Runoelmia | Page 3

kookas kansa,?Nuo urhot rotevat,?Ylpeillen voimistansa,?Ain' itseens luottavat.
Mut miehet reippaat, sorjat?Ja liukkaat Limingan,?On taistelussa norjat?Ja uljaat ainian.
Vaan odotus ei ty?n??Heill' ole kauankaan.?Jo vouti talviy?n??My?s rient?? Kokkolaan.
Ja Krankan joukkokunta?Nyt verileikin saa,?Ja hurmevirrat lunta?L?mp?iset sulattaa.
Ei Nuijajoukko taivu,?Saa vouti tappion:?Ken verihins ei vaivu,?H?n pyrkii pakohon.
Pakohon hevosensa?My?s vouti k??nn?tt??,?Kun h?nen rinnallensa?Jo Krankka enn?tt??.
Ei vastustus nyt auta,?H?n Krankan vanki on:?"Nyt ilkit?ist?s hauta?Sun perii kunnoton."
"Mut ennen kuin m? sulle?Kaikk' kostan konnanty?s,?S? turkkis anna mulle,?Se hyv' on talviy?ss'."
H?n turkin h?lt? riisti?Ja yllens puki sen.?Se oli pulska, siisti,?Mut turmiollinen.
Sill' urhot innossansa?Jo vainoo uhriaan:?"Tuoll' on h?n, turkistansa?H?n kyll? tunnetaan."
Ja k?sivarret tuimat?Aseita heiluttaa,?Ja sivallukset huimat?Miest' uhkaa uhkeaa.
Rajusti Krankka torjui?Nuo iskut p??lt?h?n,?Ja Nuijajoukko horjui,?Kun j?lleen iski h?n.
Ei iskut h?nt? yll?,?Ja miehet huutamaan:?"H?n Krankka on, h?n kyll??K?dest? tunnetaan."
Ja melske huima herkes,?Ja kukin ?'iss??n,?Niin nopeaan kuin kerkes.?Taas voudin etsint??n.
Mut h?nt' ei l?ytynynn?,?On turhaa kaikki ty?:?On vouti lymynnynn?,?Ja suojanans on y?.
Ja Krankka hymyhuulin?N?in lausui huo'aten:?"M? neuvon viisaan kuulin,?Mut ymm?rt?nyt en."
"Jos muistanut m? oisin?Tuon neuvon mielev?n,?Niin n?hnyt oisin toisin?T??n leikin p??ttyv?n."
"Ei voitto loistossansa?Niin uljas, verinen,?Ois ollut lopussansa?Niin hullunkurinen."
"Siis sanaa taidokasta?Kaikk' urhot muistakoot:?"S? karhu nylje vasta,?Kun tappanut sen oot."
Santavuoren tappelu.
Santavuori, surun synk?n mieleeni saa sana tuo!?Santavuorell' liikkui kuolo, siell? vuosi hurmevuo.?Kaikukohon sielt? nytkin j?lkeen vuosisatojen?Taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.
Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,?Illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.?Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,?Vaipui, niinkuin p?iv? kirkas vaipui l?nteen sammumaan.
Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain:?Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain.?Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan,?Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.
"Riemuitkaatte", niin h?n huusi, "rikoksista riemuitkaa:?Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!?Riemuitkaatte siit?, ett? p?iv?n peitti musta y?,?Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin ly?."
"Toivehemme halla kylm? kyll? kuolettanut on,?Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;?Mut ei talonpojan voima murtunut oo viel?k??n:?Vartomaan h?n tottunut on, tottunut on k?rsim??n."
"N?hneeth?n jo usein oomme, kuinka koko vuoden ty?n?Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallay?n;?Mut ei silti mieli murru eik? murtua se saa:?Kes?? uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa."
"Kes? uusi koittaa viel?, vaikka kauan viipyiskin,?Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.?Sortajansa sortamalla, onnehen sen k?ypi tie;?Mutta riemuhuudot teilt? kadoksissa silloin lie."
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat,?Nyth?n valta teid?n onpi, nyt te ootte voittajat.?Tuhot?ist? riemuitkaatte, teid?n onpi hallay?,?Mutta seuraukset senki poistava on kansan ty?."
N?in h?n lausui. Sammuneena silm?ns? jo ummistuu,?Kuollehena kuollehitten p??lle p??ns? kallistuu.?Taivahalla kirkkahasti kimaltelee t?htivy?,?Yli Suomen lep?? synkk? Nuijasodan hallay?.
Tarina.
Nyt taru aioista muinaisista?On vilpas, eloisa muistossain:?Sen sain kai kansani jutelmista,?Tai lienen kuullut sen unissain.
Se haamun nostaapi valoisalle,?Jonk' unhe peitti jo vaipallaan.?Kenties lie j??nyt sen vaipan alle,?M? luulen, parhaimmat Suomenmaan.
Jo her?s Suomi ja ??nt? kuuli,?Jot' omat kuusensa huminoi,?Ja Nuijataistelun vilpas tuuli?Pois sumut Suomesta synk?t loi.
Mut urhoin miekat kun aikaa ?ist??Valaisi hetkeksi hehkullaan,?Niin sankareista ja urhot?ist??Nous laulu innokas kaikumaan.
Se lauloi, kuinka nyt aamuhetki?Jo koittaa Suomelle suloinen:?"Pois poistakaamme nyt viimeisetki?Me j?ljet y?llisen orjuuden".
