Runoja | Page 8

tehtihin ry?st?teist?,?H?n ei ep?illyt laisinkaan,?Ett' tahtoi Iv��n?Vain syntipukkia kanssaan.?-- Mut t?? oli samaa tahtonut heist?!
Ja ukko huokas ja sivumennen?H?n vilkasi herraansa pois,?Kuin lausunut ois:?"Niin, herra, huonosti teimme! --?Ois l?hdetty matkaan y?t? ennen!"
T?? viivytys juur toi h?lle huolet!?Vladimir, h?n kyll? ties,?Oli myyty mies!?Mut s?kki? katsoin h?n mietti:?"Jos y?t? ennen, -- ois riitt?nyt puolet!"
1901.
CERVANTES'IN DON QUIJOTE-KIRJASTA.
Kun Don Quijote niin j?tti hovilinnan?Ja n?ki eess??n aavat kent?t nuo,?Taas elinvoimat paisuttivat rinnan,?Ja veri virtas taas kuin hehkuvuo;?H?n muisti vaivat, vastukset ja hinnan,?Min riippuvainen p??stimikseen tuo,?Ja siksi Sancho Panzaan p?in h?n k??ntyi,?Ja niinkuin aatos aihtui, sanat s??ntyi:
"Vapaus lahja on -- ja kallein noita,?Joit' taivas, Sancho, ihmiselle soi,?Maan kullat k?tketyt ei sit? voita,?Ei aarteet, joita meri antaa voi;?Vapautta henkes hinnoin puoltaa koita?Ja kuolos kunniana ihanoi:?N?et orjuus, vallanalaisuus on iest??Ja vankeus kurjinta, mi kohtaa miest?.
"T?n lausun siks, ett' ylellisyys siell??Ol' linnassa, min j?timme jo noin,?Ja sent??n kesken hekkumaakin viel?,?Kun kemuiss' s?in ja parhaat viinit join,?Ma tunsin n?l?n tuskaa mieron tiell??Ja karvaampaa kuin kerjuri ma koin:?N?et vieraan anti puutteeks mulle muuttui,?Ja puutuin kaikkea, kun vapaus puuttui.
"Jos vieraan lahjoja sa nautit milloin,?Sua palvelukseen taas ne velvoittaa;?Nuo suosiot j?? siteeks sulle silloin,?Ja henkes vapaana ei liit?? saa!?Siks, Sancho, onnekas on mies, mi illoin,?Kun huomiseks h?n s??st?? kannikkaa,?Saa riipumatta muista ylistyksin?Ja n?yr??n kiitt?? taivaan Herraa yksin!"
"Ja sent??n, mit? lausuittekin vasta,"?-- taas Sancho virkkoi -- "velkaan mielell?in?J??n hovimestarille massikasta,?Mi pullottaa nyt vatsallani n?in;?Kaksataa linnunpoikaa Kultalasta?Ne kyll? laastaroi mar' syd?nt?in:?Siks palvelen nyt linnan joka miest?,?Jos mahtaiskin he toisinaan mua piest?!"
1901.
KUN PITKIKS TAAS K?Y MAANSOPET N??.
Luin synkk?n? vaiheita pienen maan,?-- Olin ty?h?ni kyll?ynytki --?Se vaipui muinaasta loistostaan,?Sen valtaansa vieras kytki.
Ei ohjihin p??sseet miehet maan,?Ol' estetty vaikutusvalta:?Eli intelligenssi nyt rahvaaks vaan,?Mut nosti sen, -- tukien alta!
Ja aseman miehin? kansan n?in,?Kun tunnussanat jo lensi;?Nyt kansa on vapaa, pystyss? p?in,?Ja Euroopan kansoja ensi.
Kun pitkiks taas k?y maansopet n??,?Ja ty?st? m? sorrun aivan,?Tule mielehen, Norja! -- ja meill? t??! --?Niin unhotan kaiken vaivan.
1900.
TAAS LAINE NOUSEE VIEL?.
Ja j?lkeen suurten myrskyin?Jo mainingin laine nous;?Se vankkana kulki hyrskyin,?Ja sen niskalla haaksemme sous.
Yh? korkeammalle kantain?Se purtta nostatti vaan;?N?it eess?s riemua rantain,?N?it siintoa taivaanmaan.
Kai aalto nouseva vain on??Ei vaipune kuohut veen??Jo voimassa vetten painon?Nyt sy?ksymme syvyyteen!
?l? kaihoa murhemiell?,?Vaan hymyy hienosti sie;?Taas laine nousee viel?,?Ja silloin se rantaan vie.
1900.
ILMAN IMMET.
S? n?itk? impi? ilman,?Jotk' kohtalon kuteita loi??Mun arka ja himme? silm?n'?Ei n?hd? heit? voi.
Runoniekat, te n??tte ne illoin,?Miss' siin? he lointaan luo,?Ja niisien liehuissa silloin?V?riaiheita teille tuo.
"N?in ilman immet kyll??Ja noiden niisi? n?in;?He istui tuolla yll??Kes?pilvell? s?ihkyvin p?in".
Lie kuteet olleet harmaat?Ja karkean kodikkaat,?Niin saapuisi aiat armaat,?Sais tyynt? nauttia maat;
Vai seijaina, v?ikkyvin poimuin?Ne n?it v?riloistossa vain,?Ja juovina leiskua loimuin,?Kuin s?ihky? salamain?
