Runoelmia | Page 4

kaiken maan,?Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan m? saan.?Huokaus se povistanne syv?, synkk? kohoaa;?Mutta usvat teid?t peitt??, ne sen ??nen haihduttaa.
Is?inmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,?Huokailkaatte siksi, kunnes usvat kaikk' on selvinneet;?Huokailkaatte siksi, kunnes Suomen syd?n syk?ht??,?Kunnes veri kuohahtaapi, sulaa vuosisatain j??!
Huonontunut aika.
Tuo lintu lauleli lehdikossa?Mun ennen lapsena ollessain,?Ja maaten oikona nurmikossa?M? rinnoin kuuntelin riemukkain.
Se laulu huoleni kaikki poisti?Ja mielen vaivutti unelmiin.?Silm?lle sielun ne hohtain loisti?Ja viittas aikoihin lumooviin.
Oon j?lleen t??ll? ja nurmikossa?Veltosti taasen m? oikoilen,?Ja lintu laulaapi lehdikossa?Juur' yhdellainen kuin entinen.
Mut linnun laulu ei huolta poista,?Vaan siit? melkein se yltyykin.?Ja unelmissa ei mailma loista,?Vaikk' kuinka lintunen laulaiskin.
Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,?Ja parahimmatki turmeltuu!?Kyll' aikaans' syyst?kin nyt jo suuttuu,?Kun linnun laulukin huonontuu!
Vanhus.
Lepoa vanhus itsellesi suo.?Mit' auttaa sua raataminen tuo?"
"Jo raskaaksi sinulle k?ypi ty?;?Ei k?dess?si kirves puuta sy?".
"Teit ty?t? nuorna; nyt jo vanha oot:?Nyt vuorostansa nuoret raatakoot".
Vakaasti vanhus silm?s puhujaa:?"Ei teht?v??ns? kesken j?tt?? saa".
"M? raadoin ennen k?sin voimakkain;?Nyt heikontunut lienen voimiltain".
"Mut miksi ty?st? kesken luopuisin??Ty?alan m??r?s Luoja kullekin".
"Ken j?tt?is ty?ns? Luojan s??t?m?n??Ty?aika onpi aika el?m?n".
"Sent?hden raadan; raadan t??ll? vaan?Siks, kunnes kutsun Luojaltani saan".
Yst?v?ni.
Yks yst?v? on mullakin?Jo ollut aikaa sitten,?Vaikk' ei h?n en?? vaella?Joukossa el?vitten.
H?n kuoli, -- siit' on kauan jo!?Ja paljon itkin silloin;?Mut usein viel? luonani?H?n k?y, kuin ennen, illoin.
K?y h?m?riss? luokseni?Ja viereen' istahtaapi.?H?n vaiti on, mut kysyen?H?n minuun katsahtaapi.
Ja el?m?ni taistelut?M? kaikki kerron h?lle,?Ja tarkkaan kuollut kuuntelee?Ja hymyy el?m?lle.
H?n riemuilleni riemuitsee,?Ilosta silm?t loistaa:?Ja usein huolet synk?tkin?Katseensa hell? poistaa.
H?n toiveistani innostuu?Juur' entisell? lailla,?Ja punan luulen n?kev?in?Kasvoilla kalvakkailla.
Mut v?liin katseen moittivan?H?n heitt??, ulos mennen:?"En tuota sinust' uskonut?Ois el?ess?in ennen".
Oi veikko, nuorna kuolit jo;?Et el?m?? s? tunne:?Sen virta miest? kuljettaa,?Ei tiet?? voi h?n, kunne.
H?n tuli luoksein ?skett?in;?Mun mielen' murhe t?ytti.?H?n sijan sai ja istahti?Ja vartovalta n?ytti.
Mut vaipuneena huolihin?M? painoin alas p??ni;?Mut silloin hiljaan, vakaasti?Soi yst?v?ni ??ni:
"Kuollutta toiset tuomitsee:?Ol' oikeaa tai v??r??;?Ken el??pi, h?n kohtalons?Rohkeesti itse m??r??".
"Kuoltuas suruhaamuna?S? kummitella koita;?Nyt uljaana k?y taisteluun?Ja taistelussa voita".
Esi-is?in ??ni.
Ei koskaan maailmoita?Is?mme voittaneet,?Ei t?it? mainioita?He muistoks j?tt?neet.
Ei laulujensa laine?Oo kauas vierinyt,?Ei Suomen suvun maine?Oo niiss? levinnyt.
Ei suuriin muisteloihin?Ty?t is?in syyt? suo;?Mut t?ihin mainioihin?Tok' kutsuu meit? nuo.
N?in ??ni haudoistansa?Soi yli Suomenmaan:?"Nyt ty?h?n uusi kansa,?Vie Suomi kunniaan!"
"Niin synk?n varjon heitti?Sun maalles valta y?n:?Se pimeyteen peitti?Sun isiesi ty?n".
"Ja pime?st? y?st??Nous joukko peikkojen;?Ne tahtoi kansas sy?st??Joukosta kansojen".
"Ei Suomi vaikeroinut,?Se taistellut vaan on,?Ja murtaa sit? voinut?Ei k?si kohtalon".
"Nyt poistunut on taika,?Mi meit' on sitonut:?On mennyt ?inen aika,?On aamu alkanut".
"Nyt n?ytt?? voimiansa?Saa kansa Suomenmaan:?Siis ty?h?n uusi kansa,?Vie Suomi kunniaan!"
W?in?m?inen Tuonelan joella.
Tuonetar.