"Kuin koirat herrainsa eest?, ennen?Me k?ytiin taistoon ja kuolemaan.?Nyt, eest? kansamme kuoloon mennen,?Nyt ihmisin? me taistellaan."
"Ne tahrat, joita vuossadat tuotti,?Nyt hurmevirroilla huuhdotaan;?Maa, jota vapaiden hurme juotti,?Ei kanna orjia milloinkaan."
Tuo laulu taistohon miekat nosti?Ja kutsui voittoon ja kuolemaan,?Ja urhot uljahat sorron kosti?Ja kuoli, laulu se huulillaan.
Ken laulun lauloi? Vuossatain hanki?Sen hautaan peitti jo veriseen,?Ja laulun uljaan ja laulajanki?On saanut unhola uhrikseen.
Mut taru kertoo, -- ken siihen luottaa??Tuo laulu kuollut ei viel?k??n:?Se aikaa rinnoissa kansan vuottaa,?Jolloin taas virkoisi el?m??n.
Ja kerran koittaapi uusi huomen,?Ja loppuu velttouden pitk? y?,?Ja sykk?? uljaasti syd?n Suomen,?Ja suurten toimien hetki ly?.
Ja silloin laulu, jonk' unhe peitti,?Syd?nten k?tk?st? kuohahtaa,?Kuin virta uljas, mi j??ns? heitti?Ja paisuin riehuu ja aaltoaa.
Ja laulu intohon mielet nostaa?Ja kutsuu voittoon ja kuolemaan,?Ja urhot uljahat sorron kostaa?Ja voittaa, laulu se huulillaan.
Jaakkima Berends.
Berends herra hovissansa?Mies ol' aimo aikanaan,?Kauas kaikui kunniansa?Yli suuren Suomenmaan.
Jalo oli herran henki,?Suuria se mietti vaan:?Rovon rosvos viimeisenki?K?yh?lt? h?n miekallaan.
Naapurina Peipon maata?Talonpoika omistaa.?Koskaan tavata et saata?Talonpoikaa parempaa.
Naapurihin Berends kerran?Hovistansa ratsastaa.?Uljas oli ryhti herran,?Uljaast' orhi korskuaa.
Joutuisasti hepo juoksi,?Kohta kulunut on tie:?Peippolahan, talon luoksi,?Ratsu is?nt?ns? vie,
Katsojalle kaunoisasti?Viljapellot vihannoi.?Talonpoika taitavasti?Raataa siell?, mink? voi.
Mutkat halpaa halvemmiksi?Herran jalo mieli ties.?Asiansa ajoi siksi?Suoraan Berends, niinkuin mies.
"Maistasi", h?n ?rjyy, "n?ist??Luovu, minulle ne suo.?Tielt? voimakkaamman v?ist?,?Tapa viisahan on tuo."
Talonpoika joutuisasti,?Herran eess? paljain p?in,?Kumartaapi maahan asti,?Vastaa herralle nyt n?in:
"Vieroittaa te ette saata?Talonpoikaa tavastaan:?Ei h?n tahdo toisen maata?Eik? luovu omastaan."
Berends herra aikanansa?Aina oli aimo mies.?Ty?ns? kerran alkamansa?My?skin lopettaa h?n ties.
Maaksi Peippolan ens y?n??Tuli tuima tasoittaa.?Muu ei is?nn?ll? ty?n?:?Vaivojaan vaan valittaa.
"Mut ei h?d?st' itku p??st?",?Niin h?n miettii vihdoinkin;?"Itse auttaa itsens h?'?st?,?Se lie keino viisahin."
Aika riensi. Riemahdellen?Piti Berends pitojaan.?Vieraista yks ilkkuellen?Silloin alkoi kertomaan:
"Hy?ty suuri rovioista?Olevan ei n?yt?k??n:?Peippola nous raunioista?Ehompana entist??n."
Hovistansa viel? kerran?Berends herra ratsastaa.?Tulta iski silm? herran,?Tulta orhi korskuaa.
Joutuisasti hepo juoksi,?Kohta kulunut on tie.?Ratsu talon uuden luoksi?Is?nt?ns? tuiman vie.
Talonpoika pellollansa?Ty?ss? on kuin ennenkin,?H?lle herra ratsultansa??rjyy ??nin vihaisin:
"Julkeutt' en viel? moista?N?hnyt ole milloinkaan!?Kuinka taloa teet toista??Teetk? senkin palamaan?"
Talonpoika joutuisasti,?Herran eess? paljain p?in,?Kumartaapi maahan asti,?Vastaa herralle nyt n?in:
"Se on talonpojan ty?ksi?Aina tullut Suomenmaass':?Mink? herra maahan sy?ksi,?Rakens' talonpoika taas."
Huokaavat kent?t.
Is?inmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,?Joita is?t ennen ovat hurmeellansa kastelleet,?Eik? id? hurmekylv?, verilaiho nousekaan??Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan?
Oi, te Suomen sadat kent?t, sadat tappotantereet,?Joita verivirrat ennen l?mp?iset on huuhtoneet,?Voisko l?mmitt?? ne viel? verta polven nykyisen??Voisko sulattaa ne j??t? tyhj?in, kylm?in syd?nten?
N?in m? usein kysellynn? teilt' oon yli