Rosmersholma | Page 3

sohvaan. (istuvat.) Ei, Beaten muisto ei suinkaan kiusaa minua. Me puhumme h?nest? joka p?iv?. H?n on mielest?mme viel? ik??n kuin taloon kuuluva.
*Kroll*. Niink? todellakin?
*Rebekka* (sytytt?? lamppua). Niin, silt? meist? todellakin tuntuu.
*Rosmer*. Onhan se ihan luonnollista. Pidimmeh?n me kumpikin niin paljo h?nest?. Ja sek? Rebek -- -- sek? neiti West ett? min? tied?mme, ett? tunnollisesti teimme, mit? suinkin voimme, h?nen, raukan, hyv?kseen. Meid?n ei tarvitse syytt?? itse?mme mist??n. -- Siksi minusta tuntuu vaan lempe?lt? ja vienolta muistellessani Beatea.
*Kroll*. Te rakkaat, kunnon yst?v?t! Vast'edes tulen joka p?iv? luoksenne.
*Rebekka* (istuu nojatuoliin). Niin, muistakaa nyt vaan pit?? sananne.
*Rosmer* (v?h?n empien). Kuule, Kroll, -- min? olisin hartaasti suonut, ett'ei kanssak?ymisemme olisi koskaan keskeytynyt. Olethan sin? ollut aivan kuin luonnollinen neuvon-antaja minulle koko tuttavuutemme ajan. Aina ylioppilasvuosistani alkaen.
*Kroll*. No niin, ja sit? oikeuttani min? pid?n suuressa arvossa. Onko nyt ehk? jotain erityist? --?
*Rosmer*. Minulla on paljon asioita, joista tahtoisin keskustella kanssasi oikein suoraan. Oikein avosyd?mmisesti.
*Rebekka*. Niin, eik? totta, herra Rosmer? Minusta se mahtaa tuntua hyv?lt? -- vanhojen yst?vien kesken --
*Kroll*. Oh, usko pois, minulla on viel? paljoa enemm?n sinulle kerrottavaa. Nyt min?, n?et, olen ruvennut toimivaksi valtiomieheksi, niin kuin kyll? tied?t.
*Rosmer*. Niin, niinh?n sin? olet. Miten se oikein k?vi?
*Kroll*. Minun t?ytyi, n?etk?s. T?ytyi, niin vastahakoista kuin se olikin. Nyt ei kukaan saa seisoa velttona puustakatsojana. -- Nyt, kun radikaalit niin surkeasti ovat saaneet vallan k?siins?, -- nyt on kiire tarpeen --. Siksi olen saanutkin pienen yst?v?piirimme kaupungissa liittym??n lujemmin yhteen. Kiire on tarpeen, sanon min?!
*Rebekka* (hieman hymyillen). Eik? nyt ole jo melkein liian my?h?ist??
*Kroll*. Kielt?m?tt? olisi ollut parempi ehk?ist? tulva jo aikaisemmalla asteella. Mutta kuka osasi aavistaa mit? siit? tuli syntym??n? En min? ainakaan. (nousee ja k?velee edestakaisin lattialla.) Niin, nyt ovat vihdoinkin silm?ni auvenneet. Sill? nyt on kapinanhenki tunkeutunut kouluunkin.
*Rosmer*. Kouluun? Eih?n toki sinun kouluusi?
*Kroll*. On niin, kun onkin: Minun omaan kouluuni. Mit?s siihen sanot! Min? olen saanut ilmi, ett? korkeimman luokan pojat, -- se on, muutamat pojista -- yli puolen vuotta keskuudessaan ovat pit?neet salaista yhdistyst?, ja siin? he lukevat Mortensg?rdin sanomalehte?.
*Rebekka*. ?V?lkytt?j??? --!
*Kroll*. Niin, eik? se mielest?nne ole terveellist? ravintoa tuleville virkamiehille? Mutta ik?vin puoli asiassa on se, ett? kaikki luokan lahjakkaat pojat ovat ly?tt?ytyneet yhteen ja kutoneet t?m?n vehkeilyksen minua vastaan. Vaan nahjukset ja toisvuotiset ovat pysyneet erill??n.
*Rebekka*. Koskeeko se teihin sitte niin kipe?sti, rehtori?
*Kroll*. Koskeeko se! N?hdess?ni koko el?m?ni ty?t? noin ehk?ist?v?n ja vastustettavan. (hiljemmin.) Sekin saisi, olla sin?ns?, -- olin melkein sent??n sanoa. Mutta nyt tulee kaikista pahin. (katsahtaa ymp?rilleen.) Eih?n t??ll? vaan kukaan kuuntele ovissa?