Miksi huudat, W?in?m?inen, venhett? s? multa??Ei oo viel? katkennunna elon lanka sulta.?Ei se ihmishenki t??ll? tunne ilomielt?,?Joka kuolon kutsumatta tulee t?nne sielt?.
W?in?m?inen.
Tietoja m? etsinyt oon el?vitten mailla,?Monta niit? saanut oon, mut monta viel' oon vailla.?Tiedot kaikkein syvimm?t ne kuolo meilt? salaa,?Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa.
Tuonetar.
Kyll? t??ll' on tietoja, mut ei ne sua auta:?Yksi tie vaan t?nne on, sen nimi onpi hauta.?Henget t?nne saapuvat, mut eiv?t ruumihinne,?Ja ken t?nne kerran saa ei palaa en?? sinne.
W?in?m?inen.
L?pi vaarain suurimpain ja l?pi kuolojenki?Tiedon ikil?htehelle rient?? ihmishenki.?Tie kun yksi suljetaan, se toisen kohta raivaa,?Ei se kammo kuolemata eik? karta vaivaa.
Tuonetar.
Venheeni m? sulle tuon. Tok' itse?si s??st?!?Luoja lakins rikkojaa ei kostamatta p??st?.?Kuolon salaisuuden Luoja ihmisilt? sulki:?Uskallatko koettaa s? saattaa sit? julki?
W?in?m?inen.
Rohkeutta rinnassani sanasi ei kaada:?Kaikki pit?? uskaltaa, jos suurta tahtoo saada.?Tieteelle mun syd?meni rinnassani sykk??.?Sille uhraan el?m?ni: Venhe ulos lykk??!
Kuoleva Soturi.
Ken kent?ll? tappelu-tanterehen?Niin katkeraan huokaten n??ntyy??Siell' lep??pi soturi urhoollinen,?Mut virtana veri jo vuotaapi sen,?Ja silm?ns? pohjoseen k??ntyy.
On vieras se kansa, on vieras se maa,?Jonk' eest? h?n henkens? heitt??;?Ei silm?yst? s??lin h?n kelt?k??n saa.?H?n tuskaa nyt tunteepi katkerimpaa,?Ei murhettans taida h?n peitt??.
"Miks onneni", huokaa h?n, "maaltani pois?Mun viskas ja t?nne soi kuolla??Siell' yst?v? varmaankin kuollessain ois,?Jok' kyyneleet pyhkis ja lohtua tois;?Vaan hylkyn? t??ll? saan kuolla".
Mut virtana rinnasta vuotavat vaan?Nuo l?htehet punaisen tummat,?Jo aatoksens rupeevat harhailemaan,?K?y mielens? murheinen hourailemaan,?Ja kuvat nyt syntyy niin kummat:
H?n lapsi viel' onpi. On tuttu se tie,?Jot' iloiten kotiinsa lent??.?Mut miss? nyt ?itins? lempe? lie??H?n poissa on. Riemun pois kaipaus vie,?Ja kyyneleet silmihin ent??.
Ken tuleepi? ?itik? olla se vois??H?n surrako lapsensa sallis??Ei, kyyneleet pyhkii h?n silmist? pois?Ja kuiskaapi: "aika jo lev?t? ois,?K?y nukkumaan lapseni kallis".
Ja vuoteelle ?iti jo lapsensa tuo,?Ja katsellen lastansa sorjaa?H?n rukoillen k??ntyypi Luojansa luo. --?Sill' aikaa vaan vuotaapi hurmehen vuo,?Ja uhrinsa kuolema korjaa.
Hetken onni.
Kun tappelu tauonnut on, sotilas,?Unohdat s? vaaran ja vaivan.?Et muistele verist? kuolematas,?Mi l?sn? voi olla jo aivan.?Ei! riemuiten t?ysist? maljoista juot?Ja kernaasti riemuita muidenkin suot.?Lyhyt onnen hetki. S? nautit sen,?Vaikk' kerta oisi se viimeinen!
On taistelu ihmisten el?m?kin,?Siis kaikki me my?s sotilaita.?Meit' ahdisti vaarat ja vastuksetkin,?Ja vastakin niin lie laita.?Mut onnetar herttainen ollut nyt on:?Siis taistelu mielist? haihtukohon,?Ja juodaan riemuin nyt joka mies?Ja huomenna -- kuollahan kenties!
Kosken laulu.
Istui kosken partahalla?P?iv?kaudet poikanen,?Katsoi kosken aaltoloita,?Laulua sen kuunnellen.
Lauloi koski voimakkaasti?Ikivanhaa lauluaan.?Haaveet kummat kuulijalle?Mieleen nosti kuohustaan.
Viekotellen, hurmaavasti?Kosken huima laulu soi.?Vaivoin poika kotiin menn?,?Erota sen luota voi.
"Mit? koski lauleleepi,?Kertoo aalto vaahtop????Laulun sanat kuulen, mutta?Niit' en taida k?sitt??".
"Kosken huminasta soivat?Sanat kauniit, kamalat;?Selitt?? kun niit? koitan,?Toisiinsa ne haihtuvat".
"Kyll? kerran kosken kumman?Laulun t?ysin ymm?rr?n:?Kyll? mielt? ik? antaa,?Silloin sanat selit?n".
N?in h?n mietti. Vuodet vieri;?Mieheks varttui poikanen.?Harhailtuans maailmalla,?Joutui kotiin lapsuuden.
Lauloi koski voimakkaasti?Ikivanhaa lauluaan.?Kaukaa laulun