"Ei ollut loimi seijas,?Ei harmaa kuteen niis,?Miss' siin? se hulmuten leijas,?Kun p?iv? mailleen liis".
Rusoruusuja, hempe? valmuin?S? n?it kai kuteessa niin?Ja vihreit? oksia palmuin,?Mit vieht?v?t viihdyksiin;
Vain mielet viiht?? ja vieht??,?Kun kohtalon iskut k?y,?Ja unelmoihin ne kieht??,?Kun onnea en?? ei n?y.
"N?in ruusuja, v?ikkett? valmuin?Ja vihreit? oksia vain,?Mut kesken siintoa palmuin?N?in s?ihky? salamain."
1901.
VI
K??NN?KSI?
KOTA-LASSI.
(Gustaf Fr?ding).
Kyl?kankaalla, varressa tien,?Kota-Lassin on perki? pien',?Kyl?n verossa, meid?n Mattilaa.?On h?ll? ja eukollansa?Sadaskolmaskymmeneskolmannes maa,?Ja on peltoa, niitty? kanssa.
Mut niitty on rummakkosuo,?Ja pelto on aune ja niukkoja tuo,?Kiviaarnio on se, ja rauniot nuo?On kuitteja anneiltansa!?Mut Lassi on vankka, ja Lassi ei juo,?Visu eukko ja sitke? kanssa.
Mies poimii, murtaa ja v??nt?? vaan,?Ja akka on tarkoillaan;?-- Mik?s tarkkana ottaissaan:?Sekajauhot on keitossansa!?Ja kruunu ry?st?? saataviaan,?Mies murtaa, akka on tarkoillaan,?Ja vaikkei tietoa paidastakaan,?Kota-Lassi h?n luottaa parempaan,?Niin my?s Kota-Muori kanssa.
VEKKULI-VILLE.
(Robert Burns).
Sa hurja Vekkuli-Ville! --?H?n markkinoille saa;?H?n aikoo viulunsa myyd??Ja ostaa rihkamaa.?Mut kun tuli luopua siit?,?Suli silm?t kyyneliin.?Sa hurja Vekkuli-Ville,?Noh, terve n?kemiin!
Hei, Ville, myy sie viulus,?Ei sill? sielua lie!?Hei, Ville, myy sie viulus,?Ja osta viinaa sie!?"Jos myin oman rakkaan viulun,?Mua hurjaks he luulla vois:?Niin monta riemun p?iv???Me yhdess? soitimme pois".
Mut kun tulin Puolitiehen,?K?vin kievariss' ?kkip?in,?Ja hurjan Vekkuli-Villen?Jalat ristiss? p?yd?ll? n?in;?H?n kumppaliseurass' istui,?Suli kaikki hurmoksiin.?Sa hurja Vekkuli-Ville,?Noh, terve n?kemiin!
HYV?STI, MAINE SKOTTLANNIN.
(Robert Burns).
Hyv?sti, maine Skottlannin?Ja vanha voimas tunto!?Hyv?sti, Skottein nimikin?Ja miehen mieli ja kunto!?Miss' soluu Tweed ja mereen saa,?Miss' Sark k?y Solwayta kohti,?Nyt Englannill' on rajamaa --?Rutiruojat ne maatamme johti!
Mit' taistot kaikki ei tehneet kai,?Ei v?kivalta ja kettuus,?Nyt lahjusrahat aikaan sai?Ja harvain kurjien pettuus.?J?i Englannin miekka pilkaks vaan,?Ja uljuus meiss? hohti;?Mut vieras kulta lannisti maan --?Rutiruojat ne maatamme johti!
Oi, miks t?n p?iv?n n?hd? sain,?Kun maan he m?i ja osti!?Ois harmaa p??ni vaipunut vain,?Kun Bruce ja Wallace kosti!?Mut rohkein p?in m? huudan n?in?-- Ja ken sit' eitt?? tohti --:?Maan petos l?i ja kultaan m?i --?Rutiruojat ne maatamme johti!
LORELEI.
(Heinrich Heine).
En tied?, kuinkahan lienee,?Kun murhe mun valtaa n?in;?Sen vanha tarina tiennee,?Mi ei mene mielest?in.
On vilpas, p?iv? jo peittyy,?Rein-virta tyynen? on;?Vain vuoren huippuhun heittyy?S?de ilta-auringon.
Siell' istui neito nuori?Tuoll' yll? tenhossaan;?Ja kultas?ihkeess? suori?H?n kultakutrejaan.
H?n suori ne kultaisin kammoin,?Vain laulua laulellen;?Sen s?vel on unhottu ammoin,?Ja on valtavan tenhoinen.
Rein-laivurin nuoren mielt??Saa hurjahan kaihoon tuo;?H?n ei n?e kallionkielt?,?Vain yl?s h?n silm?ns? luo.
Kai pohjahan nielussansa?Veet venhon ja laivurin vei;?Ja sen lumolaulullansa?On tehnyt Lorelei.
MA LAULUN SIIVILL? KANNAN.
(Heinrich Heine).
Ma laulun siivill? kannan?Pois, lemmittyin, sinut pien',?Ja sinne sun Ganges-rannan?Ikiarmaille seuduille vien.
Siell' loistavi puisto vieno,?Mi untui kuutamaan;?Siell' lootoskukka jo hieno?Se vuottaa siskoaan.
Ja orvokit hymyy ja huiskii?Y?n t?hdille kujeikseen,?Mut ruusut ne