Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 3

talonvouti, joka on palannut takaisin. Jos se on h?n, niin k?ske h?nen tulla tekem??n matkastansa tili, jahka h?n on siin? tilassa."
Hetki kului ??nett?myydess?, mutta pian astui talonvouti huoneesen ja pys?htyi n?yr?sti ovelle.
"Puheena oleva partio-joukko kulkee t?nnep?in," alkoi h?n Katariina rouvan kehoituksesta puhumaan, "t?n? y?n? he pit?v?t lepoa ainoasti penikulman p??ss? t??lt?. Jos teid?n armonne tahtoisi sallia meid?n koettaa, emmek? taasen, niinkuin kolme vuotta sitten, saisi heit? pysym??n loitommalla t??lt?, niin me olisimme valmiit sit? tekem??n; mutta min? luulen ett? siit? tuskin nyt on apua."
"Ei," sanoi Katariina rouva vakaasti, "ajat ovat muuttuneet, nyt ei voida mit??n tehd?."
"Sanotaan," jatkoi vouti puheitansa, "ett? Galitsin ruhtinas pit?? sotamiehi? kovassa kurissa, siksi, ett? h?n jo pit?? maamme Ven?j?n vallan alaisena ja sent?hden kohtelee sit? ihmisemm?sti. Kuitenkin on h?n m??r?nnyt, ett? kukin, joka suojelee ja k?tkee luonansa ruotsalaista sotamiest? taikka ket??n maasta paennutta aatelista, h?nen omaisuutensa h?vitet??n ja h?n itse vied??n vaimoinensa lapsinensa Siperiaan. Paenneitten aatelisten kartanot j?tet??n turmion omiksi. Onpa ollut ik??nkuin taivaan lahja, ett? t?m? talo on s??stynyt t?h?n saakka, mutta nyt puhutaan peloittavia kertomuksia siit? joukosta, joka nyt marssii t?nnep?in, ja vastarinta n?ytt?? turhalta, sittekuin koko maa on vihollisen vallassa. Mutta ehk? olisi parasta, ett? armollinen rouva ja neidet l?htisiv?t t??lt?, siksi kuin ne ovat kulkeneet t?st? ohitse."
"Me j??mme t?nne Jumalan huomaan," sanoi Katariina rouva p??tt?v?sti. "Meid?n t?ytyy tehd? se itsemme t?hden, me olimme sen velkaa alammaisilleni. Ja todellakin, pako olisi meille nyt vaarallisempaa kuin j??minen. Mik? meit? kohtaakin, meille ei tapahdu pahempaa, kuin Herra hyv?ksi n?kee. Vouti! kutsukaa huomenna aikaisin koko talon v?ki ja alustalaiset kokoon ja painakaa heid?n mieleens? jo ennenkin antamani k?sky, etteiv?t he saa ruveta mihink??n vastarintaan, eiv?t he kuitenkaan mit??n ylivoimalle voi. Min? tied?n, ettei heit? hillitse muu kuin kova kielto, mutta itsekin mahtavat ymm?rt??, ettei vastarinnasta nyt ole muuta kuin turha mieshukka ja villin vihollisen yllytetty kiukku seurauksena."
Sittenkuin illallinen oli ??nett?myyden vallitessa sy?ty, palasi Katariina rouva huoneesensa, jonne molemmat tytt?rens? seurasivat h?nt?. "Ja nyt, lapseni, hyv?? y?t?. Se p?iv?, joka huomenna valkenee on ehk? koetuksen p?iv?."
Nuoret tyt?t suutelivat ?itins? k?tt?, jonka h?n siunaten laski heid?n p??ns? p??lle ja l?htiv?t kumpikin pois, Margareetta lep??m??n keltaiseen kamariin, joka oli Katariina rouvan huoneen vieress? ja jossa h?nen oli tapana maata saattaaksensa olla l?hell? jos ?itins? h?nt? y?ll? kutsuisi luoksensa, ja Sesilia omaan huoneesensa.
