Rosmersholma | Page 7

koetan vaan her?tt??, ihmisi? siihen. Itse heid?n t?ytyy se tehd?.
*Kroll*. Ja luuletko sin? heid?n kykenev?n siihen?
*Rosmer*. Luulen.
*Kroll*. Omin voimin siis?
*Rosmer*. Niin, ihan omin voimin. Muuta voimaa ei ole.
*Kroll* (nousee). Onko tuo puhe soveliasta papille?
*Rosmer*. Min? en ole en?? pappi.
*Kroll*. Niin, mutta -- lapsuutesi usko sitte --?
*Rosmer*. Sit? minulla ei en?? ole.
*Kroll*. Sinulla ei ole --!
*Rosmer* (nousten). Sen olen hylj?nnyt. Minun t?ytyi hylj?t? se, Kroll.
*Kroll* (liikutettuna, mutta maltillisena). Vai niin. -- Niin, niin, niin. Toinen johtuu toisesta. Siksi sin? ehk? erositkin kirkon palveluksesta?
*Rosmer*. Niin tein. Kun p??sin selville itsest?ni, -- sain t?yden varmuuden siit?, ett? se ei ollut mik??n ohimenev? kiusaus, vaan jotain, josta en koskaan en?? voinut enk? tahtonut p??st? vapaaksi, -- silloin erosin.
*Kroll*. Niin kauvan se siis jo on kuohunut sinussa. Emmek? me, -- sinun yst?v?si, ole saaneet siit?, mit??n tiet??. Rosmer, Rosmer, -- kuinka sin? voit meilt? salata niin surullista totuutta!
*Rosmer*. Minusta se oli asia, joka koski vaan minua itse?ni. Enk? min? my?sk??n tahtonut tuottaa sinulle ja muille yst?villeni tarpeetonta surua. Ajattelin, ett? vast'edeskin voin oleskella t??ll?, niin kuin t?h?n asti, hiljaisuudessa, iloisena ja onnellisena. P??tin lukea ja tunkeutua kaikkiin noihin teoksiin, jotka ennen olivat olleet minulle lukittuja kirjoja. Koko sielullani antautua totuuden ja vapauden avaraan maailmaan, joka nyt on auvennut minulle.
*Kroll*. Luopunut. Joka sana sit? todistaa. Mutta mink? t?hden sitte kuitenkin tunnustat tuon kavalan luopumisesi? Ja miksi juuri nyt?
*Rosmer*. Siihen olet itse minut pakottanut, Kroll.
*Kroll*. Min?? Olenko min? pakottanut sinut, --!
*Rosmer*. Kuullessani sinun rajusta menettelyst?si kokouksissa, -- lukiessani niit? puheita, joita niiss? pidit, -- kaikkia sinun vihan puuskauksiasi niit? vastaan, jotka kuuluvat toiseen puolueesen, -- sinun ivallisen turmion-tuomiosi vastustajillesi --. Oi, Kroll, -- ett? sin?, sin? voit tulla sellaiseksi! Silloin selveni minulle j?rk?ht?m?t?in velvollisuuteni. Ihmiset tulevat ilkeiksi nykyisen taistelun kest?ess?. T??ll? tarvitaan rauhaa ja iloa ja sovintoa mieliin. Sen vuoksi min? nyt julkisesti tunnustan itseni siksi mik? olen. Ja sitte min? tahdon koetella voimiani, min?kin. Etk? sin?kin -- puolestasi -- voisi yhty? samaan, Kroll?
*Kroll*. En ikin? min? solmi liittoa yhteiskuntaa kumoavien voimien kanssa.
*Rosmer*. Niin, taistelkaamme sitte ainakin henkisill? aseilla, -- koska taistelu on v?ltt?m?t?in.
*Kroll*. Joka ei ole minun kanssani ratkaisevissa peruskysymyksiss?, h?nt? min? en en?? tunne. Enk? ole velkap?? mihink??n s??liin.
*Rosmer*. Koskeeko tuo minuakin?
*Kroll*. Itse sin? olet rikkonut v?limme, Rosmer.
*Rosmer*. Mutta *onko* t?m? sitte rikkomista!
*Kroll*. T?m?! T?ll? olet rikkonut v?lisi kaikkien niiden kanssa, jotka ennen olivat yst?vi?si. Nyt saat tyyty? seurauksiin.
(*Rebekka West* tulee oikealta, ja j?tt?? oven ihan auki.)
*Rebekka*. Kas niin, nyt h?n on matkalla suureen uhrijuhlaansa. Ja nyt voimme menn? illalliselle. Tehk?? hyvin, herra rehtori.
*Kroll* (ottaa hattunsa). Hyv?? y?t?, neiti West. T??ll? ei minulla en?? ole mit??n tekemist?.
