Rosmersholma | Page 2

en tahdo kielt??, ett? -- --
*Kroll*. Hyv? neiti, ei siin? ole mit??n moitittavaa. Ei, mit? teihin tulee.
*Rebekka*. Ei niin, samaa min?kin. Pit??h?n minun seurata aikaani. Tuntea -- -- --
*Kroll*. Ja oli miten oli, enh?n min? teilt?, joka olette nainen, voi vaatia, ett? varmasti liitytte jompaankumpaan puolueesen t?ss? kansalais-kiistassa -- voisin kyll? sanoa kansalais-sodassa, joka t??ll? raivoaa. -- Mutta te olette siis lukenut, kuinka nuo ?kansan? miehet ovat suvainneet syyt?? minulle herjauksia? Mit? ilkeit? raakuuksia he ovat luulleet saavansa k?ytt??.
*Rebekka*. Niin, mutta minusta te olette kuitannut ne sangen sattuvasti.
*Kroll*. Niin olen. Sen uskallan itse sanoa. Sill? nyt olen min? saanut vett? myllyyni. Ja he saavat n?hd? ett? meik?l?inen mies ei itse paljasta selk??ns? -- -- Ei, kuulkaapas, elk??mme kajotko noihin ik?viin, ?rsytt?viin asioihin t?n? iltana.
*Rebekka*. Niin, j?tt?k??mme ne, rakas rehtori.
*Kroll*. Sanokaa minulle kernaammin, kuinka oikein viihdytte t??ll? Rosmersholmassa nyt, yksin j??ty?nne? Sitte kun Beate-raukka -- --
*Rebekka*. Kiitos, viihdynh?n min? t??ll? hyvinkin. Kovin tyhj?lt? t??ll? tuntuu h?nen j?lkeens? monessa suhteessa. Ja suru ja kaipuu tuntuu my?s -- tietysti. Mutta muuten --
*Kroll*. Aijotteko j??d? t?nne? Noin ainaiseksi, min? tarkoitan.
*Rebekka*. Oi, rakas rehtori, enh?n min? aijo sit? enk? t?t?. Min? olen nyt jo niin kotiutunut, ett? mielest?ni olen taloon kuuluva, min?kin.
*Kroll*. Niin te. Kuka sitten.
*Rebekka*. Ja niin kauvan kun herra Rosmer arvelee, ett? min? voin olla h?nelle joksikin hy?dyksi ja huviksi, -- niin kai min? t??ll? sitte pysyn, luullakseni.
*Kroll* (katselee h?nt? liikutettuna). Tied?ttek? mit?, -- tuossa on jotain suurta naiselle, kun noin kuluttaa koko nuoruutensa, uhraamalla sen muiden hyv?ksi.
*Rebekka*. Mink? hyv?ksi muuten olisin el?nyt?
*Kroll*. Ensin saitte herke?m?tt? hoidella rampaa, ?re?t? kasvatus-is??nne --
*Rebekka*. Elk?? luulko ett? tohtori West oli niin ?re? siell? Lapissa. Ne kauheat merimatkat h?net murtivat. Vasta t?nne muutettuamme, -- niin olihan minulla sitten pari vaikeata vuotta, ennen kun h?nen k?rsimisens? loppuivat.
*Kroll*. Eik? ne seuraavat vuodet tuntuneet teist? viel?kin vaikeammilta?
*Rebekka*. Ei, kuinka voitte noin sanoa! Min? kun niin paljon pidin Beatesta --. Ja niin hartaasti kun h?n, vaivanen, kaipasi hoitoa ja s??liv?ist? kohtelua.
*Kroll*. Kiitos ja kunnia teille siit?, ett? muistelette h?nt? suopeudella.
*Rebekka* (siirtyy v?h?n l?hemm?ksi h?nt?). Rakas rehtori, tuon te sanotte niin kauniisti ja syd?mmellisesti, ett'en ollenkaan ep?ile sanoissanne olevan mit??n kaksimielisyytt?.
*Kroll*. Kaksimielisyytt?? Mit? sill? tarkoitatte?
*Rebekka*. No, eih?n se olisi lainkaan kummallista, jos teist? tuntuisi v?h?n katkeralta, n?hdess?nne minun, vieraan ihmisen, hallitsevan ja vallitsevan t??ll? Rosmersholmassa.
*Kroll*. Ei, mit? kummaa te --!
*Rebekka*. Mutta silt? teist? ei tunnu. (ojentaa h?nelle k?tens?.) Kiitos, rakas rehtori! Kiitos, kiitos siit?.
*Kroll*. Mutta mist? ihmeest? te olette saanut tuon p??h?nne?
