laajat?Ja v?riloistoa sen.
Joka lehti, mi v?ikkyen hohtaa,?Se menneit? muistoja tuo:?N??t elon rikkaat vaiheet,?Sen riemut ja tuskat nuo.
Kun haipui viime lehti?Syysiltaan vienoiseen,?Niin vaivu, kuin illan rusko,?Vain lepoos tyveneen.
Oi viel?h?n puistossa kukkii?Taas oksat kirsikkapuus --?Sa nuori puoliso armas,?Miks hymyy miettiv? suus?
1901.
V
ERI ALOILTA
MIKS RIEHUISIN MURHES?ISS?.
Miks riehuisin murhes?iss??Laill' lammin liedon pinnan??Miks suotta ma kiihkop?iss??Vain h?mment?isin rinnan?
Vain kirkas, selke? pinta?Luo riemun heijastusta: --?Lie tyyni, tai riehuva rinta,?Siin aina on murhe musta.
1901.
KUN VIIDAKON VARJOISSA ILKKUI KUU.
Miss' oksat raidan ne kaareutuu?Yli lammikon rantarimmen,?Kun viidakon varjoissa ilkkui kuu,?N?in lapsuussatujen immen.
H?n kuunteli vait ja s?ps?ht?in,?Kun hiljaa ma luokse hiivin;?H?nen luotaan h??myss? y?k?n n?in?Pois liehuvan kevein siivin.
Kun salaa taivutin lehv?? niin?Puun sammalpeitteisen tielt??Ja n?hd? jo koitin siimeksiin,?H?n pois oli kaikonnut sielt?.
Kai tiesin nuo vain kujeiksi kuun,?Mut tahdoin taas olla lasna:?Olin sormea painanut pielelle suun,?Kun kurkistin uteliasna.
Ma tahdoin tuntea uudestaan?Koko satujen viehkeiden taikaa?Ja uinua, vaikkapa hetken vaan,?Taas armasta lapsuusaikaa.
1901.
PYH?KELLOT.
K?y henk?ys siimeiss? illan suun,?Ja kullassa v?lkkyv?t pellot;?L?pi hienon auteren hein?kuun?Soi kaikuen iltakellot.
Pien' poika on kuistilla telminyt,?Miss' siimest? k?ynn?kset loivat;?H?n miettien k??ntyy ?itiin nyt:?"Miks kellot kirkossa soivat?"
Saa ?iti syliins? pienen p??n,?Mi on uupunut leikkil?ist?,?Ja pienist? pojista kertoo h?n?Ja h?ijyjen peikkojen t?ist?.
"He l?ksi ruusuja poimimaan,?Rusoruusuja lehtikoista;?He perhoja liid?tti laitaan haan,?Ja sai jo kyll?ns? noista.
"He mets??n jatkoi kulkuaan,?Vain kauemmas yh? ko'ista:?Salon synkki? teit? jo astutaan,?Mihin p?iv? ei en?? loista.
"He tahtoi tiet?? ihmeet maan?Ja saavuttaa suurenmoista --?Ja tuossapa aurinko lappeellaan?Se kiiluili kanervoista!
"Mut peikko se noin teki taikojaan,?H?n h?ijyin haltioista:?Jos poiat h?n lumoo, ei aiatkaan?Lumouksesta poikia poista.
"Ja he juoksee joutuun ja joudumpaan?Muka kiinni jo auringoista!?Ja silloin peikko julmimpinaan?K?y vastahan loukeroista.
"Mut vait! -- pyh?kellot soi yli maan --???n' kaikuu kallioista!?Heti poissa on peikko -- ja peloissaan?Pojat katsovat toinen toista.
"Ja soittoa kohden he juoksevat vaan?Pois y?st? ja synkist? soista;?Ja he niin tuli kotiin nukkumaan --?Tui, tuuti! -- ja uinuvat ko'ista."
Pien' poika on nukkunut vienoiseen?P?? kutrikas ?iti? vastaan;?T?? poian silmist? pyyhkii veen?Ja katsoo herttaista lastaan.
Niin vienon kaihosa tunne, oi,?Se ahdisti ?idin rintaa --?Mut kellot ne pyh?? maahan soi?Ja kaiutti vetten pintaa.
NEWTON.
Tyyn' valtameri?Vain hiljaa rantaan?Tuo maininkeitaan?Ja luo ne santaan.
Mies uljas katsoo?P?in ulapoita,?Kuin urkkiakseen?Veen ongelmoita.
Mut sivu siit??Pien' poika t?yt???Ja riemuin huutaa,?Kun raakun l?yt??.
Vait lapsen leikkiin?Mies katseen k??nt??;?H?n kaihoin hymyy?Ja hiljaa ??nt??:
"N?in totuudesta?Sen ilmeet suuret,?Hain niiden summat?Ja syyt ja juuret: --
"Vain rannall' lassa?Ma leikin, toimin,?Vain raakun oudon?Siin joskus poimin;
"Mut valtameri?Sen koko alaan,?Juur totuus itse?J?i multa salaan."
1901.
TYGE BRAHE.
(Kuolinvuoteellaan.)