*Rebekka* (j?nnityksell?). Mit? se on? (panee oven kiinni ja menee l?hemm?ksi.) Oletteko te puhuneet --?
*Rosmer*. Nyt h?n tiet?? sen.
*Kroll*. Me emme p??st? sinua k?sist?mme, Rosmer. Me pakotamme sinut takaisin luoksemme.
*Rosmer*. Sinne en en?? koskaan palaa.
*Kroll*. Saammepa n?hd?. Sinussa ei ole miest? kest?m??n yksin.
*Rosmer*. En min? j??kk??n ihan yksin. -- Meit? on kaksi t??ll? kest?m?ss? yksin?isyytt?.
*Kroll*. Ah --! (ep?luulo her?? h?ness?.) Sekin viel?. Beaten sanat --!
*Rosmer*. Beaten --?
*Kroll* (tarkoittaa sen ajatuksen). Ei, ei, -- se oli ilke?t? --. Antakaa minulle anteeksi. --
*Rosmer*. Mit?? Mist??
*Kroll*. Elk??mme puhuko siit? en??. Hyi! Antakaa minulle anteeksi. Hyv?sti! (Menee eteisen ovea kohti.)
*Rosmer* (seuraa h?nt?). Kroll! N?in ei yst?vyytemme saa loppua. Huomenna tulen luoksesi.
*Kroll* (eteisess?, k??ntyen). El? astu jalallasikaan minun kynnykseni yli! (ottaa keppins? ja l?htee.)
(Rosmer seisoo hetkisen ovessa; sulkee sen ja menee p?yd?n luo.)
*Rosmer*. V?h?t siit?, Rebekka. Me kaksi kest?mme kyll?. Me kaksi uskollista yst?v??. Sin? ja min?.
*Rebekka*. Mit? luulet h?nen tarkoittaneen, sanoessaan: hyi?
*Rosmer*. El? siit? v?lit?, yst?v?ni. Ei h?n itsek??n uskonut sit? mit? sill? tarkoitti. Mutta huomenna menen h?nen luoksensa. Hyv?? y?t?!
*Rebekka*. Menetk? t?n? iltanakin niin varhain huoneeseesi? T?m?n j?lkeen?
*Rosmer*. T?n??n niin, kuin muulloinkin. Mieleni tuntuu niin keve?lt?, nyt kun se on ohi. N?eth?n, -- min? olen aivan tyyni, rakas Rebekka. Ole sin?kin ihan levollinen. Hyv?? y?t?!
*Rebekka*. Hyv?? y?t?, rakas yst?v?! Ja nuku hyvin.
(Rosmer menee ulos eteisen ovesta, heti sen j?lkeen kuuluu h?n nousevan toiseen kerrokseen.)
(Rebekka menee ja vet?? kakluunin vieress? riippuvaa kellonnauhaa. V?h?n ajan per?st? tulee matami Helseth oikealta.)
*Rebekka*. Voitte korjata ruoat p?yd?lt?, matami Helseth. Sill? pastori ei huoli illallisesta, -- ja rehtori l?hti kotiinsa.
*Matami Helseth*. Onko rehtori mennyt? Mik? sit? rehtoria sitte vaivasi?
*Rebekka* (ottaa k?sity?ns?). H?n luuli kohta saatavan aika myrskyn.
*Matami Helseth*. Sep? kummallista. Sill? eih?n siell? n?y pilvenhattaraakaan taivaalla.
*Rebekka*. Kun h?n ei vaan kohtaisi valkeata hevosta. Min? pelk??n, ett? nyt pian saamme kuulla moisista kummituksista.
*Matami Helseth*. Jumal' armahda, neiti. ?lk?? puhuko niin ajattelemattomia.
*Rebekka*. No, no, no --.
*Matami Helseth* (hiljemmin). Uskotteko te sitte, neiti, ett? t??ll? on joku, jonka pian on l?hteminen?
*Rebekka*. En, johan min? nyt sellaisia uskoisin. Mutta t?ss? maailmassa on niin monenlaisia valkeita hevosia, matami Helseth. -- Niin, hyv?? y?t? sitte. Nyt menen huoneeseeni.
*Matami Helseth*. Hyv?? y?t?, neiti.
(Rebekka menee k?sit?ineen oikealle.)
*Matami Helseth* (v??nt?? lampun liekin alas, pudistaa p??t??n, ja mutisee itsekseen:) 'sus siunatkoon. Sit? neiti Westi?. Mit? se v?liin puhuukaan.

TOINEN N?YT?S.
(Johannes Rosmerin ty?huone. Vasemmalla sein?ll? on sis??nk?yt?v?. Per?ll? oviaukko, josta