Rauhan erakko | Page 4

neuvottelivat oppaansa kanssa viimeisist? valmistuksista, nousivat, ja alkoivat tehd? l?ht???n. P?yt?? puhdistaessaan kuiskasi minulle ravintolan siivoojatar, jonka kanssa olin tullut hyv?ksi yst?v?ksi:
--Mustatakit eiv?t voi siet?? h?nt? siksi, ett? h?n on hurskas mies ja ett? h?n palvelee omaa madonnaansa, joka ei ole saanut pyh?n is?n valtakirjaa. Mutta h?nen madonnansa on silti yht? hyv? kuin kenen muun madonna tahansa ja on jo tehnyt kuinka monta ihmett? liek??n. H?n on sanonut Hanselille, ett? h?nen madonnastansa on tuleva maailman valtijatar ja ett? se silloin on tekev? sen ihmeen, ett? lopettaa kaikki sodat maan p??lt?. Hanseli uskoo siihen ja min? uskon my?s, sill? se voi olla totta, ja silloin ei kenenk??n tarvitse menn? sotaan.
--Kuka on Hanseli?
--Poikani h?n on. Erakolla ei ole ket??n niin hyv?? yst?v?? kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat h?neen ja rukoilevat h?nt?... Heit? tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat h?neen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimi?k??n, joista kaukaa tullaan h?nen madonnansa luo. Teid?nkin pit?isi kerran k?yd? siell?.
Nuoret miehet tekiv?t tilins?, maksoivat ja l?htiv?t.
He l?htiv?t, min? j?in. Tuli uusia matkailijoita, joita is?nt? ryhtyi palvelemaan.
* * * * *
Matkoilla, ravintolaseurustelussa, vaihtelee kaikki ja keskeytyy kaikki tavallisesti pahimmoilleen. Harva tuttavuus p??see kehittym??n ensi asteeltaan. Kun koko maailmanarvoitus n?ytt?? olevan ratkeamassa p?yt?keskustelussa jonkun henkil?n kanssa, josta tuntuisi voivan tulla elinaikainen henkiyst?v?, huutaa juna, ja h?n rient?? pois, ja punoutumassa ollut side on i?ksi katkennut. Aivot j??v?t t?yteen tilap?isi? vaikutelmia, niinkuin amat??rivalokuvia, joilla ei ole muuta yhteytt? kesken??n kuin j?rjestys rullassa. Usein laatat unohtuvat i?ksi kehitt?m?tt? koteloonsa. Minulle ei sen p?iv?n el?myksist? j??nyt mieleeni juuri muuta, kuin ett? editseni oli pyr?ht?nyt parvi iloisia, innostuneita nuoria miehi?, ja ett? tuolla vuorilla jossakin oli joku omituinen mies, jolle talonpojat hymyiliv?t ja josta pappi ja postimestari olivat toista mielt? kuin ravintolan palvelijatar ja h?nen is?nt?ns?, joka n?ht?v?sti suosi h?nt? siksi, ett? h?nell? oli h?nest? jotakin hy?ty?, tai ehk? siksi, ett? mies ja h?nen majansa olivat kiikarin saavutettavissa vain _h?nen_ hotellinsa edustalta.
J?i mieleeni my?skin jonkinlainen haikea tunne siit?, ett? minulla n?ht?v?sti ei en?? olisi ollut voimia seurata noita nuoria miehi? heid?n retkill??n huippujen korkeuksiin eik? my?sk??n siihen innostuksen ja hyv?uskoisuuden maailmaan, jossa he eliv?t.
J?in viel? hetkeksi paikalleni r?yst??n alle, odottamaan viimeisen hiilloksen sammumista alppien lumihuipuilla. Syttyi valoja alppikyliss?. Erill??n muista, niit? paljon ylemp?n?, tuikki yksin?inen tuli. Olin n?hnyt sen edellisin?kin iltoina, tiet?m?tt? mist? se tuli. Nyt tiesin, ett? se tuli miehen asumuksesta, joka jostakin syyst? uskoi, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo oli toteutunut maan p??ll?.
Mik? haaveilija lienee h?nkin? Onhan niit? monenlaisia uskovaisia maailmassa, niinkuin nuokin ?skeiset nuoret miehet ... nekin omalla tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin.