Hyv? ja paha -- mit' on tuo??Kaks eri valtaa hallinneeko noita?Valaisten, pimitt?en maailmoita??Mit' onni, kurjuus, terveys ja sairaus?Ja elo, kuolo -- mit' on tuo??Jo silm? kirkastuu, jo haihtuu hairaus,?Ja aatokseen, mi kiersi sokkeloita,?Nyt valkeus outo leimahtaa:?Mit' usein aavistin, nyt n?kee sielun'!?Jo maiset vastakohdat kaikki laukee?Ja yhteen sulaa -- eri puoliks aihtuu?Vain yhden suuren ilmi?n!?Mut sulkeutuu jo kuilut hornan nielun,?Ja maasta usvat h??tyy, kauhut haihtuu,?Ja eteeni vain taivaans?ihke aukee?Sun, Ylh?n, Tuntemattoman!
Oi, luonnosta sun kirjoitustas tutkin:?Mut harhaan tavailin sun sormes ty?t?!?Kuink' kiinnitin m? katseen monta y?t??P?in t?htitarhaa s?ihkyv??,?Kuink' usein aineita ma monin mutkin?Koin sulattaa ja johdatin ne putkin?Ja niiden voimaa lusikoin!?Hain elins??nt??, mi kokoon kiint???Kaikk' alkuaineet sek? luonnon kaiken?Ja johon salavoimain yhdistyksin?Kaks vastavaltaa vaikuttaa,?-- Hyv?n ja pahan! --
Mut jo valkeus siint??,?Ja todeks n??n, mit' tuumin ep?ilyksin:?N??n Yhtyyden, mi toimii kaikkiossa?Ja aineen on ja hengen herra yksin,?N??n Suuren Jakaumattoman!
Sa ylh? Paracelsus--Faust!?Sa oppi-is?ni, sa uljas henki,?Miks n?it? oivaltaa et saanut, voinut??Ei mieless?s ois ep?toivo soinut,?Mi hornan houreihin sun vei,?Vaan kirkastunna, kautta taistojenki?Ja kautta harharetkein elos tiell?,?Sa oisit innoissas ja riemumiell??Taas Suureen Alkuun palannut!
Ma itse: edess?in on kuolinhetki?Ja kohta p??ttym?ss? mainen retki,?Ja kanssani n?? tiedot vien. --?Mut viel? avoinna on ihmishenki,?Ja vaikka j?lkeen aikain kaukaistenki,?My?s muille valkeus leimahtaa!?Y?n usvissa ei silloin kammot v?ijy,?Ei sieluja saa kauhuun hirmu h?ijy,?Mi riemut maasta kaihtaa nyt,?Vaan valoisana astut, ihmiskunta,?Ja unelmoit vain kirkkauden unta?Ja n??t vain taivaan yli p??s!
1901.
HAFIZ'IN LAULU.
Ken niikuin Hafiz riist?? vois?T?n mailmansalaisuuden hunnun,?Kuin h?n, mi aatteiss' ent?in pois?Sai ajantakaisista tunnun;
Mi luopui irti aisteistaan,?Min yli maan vain liiti mieli,?Mi erakkona vuorillaan?Sai nimen Mystillinen Kieli!
Shiraassa, ruusustoissa nyt?Teen salatiedoistani selon:?Ken syvimmin on miettinyt,?H?n etsii ihanuutta elon.
Ken vaipuu Sulon koraaniin?Ja sit? tutkii my?h??n, varhain,?H?n opin kiistat v?ltt?? niin?Ja totuuteen k?y tielt? harhain.
Kun perho liit?? ruusun luo,?Se siin? vain on syv? mieli,?Ja viisaus ainoa on tuo,?Mit' y?h?n laulaa satakieli.
Mut hienoin ongelmista maan?On vy? Suleiman vy?t?reill?:?H?n sais Bokhaaran ja Shiraan,?Jos sen h?n sois mun selvitell?.
1901.
FAON.
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmek?s,?Mi valko-olkas paljastat houkuttain,?Sa suotta viehkees hymyin n?yt?t --?Mielt?ni vain meri aava hurmaa.
Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkyn??n?Sun lempes kaiho lauluna myrtist??n;?Vain tuulten huohuntaa ma kuulen,?Aaltojen taistohon halaan luotas,
Veenpiirin taa, pois retkille seikkailuin,?Hyaadein kanssa voimia koittamaan,?Miss' suola tyrskyilee mua vastaan?Pyyhkien otsalta ruusu?ljyn.
Kythere ain ei valjasta kyyhkyj??n,?Ja usein Zevs, kun hehkeinn? paahti maa,?Luo ryppyyn kulmiaan ja puistaa?Ylt?mme velttoa unteluutta.
Oi, Sapfo, kuolemattomat varmaan kai?Ne urhon poveen laskivat vaiston tuon,?Mi vieht?in luo taas eriin ty?nt???Rinnoilta hempeilt? miehen mielt?.
Iki-vastakohta noinpa se vallitsee,?Ja pakko miest? tiet?nt? m??r?? p?in?Vie elon ulapoille taistoon,?Impe? kaiho kun tuhkaks polttaa.
1901.
OL' KUNINGAS MAASSA MUINEN.
Ol' kuningas maassa muinen,?Ol' kirkkaus otsallaan.?Sai puoliso uskotuinen?H?net intohon uljaimpaan.
Kun rouvansa silm??n syv??n?H?n katsoi, valtijas,?Niin maata suureen ja hyv??n?K?si johdatti voimakas.
Ja viel? vanhuuden ik??n,?Kun harmaantuivat nuo,?H?nt' ei niin innosta mik??n,?Kuin rouvansa katse tuo.
Kun silm?t puolisonsa?Jo sulki h?n murhep?in,?H?n ??nsi: "et toisena
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.