Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 7

tunteella koki eroittua kantajastansa.
"?lk?? minua pelj?tk?, armollinen neiti, ja antakaa minulle anteeksi ett? olen rohjennut pidell? teit? niinkuin pient? lasta, mutta ?sken ei ollut kursastelemisen aikaa. Min? en uskaltanut seisahtaa, edes hankkiakseni teille virvoitusta."
"Hyv? kersantti Malm, laskekaa minua nyt kaikella muotoa omille jaloilleni," sanoi Margareetta h?mist? tulipunaisena, "minun on jo varsin hyv? olla."
Sittekuin Margareetan pelastaja oli varovasti laskenut h?nen maahan, tahdomme me, paremmin tutustuaksemme h?nen kanssansa, luoda katseen muutamiin lehtiin h?nen omista p?iv?kirja-muistelmistansa, joista my?skin l?yd?mme kertomuksen Margareetan kohtaloista h?nen pakonsa ajalla.
MAUNO MALMIN MUISTELMISTA.
[N?iss? muistelmissa on alkuteoksessa s?ilytetty Malmin omaa vanhanaikaista kirjoitustapaa, jonka t?hden niiden suomalainen pukukin on koetettu muodostaa alkuteoksen mukaan. Suom. muist.]
Sittenkuin P?hkin?linna oli Wen?l?isilt? otetuksi tullut ja Keisarin sanottiin varuistavan itse?ns? suurella voimalla maahan sis??n karkaamaan, ilman huolimatta, ett? h?n kasakoilla ja kalmukkeilla sotav?ke? lis?si, sill? lailla jo alusta antaen maan n?ille villeille laumoille alttiiksi, niin ei minun is? vainaani pit?nyt olemustansa rajan viereisess? kappalaisen puustellissa varmana, erinomattain sen vuoksi, ett? h?n erinomaisella innolla ven?j?n uskoisissa oli tehnyt siihen aikaan p??lle seisovaa k??ntymys-ty?t? puhtaaseen Lutherin oppiin; ja koska t?t? teht?iss? monta kertaa k?ytettiin ei suinkaan armiaampia keinoja, josta n?m?t, totista oppia vastaan-seisovaiset olivat vihaisina, niin pelk?si h?n, ett? rupeisivat yht? pit?m??n vihollisen kanssa, ja haki sent?hden, sek? sai my?skin, avonaisen linnan papin viran Nyenskansissa, koska h?n luuli linnan voivan vihollista vastaan seisoa.
Mutta tuli silloin Sotamarski Sjeremetiev 20,000 miehen kanssa sanottua linnaa vastaan ja sen ymp?ri piiritti, ja ett? kaikki apu ja yhteys Ruotsin kanssa estetyksi tulisi, purjehti Keisari, joka silloin pommittajakapteenina omassa v?ess?ns? palveli, seitsem?n pataljoonan kanssa omista kaartistansa 60 venheell? ja meni kaupungin ohitse virran suuta valtaansa ottamaan. Ja sittekuin h?n melkein puolet v?est?ns? sinne j?tt?nyt oli, palasi h?n takaisin j?lleen.
Sill? ajalla jatkoi vihollinen 20 kanuunasta ja 12 m?rs?rist? kaupunkia ampua ja viimeisen? p?iv?n? Aprili kuuta ehtoolla alkoi kauhistavainen ampuminen ja bombardeeraaminen, jonga min? viel? hyvin muistan, ja sit? kesti koko se y?, niin ett? sen heikon v?est?n toisena aamuna itsens? antaa t?ytyi.
Komentantti sek? upseerit ja sotamiehet saivat lupauksen vapaasta poia-menosta, mutta t?ytyi heid?n pis?tt?? Nevan rannalle paaluituksien viereen. Ehtoota vastaan samana p?iv?n? tuli kaksi ruotsalaista sotalaivaa haminan suulle ja heittiv?t siihen ankkurin, ja tulivat tunnus-ampumisen kautta linnasta petetyiksi uskomaan ett? se ruotsalaisten hallussa viel? oli, ja otettiin ne sitte surkeasti toisena p?iv?n? Keisarilta ja h?nen kaartiltansa, jotka venheill? laivoille tulivat.
