Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 5

huoneesen, jossa palkolliset s?iv?t suurusta. Ja nyt ehti h?nen korviinsa viel? toisen laukauksen ??ni, ja siivellisin askelin riensi h?n Sesilian luo, joka kauhistuneena tuli huoneensa ovella h?nt? vastaan. Mutta nyt paukkui useampi laukaus yht'aikaa, ja molemmat tyt?t liittyiv?t yh? l?hemm?ksi toisiansa.
Pian tuli taasen hiljaisuus. "Sesilia, menk??mme ?idin luo?"
"Kello ei viel? ole 7: tokkohan uskallamme?"
Mutta samassa tulikin Katariina rouva ulos. Juhlallisesti viitaten tytt?rillens? seuraamaan itse?ns?, vet?yi h?n takaisin ja sanoi: "niiden kovien koetus-vuosien kuluessa, jotka t?t? maata ovat kohdanneet, on Herra armollisesti n?hnyt hyv?ksi varjella meid?n huonettamme ja koko t?t? seutua kaikista vaikeimmista rangaistuksista. Rukoilkaamme, lapseni, ett? h?nen mahtava suojeluksensa yh? viel?kin lep?isi meid?n p??ll?mme, niin ei meid?n tarvitse vihollista pel?t?. Kaikki vastusteleminen, jokainen pelvon n?k?inenkin seikka, taikka kaikki ponnistukset kohtalomme v?ltt?miseksi, tekisi sen vaan pahemmaksi. Muuta emme saata, kuin uskoa itsemme Herran huomaan."
?idin ja tytt?rien rukouksia keskeytti hevosten juoksu, laukaukset ja hurjat ??net. Sitten syleiliv?t molemmat tyt?t ?iti?ns?, joka siunaten laski k?tens? heid?n p??ns? p??lle, sanoen: "Herra, armahda n?it?. Pysyt? heit? puhtaudessa. Herra, jos niin on sinun tahtosi, niin ota heid?t pois. Jos sin? olet p??tt?nyt, ett? heid?n maallinen ilonsa katoisi, niin tapahtukoon, Herra, sinun tahtosi; s??st? heille vaan heid?n taivaallinen perint?osansa. Amen."
Sittekuin h?n oli saattanut tytt?rens? er??sen huoneesen, johon saattoi p??st? ainoasti salaoven kautta muutamasta sivuhuoneesta ja jonka v?h?p?t?isen ulkon??n h?n toivoi olevan kyll?ksi siit? sivutse ohjaamaan itsekutsutut vieraat, l?hti h?n itse ulos heid?n luoksensa, vaan tapasikin tuon hurjan lauman jo portailla.
"Mit? tahdotte, mik? teid?n aikomuksenne on?" kysyi h?n levollisesti ja lujalla ??nell? suomen kielell? sis??n tunkevilta sotamiehilt?.
Silm?nr?p?yksen ajan n?ytti silt? kuin olisi h?nen levollinen ja suora k?yt?ksens? vaikuttanut sotamiehiin ja h?lvent?nyt heid?n meluansa. Yksi heist? vastasikin jotenkin s?vysesti murtevalla suomen kielell?: "laittakaa t?nne ruokaa ja olutta." Mutta t?m? hetkellinen kunnioituksen tunne katosi taasen heti, ja kiroten ja meluten karkasivat kasakat uhkeisin huoneisin. Talonv?elle laitetun suuruksen kimppuun t?yt?siv?t he hulmivan n?lk?isin?; enemm?n ruokaa ja juomaa vaadittiin, ja enemm?n tuotiinkin Katariina rouvan k?skyst?. H?n toivoi viel? suopeisuudellansa hillitsev?n rajuja soturia, vaikka he raivostuneiltakin n?yttiv?t, mutta kauhistuen alkoi h?n nyt heid?n murtoisista sanoistansa, uhkauksistansa ja liikkeist?ns? huomata, ett? heit? oli ahdistettu ja ett? he luulivat pelj?tyn partiomiehen L?fvingin oleskelevan t??ll?. Sittekuin he olivat ensimm?isest? n?l?st?ns? p??sseet, k?viv?t he yht? suurella kiireell?, kuin halullisuudella k?siksi kaikkiin semmoisiin kaluihin, joilla oli jotakin arvoa ja jota helposti saattoi mukanansa vied?, h?vitt?en sit? tehdess?ns? kaikkea mit? tiell? oli. Vihdoin, kun ei en??n l?ytynyt mit??n, jota sopi vied? pois, alkoi kauhistuksen ja h?vi?n kohtaus, jota lauhensi ainoasti Katariina rouvan kernaus antaa esiin useita arvollisia esineit? k?tk?ist?, joista eiv?t kasakat itsek??n olisi niit? l?yt?neet.
