui, puolustaakseen morsiantaan.
?kki? kuului kovaa melua ja huutoja; preussilaiset olivat tunkeutuneet pihalle, ja Dominique vaan yh? ampui ja ampui. Viimeinen luoti oli juuri l?htenyt h?nen kiv??rist??n, kun viholliset h?net ymp?r?iv?t, tarttuivat h?neen, temmaten viel? savuavan aseen h?nen k?dest??n ja julmistuneina ollen, aikoivat suoraa p??t? ottaa h?net hengilt?. Fr?nzchen oli sy?ksynyt esiin, v??nnellen k?si??n ja rukoillen armoa.
Silloin saapui huoneeseen upseeri, antoi tuoda vangin luokseen, ja vaihdettuaan muutamia sanoja saksaksi sotilaittensa kanssa, k??ntyi Dominiqueen p?in, ja virkkoi lyhyesti, sujuvalla ranskankielell?: ?Kahden tunnin p??st? teid?t ammutaan?.

III.
Saksalainen ylip??llyst? oli antanut k?skyn, ett? jokainen ranskalainen -- jollei h?n kuulunut vakinaiseen armeijaan -- joka tavattiin ase k?dess?, oli ammuttava.
T?llaisilla drakoonisilla keinoilla, joita k?ytettiin omaa kontuansa puolustavia talonpoikia vastaan, tahtoivat saksalaiset est?? v?est?? yleisesti tarttumaan aseisiin, mit? he kovasti pelk?siv?t.
Upseeri, pitk? laiha, viisikymmenvuotias mies, kuulusteli Dominiquea hetkisen. H?n puhui hyv?? ranskaa, mutta kankeasti, kuten preussilaisille on omituista.
?Oletteko t??lt? kotoisin?? kysyi h?n.
?En, olen belgialainen?.
?Miksi olette sitten tarttunut aseihin? Mit? sota teihin koskee??
Dominique ei vastannut.
Nyt vasta huomasi upseeri Fr?nzchenin, joka seisoi kalpeana ja ??nett?m?n? ja kuunteli peloissaan, h?nen valkealla otsallaan muodosti pieni haava punasen pilkun.
Saksalaisen upseerin katse kulki tyt?st? nuorukaiseen ja j?lleen takasin; n?ytti silt?, kuin olisi h?n alkanut k?sitt?? asian oikean laidan, mutta h?n sanoi vaan: ?Te my?nn?tte siis ampuneenne??
?My?nn?n, ammuin mink? enn?tin?, vastasi Dominique rauhallisesti.
H?nen tunnustuksensa oli tarpeeton, sill? h?nen ulkon?k?ns? olisi jo ilmaissut kaiken, h?n oli mustana ruudinsavusta, hiestynyt ja olkap??ss??n olevasta haavasta vuotaneen veren tahraama.
?Hyv??, vastasi upseeri, ?kahden tunnin p??st? tulette ammuttavaksi?.
Fr?nzchenilt? ei p??ssyt ??nn?hdyst?k??n, mutta ep?toivoissaan kohotti h?n vaijeten k?si??n rukoilevasti yl?sp?in. T?ll? v?lin oli kaksi sotilasta vienyt Dominiquen viereiseen huoneeseen, miss? h?nt? vartioitiin.
Upseeri silm?ili tarkasti nuorta tytt??, joka musertuneena vaipui istumaan tuolille; liian suuri tuska esti h?nt? itkem?st?, vaikka pid?tetyt kyyneleet olivat v?h?ll? tukehduttaa h?net.
Vihdoin kysyi upseeri:
?Onko nuori mies teid?n veljenne??
Fr?nzchen ravisti p??t??n.
Upseeri ei hymyillyt, vaan seisoi vakavana ja j?ykk?n?; oltuaan hetkisen vaiti kysyi h?n j?lleen: ?Onko h?n jo pitemm?n aikaa asunut t??ll???
Tytt? ny?k?ytti p??t??n.
?Sitten tuntee h?n kai tarkasti l?heiset mets?t??
Fr?nzchen kohotti kummastuneena silmi??n.
?Kyll??, vastasi h?n.
Upseeri ei en?? virkkanut Fr?nzchenille mit??n, k??ntyi pois ja antoi k?skyn tuoda kyl?n pormestarin luokseen. Fr?nzchen luuli arvanneensa kysymysten tarkotuksen; puna kohosi h?nen kasvoilleen ja h?n alkoi j?lleen toivoa.
Myll?ri oli oitis ampumisen tauottua l?htenyt myllynratastaan katsomaan. H?n rakasti tyt?rt??n ja tulevaa v?vypoikaansa, mutta myllynratas oli my?skin l?hell? h?nen syd?nt??n, ja koska lapset kerran olivat onnellisesti v?ltt?neet vaaran -- kuten h?n luuli -- t?ytyi h?nen muistaa vanhaa ty?toveriaan, joka oli saanut niin kovia kokea. Ratasraukka n?ytti vallan kurjalta, ja vanhan myll?rin syd?nt? vihloi, kun h?n kumartui l?hemmin sen vaurioita tarkastamaan. Viisi siivist? oli kokonaan murskautunut ja koko ratas t?ynn? reiki? ja lohkeamia. H?n mietiskeli, mitenk? vahingot parhaiten voisi korjata, ryhtyip? heti paikalla tukkeamaan rakoja puupalasilla ja sammalilla.
Fr?nzchen riensi kiiruusti h?nen luokseen ja sanoi h?nelle, ett? vieras upseeri tahtoi h?nt? puhutella, kertoen samalla mit? oli kuullut. Nyt vihdoinkin p??siv?t h?nen kyyneleens? valloilleen, niin ett? h?n saattoi itke?.
Mutta is? ravisti p??t??n, ?ei sit? noin vaan muitta mutkitta ihmisi? ammuta?, virkkoi h?n lohduttaen. Sitten l?ksi h?n rauhallisesti myllyyn. Upseeri vaati karskilla ??nell? ruokavaroja, mihink? myll?ri tyyneesti vastasi, ettei Rocreusessa mit??n raakuudella ja v?kivallalla saada aikaan. H?n sanoi olevansa valmis toimittamaan tarpeelliset ruokavarat, mutta ainoastaan sill? ehdolla, ett? h?nelle j?tett?isiin vapaat k?det.
Preussilaista upseeria harmitti tosin vanhuksen kuiva vastaus, mutta h?n antoi my?ten. Kun myll?ri jo oli poismenossa, huusi upseeri h?net j?lleen luokseen ja kysyi: ?Mik? on tuon vastap??t? olevan mets?n nimi??
?Sauvolin mets??.
?Kuinka laaja se on??
Myll?ri katsoi h?neen j?yk?sti, vastaten: ?En tied??, ja poistui.
Ei kest?nyt kauvan, ennenkuin preussilaisen upseerin vaatimat ruokavarat olivat hankitut.
Fr?nzchenin tuska oli rajaton; h?n nojasi Dominiquen vankilana olevan huoneen sein??n ja seurasi vapisten sotilaiden liikkeit?. Oli kulunut noin tunti, kun upseeri j?lleen astui huoneeseen ja meni vangitun luokse. Fr?nzchen pid?tti henke??n, h?n kuuli heid?n puhuvan sis?ll?, ja heid?n keskustelunsa k?vi yh? ??nnekk??mm?ksi. Sitten avautui ovi, upseeri astui kynnykselle ja antoi saksankielell? vahtisotamiehelle k?skyn, jota Fr?nzchen ei ymm?rt?nyt, mutta mik? k?vi h?nelle hirvitt?v?n selv?ksi, kun h?n n?ki kahdentoista sotilaan