Runoja | Page 7

konsa?Sa ollut sy?mess?in."
Mut kirkkaus otsalle vaalle?Taas lensi muinainen:?"H?n kuningatar oli maalle?Ja puoliso miehellen!"
Noin, k??ntyen kansaa kohti,?H?n kookkaana lausui siin.?Mut viime kerran se hohti?H?nen entinen intonsa niin.
TUOLL' LINNAPORTIN ALTA.
Tuoll' linnaportin alta?Soi laulu vanhan trubaduurin.?Oli laulussa loisto ja valta?Ja lempi ja onni suurin.
Tuoll' ikkunass' impi linnan?Vait silkki? kehr?s, ja silm? vettyi;?H?n itki, kaihoja rinnan?Ja itki, ett' toiveet pettyi.
"Oi, lapsi, sa kyyneles heit??Ja laske kuteelle unes hieno:?Ne petti kaikkia meit??Nuo sulo valheet, sa pieno!"
KAUTT' ILMOJEN LAULU ILKKUU.
Kautt' ilmojen laulu ilkkuu?Ja haipuu aavain taa;?Punaviiret purressa vilkkuu,?Kun kahden he matkalle saa.
He laskee saarta kohti,?Mihin viittoi v?lkkyv? tie;?Sielt' templi kaukaa hohti,?Ja se onnen pyh?kk? lie.
Ken tiesi, mit' on he huolleet??Ken tunsi tyrskiv?t veet??He aikaa sitten on kuolleet,?Ja nimet on unhottuneet.
1901
UNHOLA.
On saari keskell? merta,?Ja riutat suojana tyrskyin;?Jos sinne saapunet kerta,?Et tied? pauhusta myrskyin.?Pois laguunin kirkasta pintaa?Sua venho portille johtaa,?Se silm?? h?ik?isten hohtaa,?Ja sen puhtaus vieht?? rintaa.
Sa sinne maihin halaat:?Sa siell? tuskasi salaat! --?Ja jo unhon enkeli niin sinut kohtaa.
Oi, rauhaa, min saari tarjoo,?Oi, tyynt?, hiljaista suojaa! --?Ikisypressit seutua varjoo,?Mut eiv?t tuulessa huojaa:?S? p??sit jo taistelusta,?Mi saavuit polttavin vammoin!?Ne t??ll? unhotit ammoin,?Miss' ??net?n y? on musta!
Mut her??t jo tyhjyyden kauhuun:?Taas halaat myrskyjen pauhuun! --?Sa tiesi suljetuks huomaat kammoin.
1901.
VAIT, VIULUN S?VELET NE SOI!
Vait, viulun s?velet ne soi!?Jo kumpuu, paisuu, kiihtyy s?velvuo --
Oi, kuin se repii, raastaa syd?nsyit??Ja sieluun nimett?m?n kaihon tuo,?Tuo tunteita jo ammoin lumeen peitetylt?!?-- Oi, miks en rauhaan, rauhaan j??d? voi,?Min ammoin saavutin jo, v?h?? vailla??Kas, kaiken mit?tyys ei liikuttanut mua,?Ei elon turhuus, kaihot ihmishaamujen,?Maan yl?puolla seisoin, rauhan mailla,?Nirvaanaan pyrjin, sopuun yksin?isyyden. --
S?, s?velvuo, mun rauhaan j??d? suo,?Nirvaanaan p??st?, miss' ei kaihon syit?!
Oi, taikaa, mik? viuluss' soi!?Se riuhtoo, tempoo, vie mun mukanaan --
Vait! -- ??net soi! -- ne yhtyy vaikerrukseen:?Soi huuto, tuskanhuuto yli maan,?Mi multa, itsekk??lt?, joutui unhotukseen!?-- Ja huuto t?? on veljieni, oi,?On taistelevain ihmislasten vaisuin,?Joill' lihaa, vert' on n??ntyneiss? ruumiissaan,?Jotk' k?rsiv?t, jotk' kirouksen alla on! --?Miks itsekyll?isyytt?ni m? paisuin??Mit' on t?? rauha, sopusointu tunnoton? --
S? s?velvuo, mua raasta, riuhdo vaan,?Ma mailmaan l?hden veljein kiroukseen!
MUN USEIN MIELI SURUUN VAIPUU.
Vaikk' koskaan lauluissain ei itke kaipuu,?Ja kirkkain otsin seison tyynn? ain,?Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu,?Ja tuskain mailman tunnen rinnassain;?Kun p?iv? pakenee, ja valo haipuu,?Ja y?h?n hiipiv?n m? elon n??n,?Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu,?Ja tuskin pystyss? voin pit?? p??n!?Oi, tied?n y?n, ja itkuun laulut taipuu --?Mut vait ma p?iv?? etsin, muistain ain,?Kun milloin mieli mustaan suruun vaipuu,?Ett' auringossa heelm?t kypsyy vain.
1901.
KARIITTIEN LAULU.
Mailmahan ihmeiden,?Helios, loista,?Mielest?s, ihminen,?Synkeys poista.?Foibos h?n varjoja?Silmin ei koskaan n??!?Usvien sarjoja?Kuolo vain ymm?rt??!?Murheiden kaaos?Karkota ihminen,?Riemua saaos?Mailmassa ihmeiden!
T?ydelliseksi maan?J?rjesti Luoma,?Kaiho se sun on vaan,?Ihmisen tuoma.?Murhe kun milloin vie?Mielesi kaaokseen,?Huuda jo silloin sie?Foibosta soittoineen!?Henkehes saaos?Helios loistamaan:?Murhe ja kaaos?J?tt?vi j?lleen maan!
