Rosmersholma | Page 5

jalkineet; paitaa ei n?y. K?siss? vanhat, mustat hansikkaat, pehme?, likainen hattu kainalossa ja k?velykeppi k?dess?.)
*Ulrik Brendel* (ensin ep?varmana, astuu sitte rivakasti rehtorin luo ja tarjoo h?nelle k?tt?). Hyv?? iltaa, Johannes!
*Kroll*. Anteeksi --
*Brendel*. Oletko odottanut taas saavasi n?hd? minua? Viel?p? n?iden vihattujen seinien sis?puolella.
*Kroll*. Anteeksi --. (n?ytt??.) Tuossa --
*Brendel* (k??ntyy). Oikein. Tuossa h?n on. Johannes, -- poikani, sin?, jota olen enin rakastanut --!
*Rosmer* (antaa h?nelle k?tt?). Vanha opettajani.
*Brendel*. Muutamista muistoista huolimatta en tahtonut kulkea Rosmersholman ohi, pikim?lt?ni k?ym?tt? sinua tervehtim?ss?.
*Rosmer*. T??ll? olette nyt syd?mmellisesti tervetullut. Olkaa varma siit?.
*Brendel*. Ah, t?m? vieh?tt?v? rouva --? (kumartaa.) Rouva rovastinna luonnollisesti.
*Rosmer*. Neiti West.
*Brendel*. Luultavasti joku hyvin likeinen. Ja t?m? tuntematoin --? Virkaveli, huomatakseni.
*Rosmer*. Rehtori Kroll.
*Brendel*. Kroll? Kroll? Odotappas. Oletteko lukenut filosofiiaa nuoruutenne p?ivin??
*Kroll*. Olen, tietysti.
*Brendel*. No, Donnenvetter, sitteh?n min? olen tuntenut sinut!
*Kroll*. Anteeksi --
*Brendel*. Etk? sin? ollut --
*Kroll*. Anteeksi --
*Brendel*. -- yksi noista siveyden sankareista, jotka hankkivat minulle eron keskustelu-yhdistyksest??
*Kroll*. Voi olla. Mutta min? kiell?n kokonaan kaiken l?hemm?n tuttavuuden.
*Brendel*. No -- no! Nach Belieben, herra tohtori. Sama tuo minulle on. Ulrik Brendel pysyy kuitenkin sin? miehen?, mik? on.
*Rebekka*. Olette varmaan matkalla kaupunkiin, herra Brendel?
*Brendel*. Te olette arvannut oikein, rouva pastorska. Toisinaan olen pakotettu l?htem??n kiertomatkalle toimeentulon vuoksi. En min? sit? mielell?ni tee; mutta -- enfin -- t?ytymyksen pakko --
*Rosmer*. Rakas, herra Brendel, enk? min? saa jollain auttaa teit?? Min? tarkoitan, jollain tavalla --
*Brendel*. Haa, mik? ehdotus! Tahtoisitko sin? saastuttaa siteen, joka meit? yhdist??? Ei koskaan, Johannes -- ei koskaan!
*Rosmer*. Mutta mihin te sitte aijotte ryhty? kaupungissa? Uskokaa minua, ett? teid?n ei ole niin helppo siell? --
*Brendel*. J?t? se minun huolekseni, poikani. Arpa on heitetty. T?llaisena, kun nyt seison t?ss? edess?si, olen min? l?htenyt pitk?lle matkalle. Pitemm?lle kuin kaikki edelliset kiertelyni yhteens?. (rehtori Krollille.) Uskaltaisinko kysy? herra professorilta -- unter uns --, onko teid?n kunnioitettavassa kaupungissanne mit??n jotenkin hyv?ksi tunnettua, arvokasta ja tilavaa kokoussalia?
*Kroll*. Tilavin on ty?v?en-yhdistyksen sali.
*Brendel*. Onko herra dosentilla mit??n lajiteltua vaikutusvoimaa siin?, varmaankin hyvin hy?dyllisess?, yhdistyksess??
*Kroll*. Minulla ei ole siin? mit??n tekemist?.
*Rebekka* (Brendelille.) Teid?n on k??ntyminen Peder Mortensg?rdiin.
*Brendel*. Pardon, madame, -- mik? idiootti se on?
*Rosmer*. Mink? t?hden h?nt? juuri idiootiksi luulette?
*Brendel*. Enk? sit? paikalla nimest? kuule, ett? sen omistaja on plebeiji?
*Kroll*. Sit? vastausta en olisi odottanut.
*Brendel*. Mutta min? tahdon voittaa luontoni. Muuta keinoa ei ole. -- Kun mies -- minun tavallani -- on el?m?ns? k??nnekohdalla --. Se on p??tetty. Min? rupean tekemisiin tuon henkil?n kanssa -- koen saada sopimuksia toimeen --
*Rosmer*. Oletteko te t?ytt? totta k??nnekohdalla?
