Rosmersholma | Page 9

Sinulla on siis vihi? asiasta. Ja hyv?ksytk? sin? sen, ett? h?n rupee tekemisiin tuon herjausten kyh??j?n kanssa, joka joka viikko koettaa saada minut h?pe?penkkiin sek? koulutoimeni ett? yleisen esiintymiseni takia?
*Rosmer*. Sit? puolta asiasta ei h?n varmaan ole tullut ajatelleeksikaan. Ja sit? paitsi on h?nell?, niin kuin minullakin tietysti t?ydellinen toimintavapaus.
*Kroll*. Vai niin? No, se mahtaa kuulua siihen uuteen suuntaan, jota nyt kuljet. Sill? neiti West on kait p??ssyt yht? pitk?lle kuin sin?kin?
*Rosmer*. Niin on. Me kaksi olemme uskollisesti yhdess? pyrkineet eteenp?in.
*Kroll* (katsoo h?neen ja pudistaa p??t??n). Voi sinua, sokeata, pauloihin pantua miest?!
*Rosmer*. Min?? Mist? sellaisia mieleesi tulee?
*Kroll*. Kun en uskalla -- en *tahdo* ajatella pahinta. Ei, ei, salli minun puhua loppuun. -- Panethan sin? todellakin arvoa minun yst?vyydelleni, Rosmer? Ja minun kunnioitukselleni my?s? Teeth?n sen?
*Rosmer*. Siihen kysymykseen ei minun tarvitse vastatakkaan.
*Kroll*. No, mutta meill? on muita asioita, jotka vaativat vastausta, -- t?ydellist? selityst? sinulta. Suostutko siihen, ett? pid?n jonkinlaista kuulustelemista --?
*Rosmer*. Kuulustelemista?
*Kroll*. Niin, ett? kyselen sinulta yht? ja toista, jota sinusta ehk? tuntuu tuskalliselta muistella. N?etk?s, -- t?m? sinun luopumisesi, -- no, sinun vapautuksesi, niinh?n sit? kutsut, -- se on yhteydess? monen muun asian kanssa, joista sinun itsesi takia t?ytyy tehd? minulle selkoa.
*Rosmer*. Hyv? yst?v?, kysy sin? vaan, mit? mielit. Minulla ei ole mit??n peitelt?v??.
*Kroll*. Sano sitte -- mink? luulet oikeammin olleen syvimm?n syyn siihen, ett? Beate lopetti itsens??
*Rosmer*. Voitko ep?ill? sit?? Tai, oikeammin, voitko kysell? syit?, onnettoman, sairaan, heikkomielisen ihmisen t?ihin?
*Kroll*. Oletko varma siit?, ett? Beate oli niink??n heikkomielinen? Ainakin arvelivat l??k?rit, ett'ei se ollut niin varma asia.
*Rosmer*. Jos l??k?rit joskus olisivat n?hneet h?net sellaisena, kuin min? usein n?in h?net ?in p?ivin, eiv?t he olisi ep?illeet.
*Kroll*. En min?k??n ep?illyt silloin.
*Rosmer*. Et, sinun oli, paha kyll?, mahdotonta ep?ill?. Olenhan min? kertonut sinulle h?nen hillitt?m?st?, hurjasta intohimoisuudestaan, -- jota h?n vaati minun vastaamaan. Oo, sit? kammoa, jota h?n minussa her?tti. Ja sitte h?nen per?tt?m?t, kalvavat itsesyyt?ksens? viime vuosina.
*Kroll*. Niin, saatuansa tiet?? j??v?ns? i?kseen lapsettomaksi.
*Rosmer*. No, ajattele siis itsekkin --. Sellainen vaivaava, kammottava tuska asiasta, johon on aivan syyt?in --! Ja h?n olisi ollut t?ysimielinen? --
*Kroll*. Hm --. Voitko muistaa, oliko sinulla siihen aikaan kodissasi kirjoja, joissa puhuttiin avioliiton tarkoituksesta -- aikamme edistyneen k?sityskannan mukaan?
*Rosmer*. Muistaakseni neiti West lainasi minulle yhden sellaisen teoksen. Mutta, rakas Kroll, eth?n toki luule meit? niin varomattomiksi, ett? olisimme puhuneet sellaiselle sairas-raukalle moisista asioista? Min? vakuutan pyh?sti ja vakavasti, ett? meiss? ei ole syyt?. H?nen omat, turmeltuneet aivohermonsa h?net sy?ksiv?t mielett?myyden harhateille.
