Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 2

salissa, jonka herrana oli ollut p?yhke? Parooni Yrj? Boije, ja jota nyt omisti h?nen leskens?, rouva Katariina Boije. Samassa kuului kellon-soiminen kutsuvan talonv?ke? kokoon ilta-rukoukseen. Salin alap??h?n kokoontui hiljaisilla askeleilla koko v?ki ??neti odottamaan. Nyt l?i sein?kello kuusi, ja samassa astui huoneesen juhlallisin askelin Katariina rouva, jota seurasi vanhempi tytt?rens? Margareetta ja kamari-neitsyens? Maiju, joka tyynysell? kantoi raamatun. H?n laski sen p?yd?lle, jonka taakse, kultaisilla koristeilla ja purpura-sametilla peitetylle nojatuolille Katariina rouva istuitse. Pikainen katse, jonka h?n l?hetti pitkin huonetta, huomautti h?nt?, ettei h?nen nuorempi tytt?rens? viel? ollut saapunut.
Ihmetellen ja v?h?n levottomana viittasi Katariina rouva Maijulle, joka hiljaisin askelin salin poikki hiipi muutamalle ovelle, joka samassa aukeni, ja josta kaivattu astui h?nt? vastaan. Nuoren tyt?n posket olivat vaaleat ja h?nen k?tens? vapisi, kun h?nen, ?iti?ns? n?yr?sti tervehditty? ja istuttuansa h?nen sivullensa, piti k??ntelem?n virsi-kirjansa lehti? l?yt??ksens? veisattavaa virtt?.
?iti k??nsi h?neen huolestuneen katseen; mutta kun nuori tytt? selv?ll? vaikka v?risev?ll? ??nell? vanhemman sisarensa kanssa alkoi kauniin virren: "Meid?n linnam' on Jumal' taivaast'," yhtyi Katariina rouva veisuun ja lauloi korkealla ja lujalla ??nell?, hartaasti virren loppuun. Mutta veisattaissa sanoja: "he meilt' pois tempaavat Hengen ja tavarat," v?risiv?t neitojen ??net tuntuvammin, ja nais-joukosta, joka seisoi yhdess? salin toisella puolella, kuului joku tukehutettu nyyhkytys.
Kun virsi oli veisattu, luki Katariina rouva ??neen luvun raamatusta. Lopuksi laskeuivat nuoret tyt?t polvilleen ?itins? tuolin viereen; samaten notkistivat kaikki palkollisetkin polvensa, ja Katariina rouva luki korkealla ??nell? "Is? meid?n" rukouksen ja Herran siunauksen. Sitten l?htiv?t kaikki l?sn?olijat hiljaa pois ensin illalliselle ja sitten levolle. Katariina rouva palasi huoneesensa, ja h?nt? seurasivat molemmat tytt?rens? ja Maiju neitsy.
"Tytt?reni," sanoi nyt Katariina rouva istuttuansa korkeaselk?iseen noja-tuoliin huoneen yl?p??ss?, k??ntyen nuoremman tytt?rens? Sesilian puoleen, "kasvosi ovat kelme?t ja tullessasi ?sken my?h??n rukoukseen, osoitti n?k?si pelj?styst?. Mit? se on? mit? on tapahtunut? Oletko kuullut rakkaista poissaolevista, taikka vihollisista jotain, joka ei viel? ole minun korviini ehtinyt?"
"En, Jumalan kiitos!" vastasi Sesilia matalalla, n?yr?ll? ??nell?, luoden silm?ns? maahan, "en, ?itini! sittekuin Matti toi meille tuskallisen tiedon, ett? vihollinen marssii t?nnep?in, en ole mit??n uutta kuullut."
"Mik? sitten sai kasvosi vaalenemaan ja k?tesi vapisemaan?"
"?itini, min? h?pe?n sit? sanoa."
"Ei Sesilia Boijen pid? milloinkaan p??st?m?n senlaista tunnetta syd?meens?, jota h?n ei kehtaa ?idillens? tunnustaa. Mutta jos h?n on tehnyt jotakin v??rin, t?ytyy h?nen, vaikka h?veten, ?idillens? tunnustaa pahantekonsa."