*Rebekka*. Min? rupesin v?h?n pelk??m??n, kun te tulitte niin harvoin t?nne, luoksemme.
*Kroll*. Nytp? olette kelpo lailla erehtynyt, neiti West. Ja sit? paitsi -- eih?n t??ll? oikeastaan ole tapahtunut mit??n muutosta. Teh?n t??ll? silloinkin -- Beate-raukan viimeisin? onnettomina elinvuosina piditte huolen kaikesta -- te yksin-omaan.
*Rebekka*. Oikeimmin min? silloin hoidin jonkinlaista sijaishallitusta em?nn?n nimess?.
*Kroll*. Samahan tuo lie --. Tied?ttek? mit?, neiti West, -- min? puolestani en suinkaan pahastuisi, jos te --. Mutta ehk'ei ole soveliasta puhua sellaista.
*Rebekka*. Mit? niin, tarkoitatte?
*Kroll*. Jos voisi k?yd? niin, ett? te t?ytt?isitte tuon tyhj?n paikan --
*Rebekka*. Minulla on se paikka, jonka tahdon, herra rehtori.
*Kroll*. Niin kyll? t?iden puolesta, mutta ei --
*Rebekka* (keskeytt?? h?net, vakavasti). H?vetk??h?n toki rehtori Kroll. Kuinka voitte laskea leikki? sellaisista asioista?
*Kroll*. No niin, Johannes Rosmer n?ytt?? tosin saaneen kyll?ns? avioliitosta. Mutta kuitenkin --
*Rebekka*. Tied?ttek? -- minun t?ytyy melkein nauraa teille.
*Kroll*. Kuitenkin --. Sanokaappa minulle, neiti West --. Jos on lupa kysy? --. Kuinka vanha te oikeastaan olette?
*Rebekka*. H?pe? tunnustaa, mutta min? olen tosiaan jo t?ytt?nyt yhdeks?nkolmatta, herra rehtori. Min? k?yn nyt kolmatta kymment?.
*Rebekka* Niin -- niin. Ja Rosmer -- kuinka vanha h?n on? Annas olla. H?n on minua viitt? vuotta nuorempi. No, h?n on siis ainakin kolmenviidett?. Minusta se sopisi hyvin.
*Rebekka* (nousten). Niin, niin, niin. Se sopisi mainiosti. -- Juotteko teet? kanssamme t?n'iltana.
*Kroll*. Kiitos, juon kyll?. Olen aikonut viipy? t??ll?. Minun t?ytyy, n?et, keskustella Rosmerin kanssa er??st? asiasta. Ja sitte, neiti West, -- ett'ette taas rupee p??tt?mi? pelk??m??n, pist?yn min? t??ll? tuon tuostakin, -- niin kuin ennen muinoin.
*Rebekka*. Niin juuri, tehk?? se. (pudistaa h?nen k?si??n.) Kiitos, kiitos. Te olette sent??n oikein hyv?.
*Kroll* (mutisee). Vai niin? Samaa en juuri saa kuulla kotona.
(*Johannes Rosmer* tulee oikeanpuolisesta ovesta.)
*Rebekka*. Herra Rosmer, -- n?ettek? kuka t??ll? istuu?
*Johannes Rosmer*. Matami Helseth ilmoitti sen minulle jo.
(Rehtori Kroll on noussut.)
*Rosmer* (lempe?sti ja vienosti, pudistaa h?nen k?tt?ns?). Tervetullut taloon taas, rakas Kroll. (panee k?tens? h?nen olkap?illeen ja katsoo h?nt? silmiin.) Sin?, rakas, vanha yst?v?ni! Sen min? kyll? tiesin, ett? v?limme taas kerran oli tuleva entiselleen.
*Kroll*. Mutta, hyv? ihminen, -- oletko sin?kin hautonut sit? mielet?nt? luuloa, ett? jotain on tullut v?liimme!
*Rebekka* (Rosmerille). Niin, ajatelkaas; -- kuinka hauskaa, ett? se oli vaan harhaluulo.
*Rosmer*. Oliko se todellakin harhaluulo, Kroll? Mutta miksi sin? sitten vet?ydyit kokonaan pois meist??
*Kroll* (vakavasti ja puoli??neen). Siksi ett'en tahtonut el?v?ll? itsell?ni tulla muistuttamaan sinua onnettomuutesi ajoista -- ja h?nest?, -- jonka p?iv?t p??ttyiv?t myllykoskessa.
*Rosmer*. Siin? ajattelet kauniisti. Olethan sin? aina niin hienotunteinen. Mutta siit? syyst? sinun oli tarpeetonta pysy? poissa. -- Tule, istukaamme