*Kroll*. Yhden seikan voin sinulle kuitenkin nyt kertoa. Tuo kiusattu ja kiihoittunut Beate-raukka lopetti el?m?ns? siksi, ett? sin? saisit el?? onnellisena -- el?? vapaana ja -- mielesi mukaan.
*Rosmer* (on puoleksi kohonnut tuoliltaan). Mit? sill? tarkoitat?
*Kroll*. Kuule nyt minua tyynesti, Rosmer. Sill? nyt voin puhua siit?. Viimeisen? elinvuotenaan oli Beate kaksi kertaa minun luonani valittamassa tuskaansa ja ep?toivoansa.
*Rosmer*. Samasta syyst?k??
*Kroll*. Ei. Ensi kerralla h?n tuli luokseni ja v?itti sinun olevan lankeemuksen tiell?. Sanoi sinun aikovan hylj?t? isiesi uskon.
*Rosmer* (innokkaana). Se on mahdotointa, mit? nyt sanot, Kroll! Ihan mahdotointa! Sin? olet varmaankin erehtynyt.
*Kroll*. Miksi niin?
*Rosmer*. Siksi, ett? niin kauvan kuin Beate eli, min? viel?, ep?ilin ja taistelin sielussani. Ja sen taistelun min? taistelin yksin, ihan hiljaisuudessa. En usko, ett? edes Rebekka --
*Kroll*. Rebekka?
*Rosmer*. No niin, -- neiti West. Min? kutsun h?nt? Rebekaksi, mukavuuden vuoksi.
*Kroll*. Sen olen huomannut.
*Rosmer*. Siksi on minusta k?sitt?m?t?int?, kuinka se on juolahtanut Beaten p??h?n. Ja miksi ei h?n puhunut minulle itselleni siit?? Sit? h?n ei koskaan tehnyt. Ei ainoallakaan sanalla.
*Kroll*. H?n, raukka, pyysi ja rukoili minua, puhuttelemaan sinua.
*Rosmer*. Ja miksi et sit? sitte tehnyt?
*Kroll*. Eih?n tullut mieleenik??n silloin, pit?? h?nt? muuna kuin heikkomielisen?. Sellaisen syyt?ksen, kun h?n teki sinunlaistasi miest? vastaan! -- Ja sitte h?n tuli uudestaan, -- noin kuukautta my?hemmin. Silloin h?n oli p??lt? n?hden tyynempi. Mutta l?hteiss??n lausui h?n: Nyt saavat kohta odottaa valkeata hevosta Rosmersholmaan.
*Rosmer*. Niin, niin. Valkeasta hevosesta -- siit? h?n usein puhui.
*Kroll*. Ja kun koettelin saada h?nt? noista surullisista mietteist?, vastasi h?n vaan: Minulla ei ole en?? pitk?lt? elett?v??. Sill? nyt t?ytyy Johanneksen heti naida Rebekka.
*Rosmer* (melkein sanattomana). Mit? sin? sanot --! Minun naida --!
*Kroll*. Se tapahtui torstaina iltap?iv?ll?. -- Lauvantai-iltana h?n heitt?ytyi sululta myllykoskeen.
*Rosmer*. Etk? sin? varoittanut meit? --!
*Kroll*. Tied?th?n itsekkin, kuinka usein h?n arveli, ett? nyt h?n varmaankin pian kuolee.
*Rosmer*. Sen kyll? tied?n. Mutta kuitenkin; -- sinun olisi pit?nyt varoittaa meit?!
*Kroll*. V?h? sit? itsekkin ajattelin. Mutta silloin se jo oli liian my?h??n.
*Rosmer*. Mutta miksi et sen j?lkeen ole --? Mink? t?hden olet pit?nyt t?m?n kaikki salassa?
*Kroll*. Mist? syyst? olisin tullut t?nne lis??m??n sinulle surua ja katkeruutta? Pidinh?n niit? vaan tyhjin? mielikuvituksen houreina. -- Aina eilis-iltaan asti.
*Rosmer*. Siis et nyt en???
*Kroll*. Eik? Beate n?hnyt oikein, sanoessaan sinun tahtovan luopua lapsuutesi uskosta?
*Rosmer* (tuijottelee eteens?). Niin, sit? min? en ymm?rr?. Se on minusta kaikista k?sitt?m?tt?mint?.
*Kroll*. K?sit?t tai olet k?sitt?m?tt?, --, niin vaan asia on. Ja nyt kysyn sinulta Rosmer, -- kuinka paljo on h?nen toisessa syyt?ksess??n per??? Siin? viimeisess?, tarkoitan.
*Rosmer*. Syyt?ksess??n? Oliko *se* sitte syyt?s?
*Kroll*. Ehk'et huomannut, mitk? h?nen sanansa olivat: