Rosmersholma | Page 4

mullistettu yl?s-alaisin. Urost?it? tarvitaan, ennen kun kaikki hairahdukset saadaan taas pois raivatuiksi.
*Rosmer*. Samaa min?kin luulen. Mutta sellainen ty? ei ollenkaan onnistu minulta.
*Rebekka*. Ja muuten min? luulen, ett? herra Rosmer on ruvennut katselemaan el?m?n oloja enemm?n avosilmin kuin ennen.
*Kroll* (s?ps?ht?en). Enemm?n avosilmin?
*Rebekka*. Niin, noin vapaammin sitte. Ilman ennakkoluuloja.
*Kroll*. Mit? t?m? tarkoittaa? Rosmer, -- eth?n sin? toki ole niin heikko, ett? hurmaannut tuollaisesta satunnaisuudesta, ett? laumojen villitsij?t ovat saaneet yhden v?liaikaisen voiton?
*Rosmer*. Hyv? yst?v?, tied?th?n sin? kuinka v?h?n min? k?sit?n politiikkia Mutta minusta n?ytt?? kuitenkin silt?, kuin olisivat ihmiset viime vuosilla saaneet v?h?n enemm?n itsen?isyytt? ajatustapaansa.
*Kroll*. No -- ja sit? sin? ilman muita mutkia pid?t hyv?n?! -- Muuten olet suuresti erehtynyt, yst?v?iseni. Tiedusteleppas vaan, mitk? mielipiteet radikaaleissa vallitsevat, sek? t??ll? pit?j?ll? ett? siell? kaupungissa. Et l?yd? rahtuakaan muuta kuin samaa viisautta, jota ?W?lkytt?j?? saarnaa.
*Rebekka*. Niin kyll?, Mortensg?rd vaikuttaa paljon moneen n?ill? seuduin.
*Kroll*. Niin, sanokaas muuta! Mies, jolla on niin tahrainen entisyys. Sellainen ihminen, ep?siveellisen el?m?n t?hden erotettiin opettajatoimestaan --! Sellainen t?ss? kansanjohtajaksi! Ja se k?y laatuun! K?y kun k?ykin! Nyt h?n aikoo laventaa lehte??n, kuulin. Sain varmalta taholta tiet??, ett? h?n hakee taitavaa apulaista.
*Rebekka*. Se minua kummastuttaa, ett? te ja teid?n yst?v?nne ette tee mit??n h?nt? vastaan.
*Kroll*. Niinp? me nyt juuri aijomme tehd?. T?n??n olemme ostaneet ?Is?nmaan?. Raha-asioissa ei tullut mit??n vaikeuksia. Mutta -- (k??ntyy Rosmeriin.) Niin, nyt tulemme asiaan. Johdossa, -- sen lehden johdossa, siin? se pulma on, n?etk?s. -- Sanoppa, Rosmer -- etk? sin? hyv?n asian vuoksi tunne itsess?si halua siihen?
*Rosmer* (melkein s?ik?htyneen?). Min?!
*Rebekka*. Ei, mutta kuinka tuo on juolahtanut mieleennek??n!
*Kroll*. Ett? sin? kammoat kansankokouksia, ja pelk??t joutuvasi tauluksi niille sukkeluuksille joita *niiss?* satelee, -- se on hyvinkin luonnollista. Mutta sanomalehtimiehen enemm?n yksityinen toimi tai oikeammin sanoen --
*Rosmer*. Ei, ei, rakas yst?v?, el? pyyd? sit? minulta.
*Kroll*. Itse min? niin kovin mielell?ni koettaisin voimiani sill?kin alalla. Mutta minulle se on ihan mahdotonta. Minulla on jo ennaltaan niin viljalta ty?t?. -- Sin? sit? vastoin, jota ei en?? mik??n virkavelvollisuus paina --. Me muut auttaisimme sinua tietysti kaikin voimin.
*Rosmer*. Min? en voi, Kroll. Min? en kelpaa siihen.
*Kroll*. Et kelpaa? Samaa sanoit, kun is?si hankki sinulle virkasi --
*Rosmer*. Min? olin oikeassa. Siksi sen j?tinkin.
*Kroll*. Nooh, jos sinusta vaan tulee yht? hyv? sanomalehdentoimittaja, kuin olit pappi, niin me olemme hyvin tyytyv?iset.
*Rosmer*. Rakas. Kroll; -- nyt sanon sinulle kerrassaan, -- min? en siksi rupea.
*Kroll*. No, sitte lainaat meille ainakin nimesi.
*Rosmer*. Nimeni?
