Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 4

k?p?l?m?keen. Sitten ei heill? mahda olla niin erinomaista halua toista kertaa k??nt?? nen??ns? t?nne. Kuulkaapas nyt, mit? olen ajatellut. Juuri siell?, jossa tie poikkee t?nnep?in, muistatteko kuinka se k?y j?rven ja harjun harjalla olevan santakuopan v?litse, josta ei kukaan ihminen taida kavuta yl?s, sill? santa vie h?nen aina mukanansa alas. Siell? ylh??ll? asetumme tuon korkean aidan suojaan ja saatamme sielt? ampua kaikki, jotka k??ntyv?t meille viev?lle tielle, niiden voimatta meille tehd? mit??n. Mutta kaikki, jotka menev?t ohitse toiselle puolelle p?in, olkoot rauhassa. Ja," lis?si h?n naurahtaen, "min? luulen ett? he kadottavat halun toisten tulla t?nnep?in."
Jaakko raappi oikealla k?dell?ns? oikean korvansa taustaa ja tuuppasi lakkiansa vasemmalle. Sitten teki h?n saman tempun vasemmalla k?dell?ns? vasemman korvansa takana ja tuumi taasen, mutta ei h?n mihink??n p??t?kseen joutunut.
T?m?n tapahtuessa istui kuitenkin Sesilia yh? akkunansa vieress?, siksi kun h?n ?kki? hyp?hti siit?, ett? joku koski oveen. H?n rauhoittui kuitenkin heti, kun h?n yst?v?llisest? ??nest? tunsi sisarensa, joka sis?lle tullessansa sanoi: "kas, olethan ylh??ll? Sesilia, min? en voinut nukkua, kun ajattelin sinua. Nyt hiivin hiljaa pikku-ovesta ulos keltaisesta kamarista katsomaan, jos sin? makaisit, ett? itsekin saisin rauhallisesti nukkua; mutta nyt minun on mahdotonta heti palata, koska olet ylh??ll?. Tule Sesiliaseni, tule makaamaan; min? istun vuoteellasi siksi kuin nukut."
"Hyv? Margareetta, aina sin? olet hyv? ja kiltti minua kohtaan; mutta min? pelk??n, etten kuitenkaan voi nukkua. Ja sin? itse, saatatko sin? t?n? y?n? maata? Uskaltaisitko istua hetkisen minun kanssani! y? tuntuisi paljoa helppoisemmalle, jos sit? saisin sinun kanssasi viett??."
"?itimme makaa, taikka jos ei h?n makaakaan, niin ei h?n kuitenkaan tahdo osoittaa, ett? mik??n levottomuus h?iritsee h?nen untansa; mutta min? luulen kuitenkin, ett? h?n makaa, sill? ihmetelt?v?? on, miten h?n itse?ns? vallitsee. Sent?hden h?n meilt? raukoiltakin niin paljon vaatii. No," jatkoi h?n heikosti hymyillen, "kyll? sin? minunkin mielest?ni teet itsellesi turhia huolia; mutta kun emme milloinkaan kuule muusta puhuttavan kun pelk?st? kurjuudesta, niin totta viimein tulemme niin pelj?styneiksi, ett? kaikessa n?emme kauheuksia. Ah, kuinka rauha mahtaa alla hauskaa!"
"Niin, kyll? nuoruuden ilosta puhutaan, mutta sit? emme ainakaan me ole saaneet nauttia. Ah, jos jo tulisi rauha! Mutta onhan nyt jo aika ollut paljon parempi, kuin silloin, kun min? olin lapsena ja sotav?ki oli maassa sotimassa ryssi? vastaan. Ei semmoisista hirmu-asioista nyt en??n kuulu mit??n."
"Ah, Sesilia," vastasi Margareetta, "se on surullista rauhaa: kuolon rauhaa, sanoo ?iti, sent?hden, ett? maa on lannistunut ylivoiman alle."
"Kuolon rauha! luuletko sit? niin vaikeaksi, Margareetta? Ehk? se maalle on niin, mutta tied?tk?, sisar, min? luulen kuoleman olevan ihanaa."
"P??st?ksesi h?mm?h?kki? n?kem?st?, esimerkiksi," sanoi Margareetta hymyillen.
