Runoelmia | Page 3

sama, jota elinvoimaisempi »Kotikielen seura»
myöhemmin perustettiin ajamaan. Seuraan kuului useita sittemmin
kirjallisuuden palveluksessa tunnetuiksi tulleita miehiämme. Myös oli
Cajander niitä nuoria yliopistollisia kansalaisia, jotka J.R. Aspelin ja
K.A. Castrén keväällä 1870 kutsuivat perustamaan Suomen
Muinaismuistoyhdistyksen.
Kandidaattitutkintonsa suoritti Cajander toukokuussa 1875,

valmistauduttuaan siihen hyvin perusteellisesti. Korkein arvosana
hänellä oli filosofiassa, historiassa ja suomenkielessä, sekä lähinnä
korkein kaunotieteessä ja kirjallisuudenhistoriassa samoinkuin
kasvitieteessäkin, jota hän vielä ylioppilasaikanaankin innokkaasti
harrasti. Samana keväänä vihittiin hänet maisteriksi, tovereinaan
melkoinen joukko sittemmin aikamme tunnetuimpia miehiä.
Vaikka Cajander olikin sen ajan oloihin nähden luettava
varakkaampien luokkaan--asia, josta hänen köyhemmillä tovereillaan
usein oli syytä olla kiitollisia--, asui hän silti ylioppilaana, kuten
muutoin koko elämänsäkin, sangen vaatimattomasti. Asuintoverinsa
kanssa oli hän--ainakin osittain--omassa ruoassaan, siivouksen ja muun
palveluksen suoritti joku matami. Vilpittömän ja jalon luonteensa
avulla saavutti hän harvinaisen runsaasti toveriensa luottamusta ja
ystävyyttä, tullen heikoimmille heistä todelliseksi tueksi ja suojelijaksi.
Huvina oli hänellä teatteri, kirjallisuus ja musiikki. Soitannollisille
taipumuksilleen haki hän tyydytystä huilunsoitosta, jota hän jo aikaisin
oli opetellut.
Loma=ajat Cajander oleskeli enimmiten äitinsä luona Hämeenlinnassa
tai jossain maaseudulla. Olo siellä viehätti häntä erittäinkin siksi, että
hän oli suuri luonnonkauneuden ihailija, ja luonnon ystävä, varsinkin
milloin sen vielä tapasi mahdollisimman alkuperäisenä. V. 1868 rouva
Cajander osti saamisiensa turvaamiseksi Akaan Sontulasta
Uotila=nimisen pienen maatalon eräältä leskirouva Walleniukselta.
Siitä sai Cajander toisen kodin, jossa hän näyttää usein kesiä viettäneen,

ja jota hän voudin avulla isäntänä viljeli ja hallitsi siksi, kunnes se äidin
kuoltua myytiin. Tämä Akaan aika oli hänen kehitykselleen siinä
suhteessa tärkeä, että hän täällä ensiksi todella likemmin tutustui
kansaan ja sen oloihin. Vertaisena ja ymmärtävänä johtajana hän
seurusteli talonpoikaisen kansan kanssa, puuhaillen

kansanvalistus=asiain edistämiseksi.
Elokuun 5 p. 1871 kuoli Cajanderin äiti. Kuinka syvästi tämä vaikutti
poikaan, voimme päättää hänen runostaan »Haudalla», jonka hän
nähtävästi myöhemmin samana syksynä on kirjoittanut. Siinä hän
liikuttavin säkein kuvaa, kuinka ilman sitä, »ken haavat sitoo, hellä on»,
on »sydän puoltaan vailla». Eräässä yksityisessä, avomielisesti
ystävälle kirjoitetussa kirjeessä, seuraavan vuoden helmikuulta, hän
kertoo, kuinka hänellä äitinsä kuoltua tämän kuva oli alati mielessä.
Kaunis se kuva oli, sanoo hän. »Se on totta, mitä joskus ennenkin on
väitetty, että ihminen kuollessaan saa nuoruuden muodon takaisin...
Rakastin kahdenkertaisesti tätä kuvaa: lapsena ja ihailijana... Ja silloin
tein minä itselleni lupauksen, että äidilleni minä ijäti rakkauteni ytimen
annan...» Hänen kaunis runoelmansa »Kuva» muistuu mieleen tätä
kirjettä lukiessa.
Pesän tila oli äidin kuoltua ja kun kaikki saatavat oli peritty, niin hyvä,
että Cajanderilla, sittenkun hänen sisarensa osuus oli erotettu, oli
omaisuutta siksi runsaasti, että se tarkasti hoidettuna ja lisättynä
kirjailijan omin töin ansaituilla varoilla takasi hänelle kutakuinkin
turvatun tulevaisuuden. Tämä oli harvinaisen edullinen asianhaara, jopa
miltei edellytys niin laajalle ja menestykselliselle
kirjailijatoiminnalle
kuin se mikä Cajanderin oli suotu suorittaa. Hyvin harva suomalainen
kirjailija on voinut siinäkään määrässä leipämurheiden rasittamatta
antautua työalalle, joka paitsi taitoa ja ahkeruutta vaatii huoletonta
aikaa.
Kun vanha sukutalo Hämeenlinnassa ja Akaan maatalo oli myyty, tuli
Cajanderista muuttolintu, jolla ei ollut vakinaista asuinsijaa.
Kandidaattitutkintonsakin jälkeen näyttää hän ensimältä oleskelleen
pääasiallisesti Helsingissä, jossa kuunteli lukuvuotena 1874-75
opetusta ruotsalaisessa normaalilyseossa. Kesänsä asui hän missä sattui,

