Runoelmia | Page 2

taistellut ei, vartoi aikaans, vaan:?Nyt uupui muut, nyt sill' on valta vainen,?Nyt parantaa se tahtoo haavat maan.
Ja la'it uudet laatii pieni henki,?Ja yhteiskunta muodostetaan n?in?Juur' samallainen kuin ol' entinenki,?Vaikk' kiilloitettu v?h?n p??lt?p?in.
Ja j?lleen syntyy j?rjestys niin uhkee,?Ja kahleet uudet ihmishenki saa, --?Ja j?lleen myrsky uusi raivoon puhkee?Ja maahan kaikki murtaa, musertaa!
Lohdutus.
Murhe musta, haikea?Mielt?in ahdistaapi;?El?? on niin vaikea,?Oikein harmittaapi.
Mut en toki huolissain?Itke enk? huokaa.?Lohdutus on tiedossain:?Pullo t?nne tuokaa!
Kyll? sit? soimaamaan?Vaivaa moni suuta;?Min? sit? kiit?n vaan,?Enk? taida muuta.
Pullon suusta voiteen saan,?Jot' ei tuhmat sied?:?Mailma muuttaa muotoaan,?Huolista en tied?.
Kohta sielt' on vuotanut?Eloon kirkastusta,?Valkoiseksi muuttunut?Murheenikin musta.
Taneli Luukkonen.
N?in Luukkonen rohkea lausui:?"Nyt teille m? tarjoan,?Te korpien v?ijyv?t sissit,?Uroty?n niin loistavan".
"Teit' ajohon otuksen kutsun?Niin uljahan, voimakkaan,?Ett'ei sen vertaista n?hty?Ole saloilla Suomenmaan."
"Sen otuksen pyyt?? m? tahdon;?Mua siin? te auttakaa!?Kuningas siit' teit? kiitt???Ja Ruotsin ja Suomen maa."
"Nyt Ven?j?n mahtava Tsaari?L?hitienoilla majailee,?H?n, jonka rautainen koura?Sulo maatamme runtelee."
"Nyt kuivata voimme kaikki?Verikyyneleet Suomenmaan.?Ken sortoa en??n pelk?is,?Otus semmoinen saaliinaan?"
Ja riemuiten sissit huusi:?"Sua seuraamme, Luukkonen!"?Mut L?ngstr?m, iloinen veikko,?H?n huudahti nauraen:
"M? leikiss? my?s olen my?t?,?Mut sit? te muistakaat:?Nuo otukset suuret ne potkii,?Ja koivet on voimakkaat."
Jo nukkui levossa Tsaari,?Mut ?kki? her?j??,?Kun ulkona huudot kaikuu?Ja asehet hel?ht??.
Nuo metsien hurjat sissit?Ovat tulleet peitossa y?n?Nyt Tsaarin he vangita tahtoo,?Nyt alkavat verity?n.
Mut Tsaarin vartijamiehet?On uljaat taistelemaan.?Ei kuolemata he kammo,?Ei v?isty he paikaltaan.
Ja vihdoin kun taistelu lakkas,?Ja vastus voitettu on,?Niin n?htihin, ett? Tsaari?Pois p??ssyt on pakohon.
Ja Luukkonen kuolleita katsoi,?Veriuhreja urhoty?n:?"En teid?n t?hden m? t?nne?Ole rient?nyt halki y?n".
"Otus oiva t??ll? on n?hty.?Sit? pyyt?? m? halusin.?Mut kurjien orjain ruumiit,?Mit? niist? m? huolisin?"
Mut L?ngstr?m, iloinen veikko,?H?n naurahti, lausuen:?"Ei saalista aina saada,?Vaikk' ollaan j?ljill? sen".
"Vaan siit? s? ylpeill? taidat,?Ett' ajettu milloinkaan?Niin jaloa otust' ei ennen?Ole saloilla Suomenmaan."
"Enk' usko, ett' edes vasta?Niin uljahan otuksen?K?y kimppuhun talonpoika,?Kuin k?ynyt on Luukkonen!"
Unelma.
N?in unta, ett? kuoltuain?M? nukuin tyynn? haudassain,?Kun haudan aukeevan m? luulin?Ja ??nen korvissani kuulin:
"Vuossadat nukkunut jo oot,?Nyt kuolon sumut poistukoot.?K?y kulkemaan taas elon tiell??Ja kansaasi s? etsi siell?."
M? nousin, l?hdin kulkemaan?Ja hyvin tunsin oman maan:?Se nousnehelle nurmen alta?Viel' entist' tuntui kauniimmalta.
Mut kuinka kuljin etsien,?Kansaani l?yt?nyt m? en:?Mun maassain ventovieras kansa?Iloiten nautti onneansa.
Se lauloi kielin vierahin:?"On Suomi maista ihanin".?Mut murhe syd?meni t?ytti,?Ja vieraalta mun maani n?ytti.
Ja silloin lausuin huokaten:?"Pois hautaani k?yn j?llehen.?Ken yksin??n j?i kansastansa,?H?n asuu parhain haudassansa".
Mut kun n?in mielein vaikeroi.?Mun korvissani laulu soi:?Se lauloi kansast' entisest?,?Sen taistelusta viimeisest?,
Ja kertoi, kuink' eest' is?inmaan?Se tyynn? kulki kuolemaan,?Ja kuinka viel? kuoltuansa?J?i kaikumahan kunniansa.
Ja laulu lakkas. Siit? sain?Niin oudon tunnon rintahain:?Mun mielein muuttui iloiseksi,?Mut itsein toivoin kuolleheksi.
