Rauhan erakko | Page 3

saavuttaa mit? huippuja hyv?ns?, nuo tuommoiset j?ntev?t, sotilaallisesti karaistut, koulitut, ?lykk??t, j?rjestelm?llisesti harjotetut sek? ruumiin ett? sielun puolesta ... nuo, jotka voivat totella ja k?ske?, laskea kuin kone ja haaveilla kuin paimenhuilu ... alistua, kun tarvitaan, tehd? aloitteita, kun pit??--kytkeyty? yhteen k?yteen ja valloittaa yhteisvoimin vaikeimmatkin huiput kaikilla aloilla--nuora, joka riippuu heid?n kunkin olalla ja jonka toveri solmii toveriin nuoraan heid?n l?htiess??n astumaan vaarallisimpien j??tikk?kuilujen yli, siten hakien toinen toisestaan tukea, se on sekin kuin vertauskuva siit? siteest?, joka yhdist?? sivistyskansat heid?n menestykselliseen toimintaansa, siit? yhteenkuuluvaisuudesta, jonka avulla he t??ll? ovat saaneet aikaan kaiken, mink? ovat saaneet.
En saanut sit? sanotuksi heille n?in, niinkuin olisin tahtonut. Sanoin vain:
--El?k??n innostuksenne ja uskonne, nuoret miehet!
--Kiitos, vanha herra! vastasivat he saman hyv?n tuulen s?vyss?.
Jokailtaiset talonpojat olivat saapuneet ja istahtaneet seuraan, toisella puolella olevaan p?yt??n, juomaan iltaoluttaan. Kohta heid?n j?lkeens? oli tullut pappi ja postimestari. Suopea, utelias ilme kasvoillaan he kuuntelivat nuorten miesten innostunutta puhetta. Silm? muhoili, se oli kyll?kin hupaista kuunnella oluthaarikan ??ress?, joskaan se oikeastaan ei kuulunut heihin. Herrasv?et puhuvat niin paljon ... jaa ... jaa ... vaan antaapa heid?n puhua, antaa heid?n vain pit?? hauskaa, maksavat hyvin, tuovat rahaa...
Is?nt?mme oli noita tuttavallisia, kaikille toverillisia vuoriston pikkuravintolain is?nti?, jotka hoitavat hotellinsa ja sen tarjoilun melkein yksin, ainoastaan perhev?kens? avustamina, katsoen samalla velvollisuudekseen huvittaa vieraitaan, olla aina valmiina antamaan heille neuvojaan ja tietoja ymp?rist?n n?ht?vyyksist? ja ihmeist?. H?n oli vieraitaan palvellessaan ilmeisell? mielenkiinnolla seurannut nuorten miesten keskustelua, odottaen vain tilaisuutta ottaakseen siihen osaa. Kun kaukoputki hetken ajaksi joutui vapaaksi, asetti h?n sen m??r?ttyyn suuntaan korkealle vuoristoa kohti ja virkkoi:
--Min? kuulen, ett? herrat puhuvat tuhatvuotisesta valtakunnasta. Jos herrasv?ki? huvittaa, voivat he heti n?hd? miehen, joka uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta ei ainoastaan kerran tule, vaan ett? se on jo tullutkin.
Pappi ryk?isi ja iski silm?? talonpojilleen, tarkoittaen: Nyt se alkaa taas!--ja talonpojat hym?htiv?t vastaan ymm?rt?v?isesti, niinkuin tiedossa olevaa juttua odottaessa.
--T?m? ravintola on ainoa paikka kyl?ss?, josta h?nen asumuksensa on n?ht?viss?. H?n l?hti juur'ik??n majastaan ja astuu parhaillaan koirineen polkua alas ... nyt h?n katosi kallion taa, mutta tuossa tuokiossa h?n taas tulee n?kyviin ... olkaa hyv?!
--Kuka h?n on?
--H?n on n?ht?vyys, sanoi postimestari,--yksi t?m?n paikan merkillisyyksi?, eritoten t?m?n ravintolan.
--Kaksi t?hte? Baedekeriss?, ivasi vuorostaan pappi ja sai talonpojiltaan hyv?ksyv?n hym?hdyksen.
--H?n on jotakin meille.
