Rosmersholma | Page 8

esiriippu on ty?nnetty syrj??n; ovi vie makuuhuoneesen. Oikealla akkuna, sen edess? kirjoitusp?yt? kirjoineen ja paperineen. Kirjahyllyj? ja kaappia pitkin seini?. Huonekalut yksinkertaiset. Vanhan-aikuinen sohva p?ytineen vasemmalla.)
(*Johannes Rosmer*, aamutakissa, istuu korkeaselk?isess? tuolissa kirjoitusp?yd?n ??ress?. Leikkaa auki er?st? aikakauskirjaa ja lukee sit? sielt? t??lt?.)
(Vasemmalle ovelle kolkutetaan.)
*Rosmer* (k??ntym?tt?). Tule vaan sis??n.
(Rebekka West tulee sis??n aamupuvussa.)
*Rebekka*. Hyv?? huomenta.
*Rosmer* (selailee kirjaa). Hyv?? huomenta, yst?v?ni. Tahdotko jotain?
*Rebekka*. En muuta kuin kysy? oletko nukkunut hyvin?
*Rosmer*. Oo, min? olen nukkunut niin rauhallisesti ja suloisesti. Ihan uneksimatta --. (k??ntyy.) Ent? sin??
*Rebekka*. Hyvin, kiitos. Nukuin kappaleen aamuakin.
*Rosmer*. En tied? milloin syd?mmess?ni viimeksi on tuntunut niin keve?lt? kuin nyt. Hyv? se oli todellakin, ett? sain sen sanotuksi.
*Rebekka*. Niin, sinun ei olisi pit?nyt vaijeta niin kauvan, Rosmer.
*Rosmer*. En itsekk??n k?sit?, kuinka voin olla niin raukkamainen.
*Rebekka*. Sit? uljaampaa sitte, ett? jyrk?sti Matkasit entisyytesi --. (istuu l?helle h?nt?, tuolille p?yd?n viereen.) Mutta nyt kerron sinulle jotain, mit? olen tehnyt -- ja josta et saa suuttua minuun.
*Rosmer*. Suuttua? Rakas yst?v?ni, kuinka voit luulla --?
*Rebekka*. Niin, sill? min? tein ehk? v?h? omavaltaisesti, mutta --.
*Rosmer*. No, annappas kuulua sitte.
*Rebekka*. Eilen illalla, kun tuo Ulrik Brendel oli l?hd?ss?, -- annoin min? h?nen mukaansa pari -- kolme rivi? Mortensg?rdille.
*Rosmer* (v?h?n arvellen). Mutta hyv? Rebekka --. No, mit? sin? sitte kirjoitit?
*Rebekka*. Min? kirjoitin, ett? h?n tekisi sinulle hyv?n palveluksen, jos pit?isi v?h? huolta tuosta onnettomasta ihmisest? ja auttaisi h?nt?, mink? voi.
*Rosmer*. Sit? sinun ei olisi pit?nyt tehd?, Rebekka. Sill? olet vaan vahingoittanut Brendeli?. Ja Mortensg?rd on mies, josta kernaimmin tahtoisin pysy? erill?ni. Tunnethan sin? sen rettel?n, joka minulla kerran on ollut h?nen kanssansa.
*Rebekka*. Mutta etk? luule, ett? sinun nyt olisi sangen hyv? taas p??st? sovinnon kannalle h?nen kanssaan?
*Rosmer*. Min?? Mortensg?rdin kanssa? Mink? vuoksi, tarkoitat?
*Rebekka*. Ihan huoletoin et sin? nyt voi olla, sitte, kun t?m? on tullut sinun ja yst?viesi v?lille.
*Rosmer* (katsoo h?neen ja pudistaa p??t??n). Oletko todellakin voinut uskoa, ett? Kroll tahi joku niist? toisista tahtoisi kostaa --? Voisi ruveta --?
*Rebekka*. Ensi kiivaudessa, yst?v?ni --. Kuka sen voi niin varmaan tiet??. Minusta -- rehtorin k?yt?ksest? p??tt?en --.
*Rosmer*. Pit?isi sinun toki tuntea h?net paremmin. Kroll on kiireest? kantap??h?n kunnon mies. T?n??n menen iltapuolella kaupunkiin, h?nen puheilleen. Min? aijon puhutella heit? kaikkia. Ooh, saatpa n?hd?, kuinka helposti heid?t saa --.
(*Matami Helseth* tulee vasemmanpuolisesta ovesta.)
*Rebekka* (nousee). Mit? nyt, matami Helseth?
*Matami Helseth*. Rehtori Kroll on alhaalla eteisess?.
*Rosmer* (nousee reippaasti). Kroll!
*Rebekka*. Rehtori! Ei mutta --!
*Matami Helseth*. H?n kysyy, saako tulla t?nne pastorin puheille.
*Rosmer* (Rebekalle). Tiesinh?n min? sen! -- Saa niin h?n, saa. (menee ovelle ja huutaa alakertaan.) Tule yl?s vaan rakas yst?v?! Syd?mmellisesti tervetullut olet!