1901.
NARKISSOS.
H?n seisoo yli kirkkaan l?hteen nojauneena vainen,?Jo vuosituhansia siin? on h?n seissyt noin.?Tuo otsa korkea luo varjoon piirteet ohimoin,?Ja vienon kaihoisa on suu, min sulkee nuorukainen.
Mut tuskan aavistus se valtaa emo-luonnon armaan,?Mi ihanimman kauneensa jo kadottava on,?Ja luonnon tyt?r mykk? kaikkoo kauas salohon?Ja suree armastaan, mi tuossa riutuu, riutuu varmaan.
Mut yli l?hteen nojauneena h?n vain seisoo siell??Ja vesiin katsoo, el?? mietteiss??n ja unelmoi.?Ja "tunne itses!" "tunne itses!" syd?meen vain soi,?Ja syvemm?s ja syvemm?s h?n katsoo kaihomiell?.
H?n n?kee siin?, miten usko harhaks vainen haipuu,?H?n siin? n?kee, miten totuus haipuu harhaks vaan.?Mut kaiken kauniin ihanteen h?n n?kee kasvoissaan,?Ja niin nyt omaa kuvaansa h?n ihanoimaan vaipuu.
Ei en?? nousta voi h?n ty?h?n, toimeen -- tarmoin, innoin!?Mut sivu poian neidot k?y ja siin? ilakoi,?Jo vuosituhansia sitten noin he veikaroi,?Ja noin ne heit? seuras nuorukaiset rohkein rinnoin.
Ja l?hteen luona nurmellen, jot' illan kylpy kasti,?He karkeloimaan k?y nyt luonnon helmaan uhkuvaan.?Mut vastap??t?, liikkumatta, ihanuudessaan?Narkissos seisoo vait ja vesiin katsoo kaihoisasti.
MAURILAISSOTA.
Veegalla Granaadan loistaa?Sotaleirit kahapuolla;?Voimiaan Fernando uljas?Maurein kanssa mittaa tuolla.
Leiriss' itse Isabella?Hovinaisineen on l?ss?;?Ritareit' on kauniit silm?t?Urost?ihin kiiht?m?ss?.
Vastap??t? vallill' istuu?Alla silkkibaldakiinin?Nuoret maurittaret tummat,?Hurmaavat kuin s?ihke viinin.
Kolme p?iv?? iskut k?yv?t,?Kalskii kalvat, taisto riehuu,?Nelj?nten? aseet lep??,?Sek? rauhanlippu liehuu.
Veegalle Granaadan tulvii?Vapauneina myrttilehtoon?Nuoret naiset tummasilm?t,?Nuoret herrat s?ihkeess' ehtoon.
Kilvan kristityt ja maurit?Sievennyst??n n?ytt?? koittaa,?Kokee it?mainen hienous?L?nnen ritaruutta voittaa.
Kitarat ja mandoliinit?Kiihkein s?velin ne soivat;?Byssosmattoin liepehill??Jalat pienet karkeloivat.
Tanssiin uljas Don Diego?Zaidaa, mauritarta johtaa,?Myrttein siimeksiss' Almanzor?Kainon Donna Claran kohtaa.
Huomenna kun taas on taisto,?K?y se kahta kiivaammaksi --?Uskon eest? yksi isku,?Suositunpa kostoks kaksi!
1901.
LAULU
Mongoolein voittajasta, taitavasta Iv��n Kalit��sta ja h?nen uskollisesta orjastaan Ossipista (v. 1330).
Iv��n Kalit��[1] ja Vladimir Saita,?Suurkaanin vasallit,?He liittousit?Ja yhdess? kulkien it??n?He ry?steli Kultaisen Lauman maita.
[1] Iv��n Kukkaro
He retkelt? uljain saaliin palaa?Ja veljin? jakaa t??n.?Mut metsiss??n?Kun vietti he ensi y?ns?,?Vladimir leirist? poistui salaa.
Iv��n l?i p??t??n: "ymm?rr? laitas!?Nyt repo rietas tuo?L?ks Suurkaanin luo:?Sua ry?st?ist? siell? h?n syytt???Ja k?ytt?si kiert?? ja kosii maitas."
Viisviidett? varsaa joutuin lastaa?H?n Byzans'in kalleuksin:?Ne varmaankin?Saa Suurkaanin riemuun, ja varmaan?Liki kymmenyst? ne saaliista vastaa.
H?n ohjiin tarttui, ja aron laitaa?Jo kiiti Iv��n Kalit��;?Ja h?n naurahtaa:?"Mua syyt?t, Vladimir lanko,?Mut kohtapa 'Kukkaro' syytt?? 'Saitaa'!"
Ja ratsut lent??, ja kohti it???H?n johtaa saattoaan,?Mut rinnallaan?On uskottu orja, Ossip,?Mi eess??n raskasta s?kki? pit??.
Ol' ukko yrm?, mi haasti harvoin,?Mut tarkka ja mielev? mies;?H?n kohta ties,?Mit? tarkoitti kiireinen kulku?Ja matkan syyt h?n ymm?rsi arvoin.
H?n Kultaista Laumaa vihaa ja pelk??,?Mut herraansa ihailee h?n?Ja taitoa t?n:?He rosvosi takaa, mut eess??He lahjoin kulki ja n?yristi selk??.
Kun liitto