*Rebekka*. Ei, ei kukaan.
*Kroll*. Tiet?k?? siis, ett? eripuraisuus ja kapina on tunkeutunut minun oman kattoni alle. Minun omaan rauhalliseen kotiini. Turmelleet minulta perhe-el?m?n levon.
*Rosmer* (nousten). Mit? sanot? Omaan kotiisi --?
*Rebekka* (menee rehtorin luo). Mutta hyv? yst?v?, mit? sitte on tapahtunut?
*Kroll*. Voitteko ajatella, ett? minun omat lapseni --. Suoraan sanoen, -- Laurits on tuon kouluvehkeilyksen esimies. Ja Hilda on ommellut punaisen kotelon ?V?lkytt?j?n? k?tk?paikaksi.
*Rosmer*. Sit? en olisi koskaan unissanikaan osannut ajatella, -- ett? sinun luonasi, -- omassa kodissasi --
*Kroll*. Et niin, kuka sellaista voisi uneksiakkaan? Minun kodissani, jossa aina on vallinnut kuuliaisuus ja j?rjestys, -- jossa vaan yksi ainoa yhteinen tahto on m??rr?nnyt --
*Rebekka*. Mit? vaimonne t?st? arvelee?
*Kroll*. Niin, n?hk??s, se nyt on kaikista uskomattominta. H?n, joka aina -- sek? suurissa ett? pieniss? -- ollut samaa mielt? kuin min?kin, aina hyv?ksynyt kaikki minun tuumani h?n on tosiaan melkein lasten puolella monessa asiassa. Ja sitte h?n syytt?? minua siit?, mit? on tapahtunut. Sanoo, ett? min? vaikutan masentavaisesti nuorisoon. Aivan kuin se ei olisi v?ltt?m?t?int? --. No niin, nyt on erimielisyys vallallaan kodissani. Mutta min? tietysti puhun siit? niin v?h?n kuin mahdollista. Parastahan on vaikenemalla tukehuttaa sellaiset asiat, (menee lattian poikki.) Oho -- ja jaa -- niin niin. (seisoo k?det seljan takana akkunan edess? ja katselee ulos.)
*Rebekka* (on l?hestynyt Rosmeria ja sanoo hiljaa, pontevasti ja rehtorin huomaamatta). Puhu nyt!
*Rosmer* (samoin). Ei t?n? iltana.
*Rebekka* (kuin ennen). Juuri nyt. (menee lampun luo ja korjaa sit?.)
*Kroll* (tulee lattian poikki). Niin, rakas Rosmer, nyt tied?t, kuinka ajanhenki on heitt?nyt varjonsa sek? kotiel?m??ni ett? virkatoimeeni. Enk? sitten vastustaisi tuota, turmiollista, kumoavaa, raastavaa ajanhenke? joka aseella, mink? k?siini saan? Niin, niin, sen min? kyll? teen. Sek? kyn?ll?ni ett? kielell?ni.
*Rosmer*. Toivotko sitte sill? tavalla saavasi jotain toimeen?
*Kroll*. Min? tahdon ainakin suorittaa asevelvollisuuteni kansalaisena. Ja minusta on jokaisen is?nmaan-yst?v?n, jokaisen tosihyv?? harrastavan miehen velvollisuus tehd? samoin. N?etk?s -- siksi oikeimmin olen tullutkin t?n' iltana luoksesi.
*Rosmer*. Hyv? yst?v?, mit? sin? tarkoitat --? Mit? minun pit?? --?
*Kroll*. Sinun pit?? auttaa vanhoja yst?vi?si. Tehd? samoin kuin me muutkin. K?yd? k?siksi asioihin niin hyvin kuin voit.
*Rebekka*. Mutta, rehtori Kroll, tunnette te herra Rosmerin vastahakoisuuden tuollaisissa asioissa.
*Kroll*. Se vastahakoisuus h?nen t?ytyy voittaa nyt. -- Sin? et seuraa kylliksi ajan kysymyksi?, Rosmer. T??ll? vaan homehdut historiallisten kokoelmiesi keskell?. Hyv?nen aika -- olkoot arvossaan sukutaulut ja muut muistiinpanot. Mutta aikamme ei sovellu sellaisille toimille -- paha kyll?. Sin? et voi ajatella, mill? kannalla asiat ovat joka puolella maatamme. Melkein joka ainoa k?site on