Rosmersholma | Page 6

j?seni? viikoksi.
*Brendel*. A la bonheur, herra pedagoogi. Ulrik Brendel ei ole koskaan tupannut sellaisiin seuroihin. (k??ntyy.) Mutta min? en uskalla pitent?? viipymist?ni t?ss? rikasmuistoisessa talossa. Minun t?ytyy l?hte? kaupunkiin valitsemaan itselleni sopivaa asuntoa. Toivottavasti siell? edes on joku kelpo ravintola.
*Rebekka*. Ettek? tahdo juoda jotain l?mmint?, ennen kun l?hdette?
*Brendel*. Mit? lajia l?mmint?, armon rouva?
*Rebekka*. Kupillinen teet? tai --
*Brendel*. Min? kiit?n talon runsask?tist? em?nt??. Mutta min? en juuri mielell?ni vaivaa yksityist? vieras-varaisuutta. (tervehtii k?dell?ns?.) Voikaa hyvin, kunnioitettava herrasv?ki! (menee ovelle p?in, mutta palaa takaisin.) Ah niin, se on totta --. Johannes, -- pastori Rosmer, -- tahdotko tehd? entiselle opettajallesi palveluksen monivuotisen yst?vyyden t?hden?
*Rosmer*. Tahdon niin mielell?ni.
*Brendel*. Hyv?. Niin lainaa sitte minulle -- p?iv?ksi tai pariksi -- silitetty kauluspaita.
*Rosmer*. Eik? sen enemp??!
*Brendel*. Niin, n?etk?s, min? matkustan jalan -- t?ll? kertaa. Kirstuni l?hetet??n per?st? p?in.
*Rosmer*. Niin, niin. Mutta ettek? tarvitse mit??n muuta?
*Brendel*. Kyll?, -- annappas olla -- ehk? sinulla on joku vanhanpuolinen, k?ytetty kes?takki, jota et niin tarvitse.
*Rosmer*. On, on, varmaankin minulla on.
*Brendel*. Ja jos siihen takkiin kuuluisi pari kunnon saappaita --
*Rosmer*. Kyll? siihen keino keksit??n. Heti, kun saamme tiet?? osotteen, l?het?mme tavarat teille.
*Brendel*. Ei mill??n muotoa. Ei mit??n vaivoja minun t?hteni! Min? otan nuo pikkukapineet mukaani.
*Rosmer*. Hyv?, hyv?. Tahdotteko vaan tulla minun kanssani yl?kertaan.
*Rebekka*. J?t? se kernaammin minun huolekseni. Min? ja matami Helseth pid?mme kyll? siit? huolen.
*Brendel*. En suinkaan min? salli, ett? t?m? arvoisa rouva --!
*Rebekka*. Mit? viel?! Tulkaa te vaan, herra Brendel.
(Menee oikealle.)
*Rosmer* (pid?tt?? Brendeli?). Sanokaa -- eik? ole mit??n muuta, jolla voisin teit? auttaa?
*Brendel*. Min? en tosiaankaan tied?, mit? se olisi. No, istu ja pala -- kun oikein ajattelen --! Johannes, -- sattuuko sinulla olemaan kahdeksaa kruunua k?sill??
*Rosmer*. No saamme n?hd?. (avaa kukkaronsa.) T??ll? minulla on kaksi kymmenen kruunun seteli?.
*Brendel*. No -- niin, samahan tuo on. Min? voin ottaa ne. Saahan ne aina kaupungissa rikotuksi. Kiitos siksi. Muista nyt, ett? min? sain kaksi kymmenist?. Hyv?? y?t?, oma rakas poikani! Hyv?? y?t?, arvoisa herra!
(Menee oikealle, jossa Rosmer sanoo h?nelle hyv?sti ja sulkee oven h?nen menty??n.)
*Kroll*. Armias taivas -- *tuo* siis oli Ulrik Brendel, josta ihmiset kerran luulivat tulevan jotain suurta.
*Rosmer* (hiljaa). H?nell? on ollut ainakin rohkeutta el?? el?m??ns? oman p??ns? mukaan. Minusta *se* ei ole niink??n v?h?p?t?ist?.
*Kroll*. Mit? sanot? Sellainen el?m?, kuin h?nen On ollut! Luulenpa melkein, ett? h?ness? oli miest? viel? kerran panemaan p??si py?r?lle.
*Rosmer*. Ei suinkaan. Nyt olen itse jo p??ssyt selville joka asiassa.
*Kroll*. Suokoon Jumala, ett? niin olisi, rakas Rosmer. Sill? sin? olet niin kovin herkk? ulkoap?in tuleville laikutuksille.
*Rosmer*. Istukaamme. Ja nyt tahdon puhella kanssasi.