*Kroll*. Niin, jo nimikin, Johannes Rosmer, on voitoksi lehdelle. Pidet??nh?n meit? muita jyrkkin? puoluemiehin?. Minua kuulutaan sen lis?ksi kuvattavan oikein hurjaksi kiihkoilijaksi. Siksi emme voi toivoa, ett? lehti meid?n nimess?mme voittaa suurta suosiota villityiss? ihmislaumoissa. Sin? sit? vastoin -- sin? olet aina pysynyt poissa kahakoista. Kaikki t??ll? ymp?rist?ss? tuntevat sinun ja kunnioittavat sinun suoraa luonnettasi, -- sinun hienoa ajatustapaasi -- sinun moitteetonta rehellisyytt?si. Ja sitte se arvo ja mahti, jolla entinen papillinen virkasi sinua ymp?r?i. Ent? sitte viel? sukunimesi kaiku!
*Rosmer*. No, sukunimeni --.
*Kroll* (n?ytt?? kuvia seinill?). Rosmersholman Rosmerit, -- pappeja ja upseereja. Korkea-arvoisia virkamiehi?. Moitteettomia kunnon miehi? jok'ainoa, -- suku joka pian kaksisataa vuotta on ollut t??ll? kihlakunnan ensimm?isen?. (laskee k?tens? Rosmerin olalle.) Rosmer, -- oma asemasi ja sukusi perityt muistot velvoittavat sinua puolustamaan kaikkea, mit? yhteiskuntamme t?h?n asti on hyv?ksynyt. (k??ntyy.) Vai mit? *te* sanotte, neiti West.
*Rebekka* (naurahtaa hiljaa). Rakas rehtori, -- minusta t?m? on naurettavaa kuunnella.
*Kroll*. Mit? sanotte? Naurettavaa?
*Rebekka*. Niin, sill? nyt sanon teille ihan suoraan --
*Rosmer* (pikaisesti). Ei, ei, -- toiste! Ei nyt!
*Kroll* (katselee heit? vuoroon kumpaakin). Mutta mit? kummia te, hyv?t yst?v?t -- (keskeytt??.) Hm!
(Matami Helseth tulee oikeanpuolisesta ovesta).
*Matami Helseth*. Tuolla on muuan mies, tuolla ky?kkik?yt?v?ss?. H?n sanoo, ett? h?n tahtoo tulla tervehtim??n pastoria.
*Rosmer* (keventynein mielin). Vai niin. No pyyt?k?? h?nen tulemaan t?nne sis??n.
*Matami Helseth*. T?nne sis??n?
*Rosmer*. Niin juuri.
*Matami Helseth*. Mutta ei h?n juuri sellaiselta n?yt?, ett? h?nt? voisi p??st?? t?nne sis??n.
*Rebekka*. Milt? h?n sitte n?ytt??, matami Helseth?
*Matami Helseth*. Ei siin? juuri ole paljon kehumista, neiti.
*Rosmer*. Eik? h?n sanonut nime?ns??
*Matami Helseth*. Sanoi, muistaakseni h?n sanoi olevansa Hekman, tai jotain semmoista.
*Rosmer*. En min? tunne ket??n sen nimellist?.
*Matami Helseth*, Ja sitte h?n sanoi, ett? h?n on Uldrik kanssa.
*Rosmer* (s?ps?ht??). Ulrik Hetman! Niink??
*Matami Helseth*. Niin, Hetman se olikin.
*Kroll*. Sen nimen olen varmaan kuullut joskus --
*Rebekka*. Sit?h?n nime? h?n k?ytti, h?n, tuo omituinen --
*Rosmer* (Krollille). Se on Ulrik Brendelin kirjailijanimi.
*Kroll*. Turmiolle joutunut Ulrik Brendel. Aivan oikein.
*Rebekka*. H?n on siis viel? elossa?
*Rosmer*. Luullakseni h?n matkusteli ymp?ri maata jonkun teaatteriseurueen mukana.
*Kroll*. Viimeksi, kun h?nest? kuulin, oli h?n kuritushuoneessa.
*Rosmer*. Pyyt?k?? h?nt? sis??n, matami Helseth.
*Matami Helseth*. Kyll?, kyll?. (menee.)
*Kroll*. Aijotko todellakin suvaita sit? ihmist? huoneessasi?
*Rosmer*. Tied?th?n, ett? h?n jonkun aikaa oli minun opettajani.
*Kroll*. Niin, min? tied?n, ett? h?n t??ll? m?tti sinun p??si t?yteen kapinallisia mielipiteit? ja ett? is?si ajoi h?net pois ratsuraipallaan.
*Rosmer* (v?h? katkerasti). Is? oli majori t??ll? kodissaankin.
*Kroll*. Kiit? sin? h?nt? siit? viel? haudassaankin, rakas Rosmer. No!
(Matami Helseth avaa oikeanpuolisen oven *Ulrik Brendelille* ja menee sitte, sulkien oven j?lkeens?. Brendel on komea, v?h?n kuihtunut, mutta ripe? ja vilkas, tukka ja parta harmaat. Muuten tavallisen maankiert?j?n puvussa. Kulunut takki: huonot