"Niinp? niinkin. N?etk? Margareetta, sin? olet ruotsalainen. ?itimme on todellinen ruotsalainen, vaikka h?n, niinkuin tied?t, heti Suomeen tultuansa, hartaasti opetteli alustalaistensa kielt?. Is?mmekin oli puoleksi ruotsalainen, niinkuin melkein kaikki herrasmiehet maassa. Mutta min? olen todellinen suomalainen. N?etk?, vanha Vappu, joka oli minun imett?j?ni, h?n oli perin juurin suomalainen vaimo. Sin? tunnet ainoasti h?nen kylm?n ja tylse?n ulkomuotonsa, h?nen v?h?-puheliaisuutensa, h?nen inhonsa sopertaa ruotsin sanan; mutta min? tunnen h?nen l?mpe?n uskollisuutensa, h?nen sielunsa tummasti palavan, satumaisen syvyyden, h?nen laulujensa melkein kauhistavan lumousvoiman. Usein tuntuu minusta kuin h?n tuntisi ja tiet?isi enemm?n kuin muut ihmiset. Niin, min? pelk??n joskus itse?nikin; minusta on, kuin olisin h?nelt? saanut itselleni k?sitt?m?tt?m?n lahjan aavistaa nykyisyyden ulkopuolella olevia asioita."
"Huh, kuinka sin? puhut, ?l? nyt taasen haaveksi, Sesilia."
"En tied? jos se on haaveksimista; mutta, Margareetta, min? pelk??n, ett? meit? kohtaa onnettomuus. Tosin ovat ven?l?iset ennen kulkeneet l?hell?kin t?st? ohitse, onpa jokunen partiomies k?ynyt talossakin; mutta ei meill? minun muistaakseni ole ollut mit??n valitettavaa, etenkin jos muistetaan, ett? yh? olemme olleet innokkaita ruotsalaisia. Alammaistemmekin mielet ovat olleet sangen vihollisia ven?l?isi? kohtaan, niin ett? vaivoin on heit? voitu hillit? tarpeettomista sotatoimista, jotka ainoasti saavat onnettomuutta matkaan."
"No, ja nyt sin? siis luulet aikojen k?yv?n pahemmiksi?"
"Niin, sit? min? pelk??n. Muistathan unen, jonka n?in y?ll? ennen el?m?ni merkillisint? p?iv??. Sent?hden oli unikin sit? merkillisempi. Min? n?in h?mm?h?kin, joka syd?meni ymp?rille kutoi verkkoansa yh? kireemp??n, siksi ettei se en??n selitt?m?tt?miss? tuskissaan voinut tykki?, siksi kun se vihdoin tukehtui. Margareetta, min? pelk??n, ett? se h?mm?h?kki, joka t?n??n on tunkeutunut huoneeseni, ennustaa ett? onnettomuuden verkkoa kudotaan syd?meni ymp?ri. Se sykkiikin t?n??n niin oudon raskaasti. Sisar, rakas sisar, suojele minua h?mm?h?kilt?; mutta sit? et voi, ah, sin? et sit? voi."
Tavallista kalpeampana seisoi Sesilia keskell? laattiaa. Kuu oli jo noussut ja heitti valoansa haaveksivaan tytt??n. Margareetta sulki h?nen syliins? sanoen: "Sesilia, sisar, Jumalan t?hden, ?l? minua niin peloita. Mitk? pime?t voimat sinua niin vallitsevat? Rukoilkaamme, Sesilia!"
Hervotonna vaipui nuori tytt? Margareetan syliin, joka varovasti kantoi h?nen vuoteellensa. Vuoteen viereen vaipui vanhempi sisar polvillensa hartaasti rukoilemaan ja Sesiliakin laski k?tens? ristiin ja h?nen vaaleat huulensa liikkuivat ottamaan osaa sisaren rukoukseen. Vihdoin nukkui h?n; huulillensa palaava puna ja tasainen hengenveto osoitti, ett? h?n nyt nukkui nuoren levollista, suloista unta.
Nyt hiipi Margareetta hiljaa takaisin huoneesensa saman pienen oven kautta, josta h?n oli tullutkin.

2.
Aamu jo rupesi valkenemaan, kun Margareetta, juuri astuessaan er??st? ruoka-komerosta leip?-kori k?dess?ns?, luuli kuulevansa laukauksen. H?n vaaleni v?h?isen ja kiirehti viem??n koria p?yd?lle siihen