T?rke?mpi vaara oli nyt hetkeksi poistanut h?mm?h?kki-ajatukset, ja Sesilia, viel? hetkisen Jumalalta rukoiltuansa varjelusta itsellens? ja omaisillensa, etsi nyt unta, jota ei h?nen nuoret silm?ns? viel? olleet turhaan odottaneet. Mutta nyt, nyt sit? ei kuitenkaan tullut. Niin pian kuin h?n silm?ns? sulki, luuli h?n milloin kuulevansa et?isi? laukauksia, milloin luuli h?n h?mm?h?kin pitkine koipinensa liikkuvan h?nen kasvoillansa, milloin n?ki h?n partasuun kasakan irvist?v?n h?nelle, ja kauhistuen avasi h?n aina silm?ns?, siten karkoittaaksensa noita kammottavia hirmukuvia. Vihdoin nousi h?n yl?s, puki v?h?n vaatteita p??llens?, istui akkunan eteen ja, pyyh?isten k?dell?ns? hien ajan tavan mukaan korttelin suuruisista akkunaruuduista, koki h?n katsella pime??n y?h?n. Kaikki oli hiljaista ja pime?t?.
Ainoasti puutarhurin huoneuksesta loisti yksin?inen valo. Nyt sekin sammui, ja saman huoneuksen takana luuli h?n mets?? vastaan n?kev?ns? jonkun varjon liikkuvan pois p?in; mutta pime? esti h?nen eroittamasta mit? se oli.
Kuitenkin nuot ?iset varjot tulivat nuorelle Sesilialle t?rke?mmiksi, kuin h?n taisi aavistaakaan.
Mets?n rinnett? my?ten kulki kolme pyssyll? varustettua miest?. Ne olivat puutarhuri ja kaksi kartanon torpparia. Rivakkain askelin l?heniv?t he muuanta kartanon alle kuuluvaa taloa, jossa heit? tuli vastaan talon is?nt? Jaakko, joka ihmetellen sanoi heille: "noo, mit? nyt ajattelette kun t?h?n aikaan vuorokaudesta kuljette pyssyt mukana? Mit? varpusia te nyt aivotte ampua?"
"?h," vastasi toinen miehist?, "me menemme susia ampumaan ja otamme sinun mukaan, etp? sin?k??n makaa t?n? y?n?."
"No, kenellep? nyt uni maittaisi, kun kasakat liikkuvat seudulla?"
"Ne ovat l?hemp?n? kuin luuletkaan," sanoi puutarhuri. "Min? olin vakoilemassa heit? ja sain tiet??, ett? yhden osan pit?isi tuleman t?nnep?in partio-kululle. Ne me nuijaamme."
"Mutta," sanoi Jaakko, raappien korvansa taustaa, "ettek? muista, ett? rouva on kielt?nyt meit? tarttumasta aseihin?"
"Hm," tuumi puutarhuri ravistaen p??t?ns?, "akkav?en tuumia. Pit?isik? meid?n p??st?v?n ryss?t aloillemme, tappamatta edes muutamia heist?, sit? en milloinkaan k?rsi. Jos emme niit? viime kerralla olisi kurittaneet, olisivat he jo aika p?ivi? olleet t??ll?, niinkuin he kotomaassa jo kiertelev?t; mutta nyt he ovat jo unhottaneet sen l?ksytyksen ja kaipaavat uutta. Tosin meit? silloin oli pari sataa, niin ett? voimme pysytt?? heit? koko n?ilt? seuduilta, joissa heill? ei ollut juuri mit??n tekemist?."
"Niin, mutta," sanoi Jaakko tuumailevasti, "olemmehan mekin yht? kaikki saaneet maksaa heille maksoja."
"Tosi," vastasi puutarhuri, "sep? juuri onkin akkav?en toimia, maksaa sotaveroa ja viel?p? laittaa viholliselle hevosiakin muutamien miesten k?skyst?, joita olisi k?ynyt nuijata niinkuin korsia. Eik? useampia ole yht'aikaa t??ll? p?in k?ynytk??n. Mutta sit? en nyt kauvempaa k?rsi. Etk? muista kuinka kuningas on kehoittanut suomalaisia tarttumaan aseihin ja asettua vihollista vastaan? Kyll? kuningas tiet??, kuinka h?n tekee, eik? h?n olekaan mik??n kaljahousu, eip? niink??n. Nyt on meit? nelj?, ja jos viel? saamme Antin ja Tuhka-Jaakon lis?ksemme, niin totta kumminkin parikymment? heist? k??nt?v?t t?pp?sens? taivasta kohden, ennenkuin meid?n tarvitsee hy?k?t?