"?lk?? luulko, ?itini, ett? se on t?rke?t?, se on ehk? pelkk? lapsellisuus, mutta lapsellisuus, jota en min? voita; ja kun toden totta on kyllin surun ja pelvon syyt?, sit? etsim?tt?kin, niin min? juuri sent?hden h?pe?n sit? sanoa. No niin, ?iti hyv?ni, koko levottomuuteni tuli siit?, ett? min?, kun minun piti ottaman virsikirjani, huoneessani n?in h?mm?h?kin. H?d?ss?ni kiirehdin min? huutamaan jonkun sit? viem??n pois, mutta kaikki olivat jo menneet rukoukseen. Taasen juoksin min? huoneeseni katsomaan tuota hirvi?t?, mutta nyt se oli kadonnut, enk? min? tied? miss? paikassa se piilee. Ah, ?itini, kamalaa on ajatella, ett? tuo hirvi? on k?tk?ss? minun pieness?, rakkaassa huoneessani, ja kuka tiet?? koska se pist?yy esiin. Min?, joka niin tarkoin olen koettanut est?? sit?, olen nyt kuitenkin saanut tuommoisen kammottavan huoneeseni. ?iti hyv?, sallikaa minun viel? maata keltaisessa kamarissa Margareetan kanssa, min? en uskalla maata samassa huoneessa, jossa h?mm?h?kki on, min? luulisin yh?, ett? se kutoisi verkkoansa minun syd?meni ymp?ri."
"Sesilia, sin? olet kuudentoista vuotias, sin? olet kasvanut aikana, jolloin sota on levitt?nyt tuhoansa ja tuskaansa koko t?h?n maahan. Suomi on h?vitettyn?, on v?h?ll? vuodattaa kaiken verens?. Sen kaupungit ovat h?vitetyt, porvarit kerj?l?isin?; sen talot autiot taikka ainoasti vaimojen ja lapsien asumina. Kurjuutta on kaikkialla ja pian ehk? annetaan t?m? maa viholliselle, joka jo kaikkialla vallitsee. Ehk? jo muutamien p?ivien per?st? on kotitalostasi pelkk? tuhkal?j? j?ljell?, ja omaisesi ovat haudatut sen raunioihin, taikka ehk? s??stetyt viel? kovempia tuskia k?rsim??n. Sesilia, ja sin? vaalenet h?mm?h?kin n?hdess?si! Onko nyt aika vaimonkaan mietoutta osoittaa. Voimaa on h?nell? oleva yht? hyvin kuin miehell?."
Sesilia k?tki p??ns? k?siins? ik??nkuin kauhistuen Katariina rouvan kertomuksesta, mutta h?n nosti sen taasen pian ja sanoi: "oi, ?itini, kukapa hetkeksik??n unhottaisi n?it? hirmu-aikoja! Mutta ah, min?h?n olen vaan nuori tytt?, mit?p? min? voin? Minun mielest?ni on oma kohtaloni aina h?mm?h?kin kuvainen, joka unessani kutoi verkkoansa syd?meni ymp?rille. Min? olen koettanut voittaa t?t? vastenmielisyytt?, mutta turhaan. Antakaa minulle anteeksi, ?itini, ja sallikaa minun ensi y? maata keltaisessa kamarissa; niinh?n min? olen l?hemp?n? omaisiani, ja minua peloittaa olla niist? kaukana tulevana y?n?."
"Sesilia," sanoi Katariina rouva kovasti, "minua ihmetytt??, ett? viel? uudistat pyynt?si. Mink? t?hden sin? huonetta vaihtaisit -- h?mm?h?kink? t?hden? Sin? et en??n ole lapsi, sinun pit?? opetella itse?si ettet ole niinkuin horjuva ruoko, jonka mik? tuulen puuska hyv?ns? taivuttaa asemastansa. Joka pysyv?st? j?rjestyksest? antaa jokaisen sattuman itsens? siirt??, sill? ei pian ole mit??n j?rjestyst?. Katso, maan useimmat aateliset, l?hes kaikki sen virkamiehet, v?himm?tkin, jotka vaan voivat, ovat paenneet tuhoa Ruotsiin; mutta sinun ?itisi ei ole tahtonut j?tt?? lastensa perint?-osaa turmion-alaiseksi vihollisen pelvosta; ja sin?, sin? tahdot muuttaa sent?hden, ett? pelk??t h?mm?h?kki?."
Samassa kuului hevosen juoksua pihalla. "Mene kuulemaan, Maiju," sanoi Katariina rouva, "onko se