Ihmeellist? kyll?. Keskell? rosvoamisen hurjaa melua, vaikutti h?nen korkea levollisuutensa hurjiin sotureihin, ja mit? h?n oli arvannut tapahtuikin, ett? nimitt?in kasakat, haluten sit? arvollista saalista, jota heille tarjottiin, unohtivat tarkkaan tutkia niit? huoneita, jotka n?yttiv?t v?hemm?n saalista lupaavilta; t?m?n kautta j?i tytt?jen k?tk?paikka keksim?tt?.
"Hei, miehet, ei meill? nyt ole aikaa kauvemmin viipy?," huusi p??llikk? ven?j?n kielell?, "sytytt?k?? nyt t?m? pes?, jossa tuo kirottu L?fving on ollut suojassa. Mutta olkaa varoillanne. Ehk? se p----le itsekin ry?mii esille, kun tuli rupeaa h?nen mekkoansa k?rvent?m??n. Kyll?h?n min? n?in ett? osa niist? kanaljoista, jotka ampuivat meit?, katosi jonnekin t?nnep?in; mutta en min? kuitenkaan tied? oliko h?n niiden joukossa."
Katariina rouva kauhistui, n?hdess?ns? kuinka kasakat nauraen kantoivat s?rettyj? huonekaluja keskelle laattiaa ja kuinka he niit? sytyttiv?t palamaan, mutta h?nen ylpe? sielunsa ei tahtonut tuhlata ainoatakaan rukousta siihen miss? h?n sen tiesi olevan turhan. Ainoasti kuolon tapainen kalpeus h?nen kasvoillansa, ja h?nen k?siens? suonenvedon tapainen v?riseminen osoitti h?nen sielunsa taistelua, kun h?n nyt, k?ytt?en hetke?, jolloin kaikki viholliset olivat sytytt?misen puuhassa, hiljan hiipi huoneesen, jossa molemmat tyt?t olivat k?tk?ss?. Jo kaukaa tunsivat he ?itins? askeleet ja rient?en h?nt? vaataan, kiersiv?t he k?sivartensa h?nen kaulaansa niinpian kuin h?n oli huoneesen ehtinyt. Nyt murtui Katariina rouvankin ylpe? rohkeus, ja valuvin kyynelin antoi h?n ?kki? tytt?rillens? kauhistuttavan tiedon murhapoltosta.
Kalpeamainen puna levisi Sesilian vaaleille kasvoille. "Rukoilkaamme, ?itini, menk??mme rukoillen tulen liekeiss? yhtym??n Jumalan kanssa."
Mutta nyt oli Katariina rouva jo voittanut sen heikkouden, joka hetkeksi oli saanut h?nen valtaansa ja h?n sanoi nyt vakavalla ??nell?: "?lk??mme viel? uskoko, ett? Herra on meid?t unhottanut, vaikka emme me n?e h?nen teit?ns?. Nyt on minusta kuin olisi ollut parempi olla teit? k?tkem?tt?; silloin ei kuitenkaan ollut syyt? ajatella t?mm?ist? menoa. Mutta kokekaamme odottaa hetki viel?, eiv?tp? suinkaan liekit niin pian levi? t?nnep?in, ja ehk? he poistuvat kun huomaavat ett? heid?n ty?ns? on t?ytetty."
Margareetta oli l?hestynyt akkunaa ja katseli tarkkaavaisesti ymp?rillens?. ?kki? sanoi h?n nyt: "?itini, t??ll? p?in ei n?y ket??n. Viel? he saattavat olla niin hirmut?ihins? kiintynein?, ettei kukaan huomaa meit?. Hiipik??mme ulos t?m?n pienen salatien kautta puistoon p?in, sill? v?lin kuin ?itimme kokee heid?n ahneutensa kautta nukuttaa heid?n varovaisuuttansa. Kas t?ss?, ?itini," h?n avasi kaulavitjansa lukosta ja otti muutamia sormuksia sormistansa, "t?ss? on viel? jotakin."
Katariina rouva hyv?ksyi ehdoituksen tehd? t?m? koe ja otti kalleudet vastaan. Nyt otti h?n hameensa taskusta muutamia tukaatti-rullia, joita h?n jakoi tytt?rillens? sanoen: "n?m?t