Ja vihdoin lausuin miettien:?"Voin k?yd? hautaan j?llehen.?Mun kansain kuoli kunnialla,?Nyt tyynn? nukun nurmen alla".
Vanha lauluni.
M? lauloin kerran laulusen,?Ei suuri ollut arvo sen;?Mut syd?mest?ni laulu kulki,?Sisimm?t tunteeni saattain julki.
On mennyt aikaa -- hiukka vaan?Taas k?teeni tuon laulun saan.?Mut outo on se! Nuo sanat miksi?On kaikki k?yneet niin vierahiksi?
Kyll' lauluni on entinen,?Ei muuttuneet oo sanat sen;?Mut syd?n muutti kai sisimp?ns?:?Ei tunne entist? itse?ns?.
W?in?m?isen kantele.
W?in? mielin murheisin?Maan hylk?s isiens?,?Niin kanteleensa kuitenkin?H?n j?tti j?lkehens?.
Ei sittemmin oo kuitenkaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
T?? kantele, niin kerrotaan,?J?i onnen tuottajaksi:?Kun soipi se, se soitollaan?Saa Suomen onnelaksi.
Ei sittemmin oo kuitenkaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
Kun kuuluu ??ni kanteleen,?Niin yhtyy Suomen kansa,?Mi sortuneena hajalleen?On surrut onneansa.
Ei sittemmin oo kuitenkaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
Tuo soiton ??ni tenhoinen?On ??ni Jumalitten:?Se kutsuu veljet veljien?Sylihin surevitten.
Ei sittemmin oo kuitenkaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
Heit' usko, tavat vieroita?Ei en?? toisistansa!?Oi, miks' ei sulo kannelta?Jo kuule Suomen kansa?
Ei sittemmin oo kuitenkaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
Ei l?ytynyt lie soittajaa;?Se syyn? olla voisko??Vai turhaa utu-unelmaa?T?? tarina vaan oisko?
Ei sittemmin oo ainakaan?Tuo kannel soinut milloinkaan.
Ilkka.
Viel' el?? Ilkan ty?t, kenties?Kauanki, kansan suussa.?H?n eli niinkuin Suomen mies?Ja kuoli -- hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,?Siis suur' ei suvultansa;?Mut jaloin poika Suomenmaan?H?n oli aikanansa.
H?nt' ajan hurjan myrskyihin?Vei oikku onnetarten;?H?n sopi niihin kuitenkin?Kuin tehty niit? varten.
Se aik' ol' ajoist' ankarin?Ja itkun aika varmaan,?Kun k?siss? Klaus Flemingin?Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,?Ett' oikeus on pilkka;?Mut itkiess? toisien,?Niin itkenyt ei Ilkka.
Vaan koska kansa valittaa,?H?n neuvon sille antaa:?"Niin kauan huolta n?hd? saa,?Kun tahtoo sit? kantaa."
"Ken vaivojansa vaikertaa,?On vaivojensa vanki,?Ei oikeutta maassa saa?Ken itse sit' ei hanki."
"Siis vapauteen taistellen?Ken miehen mielt? kantaa:?Tie suorin kulkee onnehen?L?hell? kuolon rantaa!"
Ja vasamata nopsempaan,?Jonk' ilmaan viskas jousi,?N?? sanat lensi halki maan.?Ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen?Levisi pitkin maata:?Ei Suomi sotaa Ilkkaisen?Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kosto sortajat?K?dell? ankaralla,?Siks kunnes juonet kavalat?L?i Ilkan Nokialla.
Tuo teot suuret kunniaa:?Tok' vied? voivat muuhun,?Ja Ilkan tiet? suorimpaa?Ne veiv?t hirsipuuhun.
Mut varmaan Ilkan neuvo t???Viel' el?? kansan suussa:?Kauniimpi orjan el?m???On kuolo hirsipuussa.
Hannu Krankka.
L?ks joukko reipas, nuori?Lakeilta Limingan,?Sotahan itsens suori?Uhaksi sortajan.
K?y Hannu Krankka heit?,?Mies uljas, johtamaan;?Vienassa surman teit??Jo oppi astumaan.
Levinnyt kaikkialla?On tieto kamalin:?"On ly?ty Nokialla?Jo joukko Ilkankin."
Mut suremaan ken jouti,?Kun tullut tieto on,?Ett' tulossa on vouti?Jo Abram Melchersson!
H?n luulee voivans, houkko,?Lannistaa Pohjanmaan,?Ja sotilaita joukko?H?ll' onpi seurassaan.
Mut Krankka t?m?n kuullen?N?in mietti mieless??n:?Sit' ennen, niin m? luulen,?Viel' leikki leikit??n.
Vaan l?hteiss?ns? viel??K?y luo h?n tiet?j?n:?"Kuink', ukko, sodan tiell??S? n??t mun kest?v?n?"
Ja vanhus kohoaapi?Ja h?neen katsahtaa:?"Veriss?ns valittaapi?Koht' armas Suomenmaa."
"Ja vainon valta vankka?Se maassa vallitsee;?Mut sua, Hannu Krankka,?Ain' onnes suojelee."
"Vaan mieleesi s? paina?T?? neuvo totinen:?S? karhu tapa aina,?Ennenkuin nyljet sen."
Ja joukko reipas l?hti?Lakeilta Limingan,?Ja joutuisasti ehti?Se luoksi Kokkolan.
Nyt siell? Hannu Krankka?Tarkastaa joukkoaan:?Iin v?ki tuima, vankka?Ei v?isty milloinkaan.
Ja Kemin