Se heist?, joka oli l?hinn? kiikaria, katsoi ja kertoi:
--Siell? on todella vihre?ll? rinteell? hiukan puurajan yl?puolella kivist? kyh?tty asumus ja siit? alasp?in l?htev?ll? polulla mies, joka n?ytt?? olevan avop?in, pitk?tukkainen, yll??n ruskea mekko.
--Se on juuri h?n.
--H?nell? on iso koira kintereill??n ... koiralla on suussa jotakin ... niinkuin jokin kori.
--H?n on n?hnyt tulijoita alempana ja l?htenyt heit? vastaan ... koira kantaa heille virvokkeita. H?n tekee aina niin, selitti is?nt?.
--Onko h?n jokin bernhardilaismunkki?
--Ei juuri munkki, vaan erakko, "ikuisen rauhan erakko", sanoi pappi merkitsev?sti venytellen.
--Pyh? mies.
--Vuoriston Tolstoi.
--Emme saa olla ilkeit?, hyv?t herrat, valitteli is?nt?.--Ja k??ntyen meid?n p?yt?mme puoleen puhui h?n puolustellen:
--Ei h?n ole mik??n varsinainen erakko, vaikka asuukin siell? melkein yksin, kes?t talvet. H?n on kaikin puolin merkillinen mies. Kaikki matkailijat, jotka vain voivat, k?yv?t h?nen luonaan. H?nell? on yst?vi?, jotka Amerikasta asti tulevat joka vuosi h?nt? tapaamaan. H?n saisi heilt? rahaa kuinka paljon tahansa, jos vain tahtoisi, sill? heid?n joukossaan on miljoonamiehi?kin, mutta h?n ei ota itselleen penni?k??n. H?n on hyv? mies, tavattoman auttavainen ja hyv?? tekev?inen. Laskettaisiinpa vain kaikki ne kuormat, jotka h?n on meille kantanut, ja ne eksyneet, jotka h?n on opastanut, ja ne lampaat, jotka h?n on lumimyrskyn alta pelastanut... Herrat ja papit eiv?t voi h?nt? siet?? siksi, ett? h?n uskoo hiukan toisin kuin he, kuiskasi h?n lopuksi minulle, joka olin ainoa, joka kuuntelin h?nt? koko korvallani, sill? nuorista miehist? oli osa jo noussut, valmistautuen l?htem??n.
--Nyt h?n palaa takaisin ... reppu sel?ss? ... joku toinen astuu per?ss? ... ja viel? toinen.
--Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka l?htiv?t t??lt? t?n? aamuna, sanoi is?nt?.
--Ja h?nk? uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll?? kysyi muuan vieraista, tyhjent?en lasinsa ja nousten.
--Ja ettei koskaan en?? tule sotaa eik? riitaa eik? n?lk?? eik? kallista aikaa.
--Se on _h?nen_ vakaumuksensa, herra pastori. Eik? se ole kaunis vakaumus, jolla se on? Eik? meid?n kaikkien pit?isi koettaa uskoa siihen, hyv?t herrat? Kuinka oli kaksi vuotta sitten? Silloin pel?ttiin sotaa ja kaikki uskoivat, ett? se tulee, ja matkailijoita ei saapunut puoltakaan entiseens? verraten. Min?kin menetin kaksituhatta markkaa vain pelk?n sen pelon vuoksi. Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin meid?n erakko uskoi, ett? sotaa ei en?? voi tulla, eiv?t olisi sit? turhaan pel?nneet.
--Mist? h?n sen tiesi?
--H?nen madonnansa oli sen h?nelle sanonut.
Papin ja postimestarin p?yd?ss? kohautettiin olkap?it? ja vaihdettiin katseita.
--Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehest?.
--On h?nest? kirjoitettu, ja on h?nen kuvansakin ollut jossakin.
--"Er?s rauhan apostoli l?hell? lumirajaa"--jossakin Lausannen lehdess??
--Sama juuri.
--Herrojen on n?ht?v? se mies, Jos herrat aikovat nousta ensin Wildspitzelle ja sitten Hornspitzelle, sopii herrain toiselta tultua ja ennen toiselle l?ht?? lev?ht?? h?nen majallaan. Siit? on yht? pitk? matka molemmille huipuille; kaikki muutkin tekev?t samoin.
--Mit?s oppaamme sanoo?
--Aioin juuri ehdottaa samaa.
Se keskeytyi siihen, nuoret miehet