*Brendel*. Eik? minun oma poikani tied?, ett? miss? Ulrik Brendel on, siell? on h?n aina t?ytt? totta? -- Niin, niin, nyt min? aijon pukea p??lleni uuden ihmisen. J?tt?? sen varovan itseenivet?ytymisen, jota t?h?n asti olen pit?nyt parhaana.
*Rosmer*. Kuinka?
*Brendel*. Min? aijon tarttua el?m??n toimekkaalla k?dell?. Nousta n?kyville. Nousta yl?s. Myrskyjen myller?im? p?iv?ntasauksen aika meit? ymp?r?i. -- Nyt tahdon laskea roponi vapauden alttarille.
*Kroll*. Vai tahdotte *tekin* --?
*Brendel* (kaikille). Tuntevatko ihmiset t??ll? tarkemmin minun laajalle levinneit? kirjoituksiani?
*Kroll*. Ei, minun t?ytyy rehellisesti tunnustaa, ett? --
*Rebekka*. Min? olen lukenut useimmat. Kasvatus-is?ll?ni oli ne.
*Brendel*. Ihana em?nt?inen, -- sitte olette tuhlannut aikaanne turhaan. Sill? se on jotenkin mit?t?int?, sen voin sanoa.
*Rebekka*. Vai niin?
*Brendel*. Se mit? olette lukenut, tarkoitan. Minun arvokkaimpia teoksiani ei yksik??n mies tai vaimo tunne. Ei kukaan -- paitsi minua itse?ni.
*Rebekka*. Kuinka *se* on mahdollista?
*Brendel*. Niit? ei ole viel? kirjoitettu.
*Rosmer*. Mutta hyv? herra Brendel --
*Brendel*. Tied?th?n, Johannekseni, ett? min? olen luonnoltani sybariitti. Herkkusuu. Olen aina ollut sellainen. Min? nautin kernaimmin yksin?isyydess?. Sill? siten nautin kaksinkertaisesti. Kymmenesti kaksinkertaisesti. N?etk?s, -- kun hehkuvat unelmat vy?ryv?t ymp?rill?ni -- sulkevat minut helmaansa, -- kun uusia, huimaavia, ??rett?myytt? tavoittavia aatteita syntyy sielussani, kohottaen minut mahtaville siivillens?, -- silloin niist? luon runoja, n?kyj?, kuvia. Vaan suurin piirtein, ymm?rr?th?n?
*Rosmer*. Kyll?, kyll?.
*Brendel*. Oi, tiet?isit kuinka min? olen el?ess?ni nauttinut! Nauttinut luomisen salaper?ist? autuutta, -- noin suurin piirtein, niin kuin jo sanoin, -- hyv?ksymist?, kiitosta, ihailua, laakeriseppeleit?, -- kaikkia min? olen koonnut, ilosta vavisten, -- t?ysin k?sin. -- Hurmannut itse?ni salaisessa aatemaailmassani sellaisella ilolla, -- oi, niin py?rrytt?v?ll? ilolla --!
*Kroll*. Hm --.
*Rosmer*. Mutta ette koskaan kirjoittanut niit? paperille?
*Brendel*. En sanaakaan. Tuo mit?t?n kyn?nt?herrys on aina her?tt?nyt minussa vastenmielist? inhoa. Ja miksi min? saastuttaisinkaan omia ihanteitani, kun voin pit?? niit? puhtaana, nauttien niist? ihan yksin. Mutta nyt ne ovat uhrattavat. Minusta tuntuu tosiaan, kuin olisin ?iti, joka laskee nuoret tytt?rens? aviomiesten k?siin. Mutta min? uhraan ne sittekin, -- uhraan ne vapauden alttarille. Sarja hienosti luotuja esitelmi? -- ymp?ri koko maan --!
*Rebekka* (vilkkaasti). Siin? teette suurenmoisesti, herra Brendel! Te annatte kalliimpanne, mit? teill? on.
*Rosmer*. Ainoanne.
*Rebekka* (katsoo tarkoittavaisesti Rosmeriin). Kuinka moni tekisi samoin? Uskaltaisi tehd??
*Rosmer* (katsoo samoin takaisin). Kuka tiet???
*Brendel*. Kuulijani ovat liikutetut. Se hivelt?? syd?nt?ni -- ja vahvistaa tahtoani. Ja min? siis ryhdyn toimeen. Yksi asia kuitenkin viel? --. (rehtorille.) Voitteko sanoa minulle, herra preseptori, -- onko kaupungissa raittiusseuraa? Ehdotonta raittiusseuraa? On tietysti.
*Kroll*. On, palvelukseksenne. Min? olen itse sen esimies.
*Brendel*. Enk? sit? n?hnyt p??lt?nnekin! No sitte on kai luultava, ett? tulen kotianne luoksenne ja kirjoitan itseni viikon ajaksi j?seneksi.
*Kroll*. Anteeksi, -- me emme ota