Vasta sen j?lkeen sai v?est? luvan l?hte? Wiipuriin menem??n, ja seurasi sit? minun is?ni ja min? sill? surkealla matkalla. Ja sallei itse?ns? Keisari ven?j?l?isell? Andreean t?hdist?ll? pommittajakapteenina palkita, kuin my?s pommittajaluutnantin, ruhtinas Mensjikovin. Kaksi vuotta sen j?lkeen tuli Keisari Wiipurin edustalle, mutta p??simme me sill? kertaa paljaalla pelj?styksell?. Mutta nelj? vuotta my?hemmin alkoivat ven?j?l?iset uudestansa Wiipuria piiritt??; mutta nyt oli linnaa paremmasti edesautettu kuin ensimm?isell? kerralla, niin suuremmalla miesluvulla, kuin my?s moninaisilla tarpeilla piirityksen taikaisin-ly?miseksi, ja olivat asukkaat nyt, edellisen piirityksen hyv?st? lopusta mieliss?ns?, yksimieliset ja lupaavaiset vihollista vastaan seisomaan. Ja vaikka kaupunki kovan pommittamisen t?hden kolme kertaa syttyi palamaan, onnesti aina valkean enemp?? uloslevi?mist? estetyksi saada; ja k?rseiv?t ryss?t, jotka j??st? ja lumesta tehdyiss? kojuissa asuivat, suurta vilua ja sairautta sill? ajalla, ja niin oli meill? aina viel? hyv? toivo, vaikka viholliset 20 kanuunasta ja 26 m?rs?rist?, kovalla ampumisella joka p?iv?, heittiv?t pommia ja tulikuulia, jotka paljon pelkoa kansassa ja paljon vahinkoa huoneissa matkaan saattoivat. Ja seisoimme me lukiolaiset riviss? sotamiehien kanssa, ensimm?isin? vallilla, ja ei ole lukiota sen perint? viel? k?ym??n pannuksi tullut.
Tapahtui sitten er??n? p?iv?n? piirityksen alla ett? min? ja yksi kumppani olimme kiivenneet linnantornin katolle, ett? paremmin olisimme vihollisen leirin ja sen piirityslaitokset n?hneet. Tuli sitten pommi, joka otti mukaansa tornin koko huipun kuin my?skin hengen minun toveriltani, mutta min? tulin onnellisesti pihaan alas tornin katolta, ja menin, vaikka min? siit? nopeasta ratsastamisesta olin v?h?n h?mm?stynyt komentantin tyk?, joka oli eversti Stjernstr?le, ja joka seisoi v?h?n matkaa siit?, raporttia antamaan kaikesta siit? jota min? olin n?kem??n tullut.
"Malm," sanoi eversti minulle, "sep? oli nopea kulku ilmassa."
"Niin," vastasin min?, "ei suinkaan sen raportin niin kiirutta olla mahtanut, kuin ven?j?l?iset n?yttiv?t tyk?n?ns? luulevan, koska he minulle niin hyv?n kyydin antoivat."
"Sin? olet aina raski poika," sanoi silloin nauraen eversti.
Sittenkuin kaupunki kolmetoista viikkoa oli vihollista vastaan seisonut, t?ytyi sen kuitenkin viimeinkin yl?santaa itsens? tyydytt?vill? ehdoilla; mutta niinpiankuin linnoitus heid?n valtaansa tullut oli, rikkoivat he lupauksensa, ja tulivat niin sek? linnan v?ki ett? my?s iso osa kaupungin asukkaista vankeuteen Wen?j?n maalle viedyksi, ja ainoasti pieni luku vallan vanhoja ja sairaita saivat maahan j?ljelle j??d?, miss? my?skin minun is?ni, joka vuoteen omana oli ja tuli h?vitetty kaupunki ven?j?l?isill? talonpojilla asutetuksi.
Sen muun v?en kanssa t?ytyi minun siis Pietariin k?vell?, ja vaikka min? saavuin sinne ulos-v?syneen? marssista ja vaivaloisuuksista kuin my?skin surusta, niin en min? muuta taitanut kuin suurella ihmettelemisell? katsella, kuinka t??ll? nyt suuri kaupunki seisoi, jossa seitsem?n vuotta sitten suo oli ollut.
Oli sunnuntai, p?iv?llisten aikana, kuin me tulimme Pietariin, ja yhdell? vallilla liehui iso keltainen lippu, jossa Wen?j?n kotka sis?lle neulottu oli, vieden siiviss?ns? ja kynsiss?ns? nelj? merta. Me