(*Rosmer* seisoo pitelem?ss? ovea auki. -- *Matami Helseth* menee. -- Rebekka vet?? uutimet per?ll? oven eteen. Asettelee sitte siell? t??ll? jotain j?rjestykseen.)
(*Rehtori Kroll* tulee sis??n hattu k?dess?.)
*Rosmer* (hiljaa, liikutettuna). Tiesinh?n min��, ett'ei se ollut viimeinen kerta --.
*Kroll*. T?n??n katselen asioita ihan toiselta kannalta.
*Rosmer*. Niin, eik? totta, Kroll? Teeth?n sen nyt? Nyt, mietitty?si --.
*Kroll*. Sin? k?sit?t tarkoitukseni ihan v??rin, (laskee hattunsa sohvan edess? olevalle p?yd?lle.) Minun t?ytyy ehdottomasti saada puhua kanssasi kahden kesken.
*Rosmer*. Miksi ei neiti West voisi --?
*Rebekka*. Ei, ei, herra Rosmer. Min? menen.
*Kroll* (mittelee h?nt? silmill??n ylh??lt? alas.) Ja sitte minun on pyyt?minen anteeksi teilt?, neiti, ett? tulin t?nne n?in varhain. H?mm?stytt?en teit? ennen kun olette ehtinyt --.
*Rebekka* (s?ps?ht?en). Kuinka niin? Onko teist? sopimatonta, ett? t??ll? kotona liikun aamupuvussa?
*Kroll*. Hyv?nen aika! Enh?n min? ollenkaan tied?, mik? on tullut tavaksi Rosmersholmassa.
*Rosmer*. Mutta Kroll, -- olethan sin? ihan suunniltasi t?n??n!
*Rebekka*. Sulkeun suosioonne, herra rehtori. (menee vasemmalle).
*Kroll*. Sinun luvallasi --. (istuu sohvaan.)
*Rosmer*. Niin, yst?v?ni, istukaamme t?h?n hauskasti puhelemaan. (istuu tuolille vastap??t? rehtoria.)
*Kroll*. Min? en ole koko y?n? saanut rahtustakaan unta. Olen vaan maannut ja ajatellut ajattelemistani koko y?n.
*Rosmer*. No mit? nyt sanot t?n??n?
*Kroll*. Minulla on paljon sanottavaa, Rosmer. Salli minun alkaa jonkinlaisella johdatuksella. Voin kertoa sinulle jotain Ulrik Brendelist?.
*Rosmer*. Onko h?n k?ynyt sinun luonasi?
*Kroll*. Ei. H?n asettui er??sen hylkykapakkaan. Tietysti mit? heitti?m?isimp??n seuraan. Joi ja tarjosi niin kauvan kun rahoja riitti. Haukkui sitte koko liutaa roistoiksi ja rahjuksiksi. Siin? h?n muuten oli oikeassa. Lopuksi h?n sai selk??ns? ja heitettiin kadulle.
*Rosmer*. Sitte h?n mahtaa olla parantumatoin.
*Kroll*. Takinkin h?n jo oli pannut panttiin. Mutta joku kuuluu lunastaneen sen h?nelle takaisin. Arvaappas kuka se oli?
*Rosmer*. Sin? itse, ehk??
*Kroll*. En. Tuo hieno herra Mortensg?rd.
*Rosmer*. Vai h?n.
*Kroll*. Minulle on kerrottu, ett? herra Brendel k?vi ensimm?iseksi idiootin ja plebeijin luona.
*Rosmer*. Seh?n oli h?nelle onneksi --.
*Kroll*. Niin, olihan se. (nojautuu p?yd?n yli, v?h?n likemm?ksi Rosmeria.) Mutta nyt tulemme er??sen asiaan, josta vanhan -- entisen yst?vyytemme vuoksi olen velvoitettu huomauttamaan sinua.
*Rosmer*. Mik? *se* on?
*Kroll*. Se vaan, ett? t??ll? tehd??n temppuja sinun selk?si takana.
*Rosmer*. Kuinka niin luulet? Tarkoitatko Reb --. Tarkoitatko neiti Westi??
*Kroll*. Niin, h?nt? juuri. Hyvin min? ymm?rr?n h?nen syyns? siihen. H?n on niin kauvan tottunut olemaan valtijaana t??ll?. Mutta kuitenkin --.
*Rosmer*. Rakas Kroll, siin? sin? ihan erehdyt. H?n ja min?, -- me emme pid? salaisuuksia toisiltamme pienimm?ss?k??n asiassa.
*Kroll*. Onko h?n sitte tunnustanut sinulle ruvenneensa kirjevaihtoon ?V?lkytt?j?n? toimittajan kanssa?
*Rosmer*. Oh, sin? tarkoitat niit? paria rivi?, jotka h?n antoi Ulrik Brendelin mukaan.
*Kroll*.