*Kroll*. Niin, tehk??mme niin. (istuvat sohvaan.)
*Rosmer* (v?h?n ajan kuluttua). Eik? sinusta meill? t??ll? ole hyv? ja hauska olla?
*Kroll*. On, nyt t??ll? on hyv? ja hauska olla -- ja rauhallista. Niin, sin? olet saanut itsellesi kodin, sin?, Rosmer. Ja min? olen menett?nyt kotini.
*Rosmer*. El? sano niin, yst?v?ni. Se mik? nyt on s?rkynyt, paranee kyll? kerran.
*Kroll*. Ei koskaan. Ei koskaan. Itu j?? pohjalle. Ei koskaan en?? olot tule entiselleen.
*Rosmer*. Kuuleppas nyt, Kroll. Me kaksi olemme olleet hartaat toverit niin monta, monta vuotta. Voisitko sin? ajatella, ett? meid?n yst?vyytemme loppuisi.
*Kroll*. Min? en tied? mit??n maailmassa, joka voisi sen lopettaa. Kuinka se johtuu mieleesik??n?
*Rosmer*. Panethan sin? niin ratkaisevan merkityksen mielipiteiden ja katsantotavan yht?l?isyydelle.
*Kroll*. No niin; mutta me kaksi olemme t?ysin yksimieliset. Ainakin suurissa peruskysymyksiss?.
*Rosmer* (hiljaa). Emme ole. Emme en??.
*Kroll* (hyp?ht?m?isill??n yl?s). Mit? t?m? on!
*Rosmer* (pid?tt?? h?nt?). Ei, pysy istumassa. Min? pyyd?n sinua, Kroll.
*Kroll*. Mit? sill? tarkoitat. Min? en ymm?rr? sinua. Puhu toki suoraan!
*Rosmer*. Sielussani on her?nnyt uusi kes?. Uusi nuoruuden unelma. Ja siksi olen min? nyt samalla puolella --.
*Kroll*. Mill? -- mill? puolella olet?
*Rosmer*. Sill?, mill? sinun lapsesikin ovat.
*Kroll*. Sin?? Sin?? Seh?n on mahdotonta! Mill? puolella sin? olet, sanoit.
*Rosmer*. Samalla puolen kuin Laurits ja Hilda.
*Kroll* (antaa p??ns? vaipua). Luopunut meist?. Johannes Rosmer luopunut.
*Rosmer*. Min? olisin ollut niin iloinen -- niin syd?mmest?ni onnellinen siit?, mit? sin? kutsut luopumiseksi. Mutta kuitenkin tuntui niin tuskalliselta. Tiesinh?n min? vallan hyvin, ett? t?m? tuottaisi sinulle katkeraa surua.
*Kroll*. Rosmer, -- Rosmer! T?m? oli ankarin isku! (katsoo h?neen painuneesti.) Oi, ett? sin?kin tahdot liitt?? voimasi h?vityksen ja turmeluksen ty?h?n t?ss? onnettomassa maassa.
*Rosmer*. Vapauden ty?h?n min? tahdon liitty?.
*Kroll*. Niin, sen kyll? tied?n. Niin sit? kutsuvat sek? villityt ett? villitsij?t. Mutta uskotko sitte sen hengen, joka nyky??n on myrkytt?m?isill??n koko yhteiskunnallisen el?m?mme, voivan vapauttaa meit?.
*Rosmer*. En min? liity vallalla olevaan henkeen. En kumpaankaan taistelupuolueesen. Min? koetan koota ihmiset joka puolelta. Yhdist?? heist? niin monta ja niin hartaasti kuin suinkin voin. Min? tahdon el?? ja uhrata kaikki elinvoimani yht? ainoata tarkoitusta varten -- luodakseni todellista kansallisuutta maahan.
*Kroll*. Vai ei sinusta *meill?* ole kylliksi kansallisuutta! Min? puolestani arvelen, ett? me jok'ainoa olemme soljumaisillamme alas sellaiseen liejuun, jossa muuten vaan rahvaan on tapana viihty?.
*Rosmer*. Juuri sen vuoksi min? olen ajatellut kansallisuudelle todellisen teht?v?n.
*Kroll*. Mink? teht?v?n?
*Rosmer*. Jalostaa kaikki ihmiset maassamme aatelisiksi.
*Kroll*. Kaikki ihmiset --!
*Rosmer*. Ainakin niin monta kuin mahdollista.
*Kroll*. Mill? keinoin?
*Rosmer*. Vapauttamalla mielet ja puhdistamalla tahdot, niin ajattelen.
*Kroll*. Sin? olet uneksija, Rosmer. *Sin?k?* ne valutat? *Sin?k?* ne puhdistat?
*Rosmer*. En, yst?v?ni, -- min?