Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 6

rahat olen s??st?nyt h?t?varaksi. Ne ovat jo kauvan olleet erill?ns? t?m?n kaltaista tilaisuutta varten. K?tkek?? ne, ettei Katariina Boijen tytt?rien ainakaan tarvitse kerj?t?." Siunaten pusersi h?n tytt?rens? rintaansa vasten, ja kyynel vieri h?nen silm?st?ns?. Kun h?n l?hti huoneesta, sulkivat sisarukset toinen toisensa syliins?, sitten sanoi Margareetta: "Sesilia, nyt menemme t?m?n pikku someron kautta. Min? astun edell? ja sin? j??t silm?nr?p?ykseksi j?lkeen. Jos huomaat ettei kukaan ole havainnut minua, niin hiivit sin? per?ss?, mutta jos kukaan rupeaa minua ajamaan takaa, niin l?hden min? juoksemaan toista suuntaa ja toivon siten vet?v?ni huomion t??lt?. Jos silloin huomaat mahdolliseksi p??st? t??lt? pois kenenk??n sinua n?kem?tt?, niin hiivi sitten puutarhurin ty?kaluhuoneesen ja k?tkey sinne niin hyvin kuin voit. Tied?th?n, ett? min? juoksen nopeasti, ja p??sen siis kyll? pakoon."
Sesilia tahtoi est?? h?nt?, mutta Margareetta oli jo mennyt ovesta ulos. Hiipien kumartui h?n muutamien pensaitten taakse ja aikoi kiert?? puutarhurin asunnon takaa; mutta kun h?n l?hestyi sit?, leimahti tuli sen akkunoista ja katosta, ja kiljuen ja huutaen hy?kk?si h?nt? vastaan kaksi kasakkaa vieden v?liss?ns? verta vuotavaa puutarhuria.
"Ah, malinki djevushka," huusi toinen kasakka ja j?tt?en puutarhurin toisen haltuun, l?hti h?n juoksemaan linnun tavalla pakenevan tyt?n j?ljess?.
Toivoen siten paraiten p??sev?ns? vainoojastansa k??ntyi Margareetta mets??n p?in. Kasakan asu esti h?nt? juoksemasta erin nopeasti; h?t? siivitti Margareetan askeleita.
Kivien ja ojien ylitse kiiti h?n tuulen puuskana ja kasakka tuli vohtuen h?nen per?ss?ns?. Mutta pian nuot pienet jalat v?syiv?t, ja h?n p??sti huudahduksen, sill? h?n tunsi ett? joku tarttui h?nen hameesensa. Se oli kuitenkin vaan tarttunut kiinni er??sen katajapensaasen ja heltyi samassa j?tt?en ainoasti pienen vaate kaistaleen j?lkeens?. Kahden kiven v?liin j?i h?nen toinen kenk?ns?. Pelkk? sukka jalassansa jatkoi h?n pakoansa osaksi viel? lumen peitt?m?ll? maalla. H?n haavoitti jalkansa, siit? vuoti verta, mutta viel? h?n pakeni. Mutta yh? l?hemm?ksi ehti h?nen vainoojansa. Nyt, nyt ojentaa h?n k?tens? tarttuaksensa h?neen, mutta tuskissaan v??ntyi tytt? h?nen k?sist?ns?. Samassa lankee isku kasakan ojennetulle k?delle, viel? yksi, vainooja sortuu maahan, ja paon ja vainon innon kest?ess? huomaamatta j??nyt pelastaja nostaa nuoren tyt?n keve?sti kuin lapsen k?sivarrellensa ja menee nopein askelin mets??n.
Ahnaasti tarttuivat h?vitt?v?t liekit ymp?rillens?, tanssien kiertyiv?t he akkunoista ja r?yst?it? pitkin ja heitt?yiv?t paikasta toiseen. Hurjasti kiljuen sitoivat kasakat puutarhurin paulalla er??sen heid?n hevoseensa, sill? v?lin kun talon hevoset talutettiin ulos mukaan viet?viksi. Nyt ei ollut armoa toivomistakaan sittekuin kasakat olivat puutarhurin tunteneet yhdeksi niist?, jotka tienhaarassa tekiv?t p??llekarkauksen. Jussi ja Tuhka-Jaakkokin saatiin kiinni; mutta liian haavoitettuina muulla tavalla kuljettaa, heitettiin he muutamaan rekeen. Toisen re'en ajoi er?s kasakka esille. Kuolon tuska syd?mess?ns? seisoi Katariina rouva et??ll? ja loi tutkivia katseita ymp?rillens? n?hd?ksens? edes vilahdukselta tytt?ri?ns?. H?n unohti, ett? h?nen edess? paloi h?nen kotonsa ja tavaransa. H?n rupesi jo toivomaan ett? neidot olivat v?ltt?neet vaaran, ja kasakoistakin istuivat jo muutamat hevostensa selj?ss?. Nyt astui yksi p??llik?n luo ja ilmoitti, ett? h?n oli seurannut kaivatun kumppanin j?lki? ja l?yt?nyt h?nen ruumiinsa mets?ss?. Hurjia kirouksia kuului siin? melussa, joka nousi kasakka-parvessa.
P??llikk? meni Katariina rouvan luo ja lausui: "min? olen s??st?nyt teit? niin kauvan kuin mahdollista, mutta t?m? on todellakin liikaa. Nyt ei teille muuta neuvona, kuin ett? istutte tuohon rekeen yht? s?vyis?sti kuin muutenkin olette k?ytt?ytyneet." Taasen vaaleni Katariina rouvan poski, mutta h?nen ??nens? ei selitt?nyt h?nen tuskaansa, kun h?n lausui ainoan sanan: "minne?" Enemp?? h?n ei voinut virkata. "Ensin Turkuun sitten minne ruhtinas hyv?ksi n?kee."
Samassa havaittiin Sesilia. H?n ei ennen ollut n?hnyt mahdolliseksi p??st? pakoon; mutta nyt kun liekit rupesivat saavuttamaan h?nt?, ei h?nk??n saattanut viipy? kauvemmin ja h?n toivoi mahdolliseksi kenenk??n huomaamatta p??sev?ns? puutarhaan. Er?s kasakkain p??st?m? huuto ilmoitti ett? h?n oli keksitty. Vaaleten vaipui tuo hentoinen maahan. Katariina rouva riensi tuskaisena h?neen p?in; mutta p??llik?n viittauksesta heitti er?s kasakka h?nen kovakouraisesti rekeen. Itse nosti h?n tainnottoman tyt?n ?idin viereen, ja niin, lyhyen komentosanan lausuttuansa nousi h?n hevosensa selk??n, ja koko parvi l?hti liikkeelle.
Huikean kylm? tuuli her?tti Sesilian tunnoilleen. Kun h?n oli ohueissa vaatteissa, tarttui pakkanen h?nen hienoihin hermoihinsa, vaikka ?iti niill? vaatteilla, joita h?n saattoi olla paitsi, koki suojella h?nt?. Nuori tytt? vapisi yht? paljon tuskasta kuin vilustakin. Katariina rouva likisti h?net syliins? ja koki l?mmitt?? h?nt? rintaansa vasten.
"Miss? on Margareetta," kysyi Sesilia avaten silm?ns?, "onko h?n pelastunut?"
"Min? toivon sen, lapseni," vastasi Katariina rouva, vaikkei h?nell? itsell?ns? ollut mit??n toivoa. Jos Margareetan olisi onnistunutkin p??st? kasakoista oli h?n kuitenkin turvaton, koditon pakolainen. ?iti k?tki varovasti Sesilialta tuskansa ja koki antaa h?nelle rohkeutta.
"Ah, ?itini, kuinka hyv? te olette minulle," kuiskasi Sesilia, "jotain hyv?? kuitenkin onnettomuudestakin saa; n?in hyv?sti en milloinkaan ennen ole saanut teid?n syliss?nne lev?t?."

3.
N?iden seikkojen tapahtuessa oli Margareetan pelastaja vienyt h?nt? pois, eik? h?n -- Margareetta -- ensink??n tiet?nyt mit? h?nelle tapahtui, ja vasta ison ajan per?st? alkoi h?n her?t? hermottomuudesta, jossa h?n oli. H?n tunsi nyt ett? joku kantoi h?nt?. Kauhistuen teki h?n ?kkin?isen liikkeen ja avasi silm?ns?, mutta h?n n?kikin kasvot, joita ei h?n ensink??n osannut edes aavistaakaan n?kev?ns?, jonka t?hden h?n my?s ensimm?isess? h?mm?styksess?ns? tirkisteli niihin siksi kun h?n luonnollisen kainouden