Olinko taas ehk? antanut rintani liiaksi l?mmet? toisten tulesta, jota en kuitenkaan saa itsess?ni kauemmin pysytetyksi? Sill? eih?n minulla sittenk??n ole pysyv?ist? ja vilpit?nt? uskoa siihen, mihin heill?. Ei maailmanliikenne koskaan tule k?ym??n niinkuin kello, eik? sen kulttuuri koskaan toteutumaan siin? m??rin, kuin he kuvittelivat. Onko todellakin saavutettu se, mit? he luulevat saavutetuksi? Aina siin? jokin vieteri tuon tuostakin katkeaa tai laakeri murtuu. Lieneek? sittenk??n mit??n ylemp?? j?rke?, joka sit? itsetietoisesti johtaa? Maailma on kyll? jotenkuten joutunut liikkeelle ja kulkee kulkemistaan, mutta mist? min? tied?n, eik? sen ehk? ole niinkuin lapsen leikkilaivan, joka, per?sin koneellisesti vinoon asetettuna, kiert?? aikansa, kunnes joko pys?htyy tai t?ytt?? aivan toiselle rannalle, kuin mihin liikkeellepanijan oli aikomus se suunnata. Mutta vaikka ei k?visik??n niin, vaikka maailma tulisikin sellaiseen j?rjestykseen, ett? sen liikenne kulkee yhteisen aikataulun mukaan, ja kaikki muu toiminta sen mukaiseksi ... mit? sitten? Eiv?t maailman maantiet eik? maailmanliikenne koskaan ole taanneet maailmalle rauhaa, vaan p?in vastoin ehk? helpottaneet sotia. Kuta helpommin ihmiset p??sev?t toistensa yhteyteen, sit? helpompi heid?n on p??st? toistensa kimppuun. Taistelu ja sorto ovat aina olleet suurimmat valtateiden varsilla. Kuta enemm?n ihmiset ovat eristetyt toisistaan, sit? suurempi rauha vallitsee heid?n v?lill??n. Mik? se lopulta j?rjest?? ja hallitsee maailmaa? Valta ja voima, oma etu ja itsekk?isyys. Roomalaisten maantiet ja Napoleonin viertotiet--neh?n syntyiv?t kaikki sota- ja sorto- ja sorron yll?pit?mistarkoituksia varten. Valloitushaluhan ottaa haltuunsa ja k?ytt?? heti aseenaan kaiken, mit? ihmisnero kykenee saamaan aikaan. Ihastus t?h?n nykyiseen maailmanmainiuteen on varmaankin ennenaikainen. Ihmiskunnan onnen ehtojen uudestaluominen ei ehk? ollenkaan tule sielt?, t?st? eurooppalaisesta erinomaisuudesta, josta sit? odotetaan. Se luodaan ehk? jossakin aivan toisaalla, ehk? joidenkuiden aivan toisten aatteiden ja voimien vaikutuksesta. Jossakin uudessa Galileassa, jossakin er?maan kosteikossa, jollakin Himalajan rinteell? on ehk? sanottu se taikasana, syntynyt se aate, jonka avulla p??st??n ihmiskunnan onneen.
Havahduin n?ist? siihen, ett? edess?ni puolih?m?r?ss? n?pp?si mandoliini, ja kohta alkoi tyt?n ??ni sen s?estyksell? laulaa. Se oli kiertelev? italialainen taiteilijapari, n?ht?v?sti is? ja tytt?. Ne olivat kai k?yhi? mierolaisia auringon, soiton ja taiteen kotimaasta. Mutta mik? hioutunut vanha, korkea kulttuuri ilmenik??n heid?n esityksiss??n! Mink? ??rett?m?n pitk?n henkisen kehityksen taipaleen olikaan ihmiskunnan tunne-el?m? kulkenut, ennenkuin ilon ja surun ensimm?isest? raakalaispurkauksesta oli tultu sen taiteelliseen tulkintaan t?ll?k??n tavoin! Tuossa yksinkertaisessa lemmenlaulussa, tulisessa ja kuitenkin puhtaassa, oli sielua, tunnetta, sopusointua ... mit? onkaan kaikki maailman nykyinen koneellinen kulttuuri saavutuksineen sen syd?men ja tunteen kulttuurin rinnalla, jonka runous ja taide