esim. 1875 Saarijärvellä, mutta asettui sittemmin Hauholle, ollakseen
lähempänä sisartaan, nimismies Paasosen rouvaa. Vielä senkin jälkeen
kun sisar miehensä v. 1880 kuoltua oli Hauholta muuttanut takaisin
Hämeenlinnaan, hän asui siellä, mutta siirtyi sitten parempien
kulkuneuvojen läheisyyteen Vanajan Kankaille, Parkun yksinäiselle
ratsutilalle, n. seitsemän kilometrin päähän Hämeenlinnasta. Täällä hän
viihtyi erittäin hyvin, lehtoriksikin ja samalla pääkaupunkilaiseksi
tultuaan muuttaen sinne heti loma=aikain alettua. Vasta 90=luvun
keskivaiheilla rupesi hän kaipaamaan muutosta. Yltyvä kivulloisuus
sitäpaitsi pakotti hänet hakemaan terveydelleen parannusta eri
kylpylaitoksista sekä kotimaassa että ulkomailla. Loppupuolella
ikäänsä oleskeli hän enimmät kesänsä Keuruulla asuen siellä tunnetun
hierojan Rajan emännän hoteissa. Tällä välillä oli hän kuitenkin ollut
kesiä ystäviensäkin luona tai läheisyydessä, milloin mihinkin luonnon
kauneus tai halu tutustua paikkakunnan väestöön häntä houkutteli.

Kuten jo mainittiin, kuunteli Cajander Helsingin normaalilyseossa
opetusta syyslukukaudella 1874 ja kevätlukukaudella 1875. Aineet
olivat historia ja suomenkieli. Hänen taipumuksensa opettajatoimeen
arvosteltiin »jokseenkin hyviksi». Lieneekö hän epäillyt
sopivaisuuttaan tähän toimeen, vai kirjalliset puuhatko olivat esteenä,
jatkuvaan valmistaumistyöhön ei hän ryhtynyt ennenkuin
syyslukukaudella 1882, tällä kertaa Hämeenlinnan normaalilyseossa ja
kuunteluaineena pääasiallisesti uskonto. Mihinkään ratkaisevaan
päätökseen ei hän kuitenkaan nytkään päässyt, vaan luopui pian
kokonaan aikeestaan ruveta opettajaksi, nähtävästi siksi, ettei hän
pitänyt menestystään tällä alalla varmana. Papiksi rupeamista hän
myöskin näihin aikoihin ajatteli, mutta luopui siitäkin aikeesta,
kaiketikin sopivaisuuttaan epäillen. Papin tointa hän muuten piti jalona
kutsumuksena. Nämä vakinaisen viran saannin puuhat raukesivat siksi,
kunnes v. 1885, jolloin Julius Krohn nimitettiin suomenkielen
ylimääräiseksi professoriksi, saman aineen lehtorinvirka yliopistossa
joutui haettavaksi. Etupäässä ystäväinsä kehoituksesta Cajander nyt
siihen pyrki, pitäen koeluennon yliopistossa huhtik. 28 p. 1886. Virkaa
haki samalla kertaa myös tohtori Porkka, joka ylemmän oppiarvonsa
takia sen saikin. Mutta Porkan sairastumisen takia sai Cajander

kuitenkin ruveta melkein heti virkaa hoitamaan, ja kesti tätä
viransijaisuutta syksyyn v. 1888, jolloin Porkka ryhtyi virkaansa. Tuoni
tempasi kuitenkin pois jalon miehen jo seuraavana vuonna, joten
Cajander uudestaan virkaa haettuaan vihdoinkin elokuun 8 p. 1890
siihen nimitettiin.
Kun toivo