Rauhan erakko | Page 2

entist? pitemm?lle j??tikk?- ja huippuretkelle ja painaa, vuorten yli p??sty??n, niiden etel?isi? rinteit? ikuiseen kaupunkiin.
Edess?mme p?yd?ll? oli telineelleen asetettu aina valmis kaukoputki, jolla kukin nuorista miehist? vuorostaan tarkasteli seudun n?ht?vyyksi?. Harhailtuaan huipulta huipulle, seurailtuaan karjan k?yskentely? alppilaitumilla, tutkittuaan el?m?? ja liikett? vuoristokyliss? jyrk?nteiden partailla vei katsoja t?hystimens? lopulta taas siihen, mihin oli sen ensiksi asettanut: seuraamaan junia tunnelien suulla, ja j??den ajanvietteeksi kello k?dess? laskemaan, kuinka monen minuutin kuluttua uusi juna aina on tuleva esiin.
--On totta, mit? sanotte, my?nsi minulle heist? muuan ... siin? k?y maailman liikenne todella t?sm?llisesti kuin kellon heiluri--nyt meni Rooman salamajuna--nyt tuli Berliinin pikajuna--se liikkuu todella miltei matemaattisella tarkkuudella ... joka seitsem?s minuutti ulos ja joka seitsem?s minuutti sis??n. Ja semmoistahan se on kautta koko maapallon, Kapmaasta teid?n Lappiinne! Veri kaukaisempien hiussuonten p??ss? liikahtelee ehk? hitaammin kuin keskuksessa, mutta liikahtelee sittenkin, sama veri, s??nn?llisesti oikuttelematta, keskeytym?tt?.
--Se on kaunis sellainen ilmi?! innostui toinen. Minusta se on suorastaan kaunis!
--S??nn?llisyys, t?sm?llisyys, j?rjestys yleens? ovat ihanimpia ilmi?it? maailmassa! puhkesi kolmas. Kuta pysyv?mmiksi ne k?yv?t, sit? sopusointuisemmaksi, sit? ihanammaksi minulle maailma k?y. Kun ihmisen j?rjest?m? el?m? kerran p??see toimimaan samalla t?sm?llisyydell? kautta koko maapallon kuin aurinko noustessaan ja laskiessaan...
--Mutta seh?n toimii jo! Auringon kello peittyy pilveen ja pett??, mutta kronometrikello ei koskaan pet?. Aurinko ei kykene hajoittamaan usvia, joihin meri kietoo valtamerilaivan, mutta langaton lenn?tin sen jo tekee.
--Voiko en?? yleens? ajatella suurempaa j?rjestyksen ja t?sm?llisyyden saavutusta, kuin ett? matkustaja, l?htiess??n Vladivostokista, voi laskea minuutilleen, milloin h?n Siperian, Euroopan, Atlantin ja Amerikan mantereen yli kulkien saapuu San Fransiskoon! Se on rauhallisten valtojen riemuvoitto, jommoista maailman historiassa ei mik??n muu aika ole kyennyt saavuttamaan.
--Puhutaan Jumalan _pyh?st?_ maailmanj?rjestyksest?--paino sanalla "pyh?", virkkoi nuori mies, joka kaikesta p??tt?en oli saksalainen,--on puhuttava Jumalan pyh?st? maailman_j?rjestyksest?_--paino sanalla "j?rjestys".
--Ilmi? tuossa on semmoisenaan korkean ihanteellinen! huudahti toinen saksalainen. Se, mik? tapahtuu siin? kahden tunnelin v?lill?, on enemm?n kuin n?kyv?inen ilmi? maailmanj?rjestyksest?--se on kuva toteutuneesta maailmanveljeydest?, koko kulttuurimaailman yhteenkuuluvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta ainakin sivistyskansojen kesken ... se on se syd?n, joka siin? sykkii.
--Toteutunut unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta maan p??ll?!
--Elk?? pilkatko unelmia, herra ranskalainen! Uskottehan niihin itsekin, koska kerran olette matkalla rauhankongressiin. Unelmat onnen maista toteutuvat pikemmin kuin luullaankaan. Se liikenteellinen olotila, jossa nyt el?mme, on tuskin puolen vuosisadan ik?inen--mik? onkaan oleva olotila sadan vuoden kuluttua! Meid?n suuren Ven?j?mme autioimmat siperialaiset er?maat ovat silloin voitetut viljelykselle ja sen kaukaisimmat kolkat saatetut elinkeskustain yhteyteen id?ss? ja l?nness?, kaikki eri maiden ja valtakuntien liikerajat poistetut--yksi ainoa aikataulu yli koko maailman! Ihminen koko maailmassa yht? kotonaan kuin omassa maassaan! Mutta siit? on oleva seurauksena, ett? kansainv?liset ennakkoluulot h?ipyv?t, ett? syntyy kansoja johtava yhteinen yl?luokka, joka maailmanteollisuuden ja maailmankaupan etuja ajaen johtaa kansoja rauhan hengess?, ett? ihmiset huomaavat etup??ss? omien etujensa pakottavan heit? olemaan velji? ja sill? tavoin suhtautumaan toisiinsa.
--Runoilkaamme! Maljanne!
Puhuja naurahti ja n?ytti itsekin my?nt?v?n sen runoksi, mutta toinen jatkoi:
--Ja miksi emme runoilisi? Eik? ole runoa, mik? jo on olemassa, se, _ett?_ olemme t?ss?, ja miten olemme t?h?n tulleet? Miss? olimme eilen? Min? olin ahtaassa, kuumassa lukukammiossani p?lyisen kadun varrella--hypp?sin pikavaunuun, heitt?ysin vuoteeseen, nukuin pois satain kilometrien matkan ja her?sin kokonaan toisessa maailmassa-- t??ll? vuoristossa. Matka, jommoisia ennen tehtiin ainoastaan matkakertomusten avulla, toisten tai omain mielikuvituksen siivill?, tehd??n nyt todellisuudessa, pikajunassa, vieteripatjan p??ll?. Ja kun olen palannut sinne takaisin, olen uusi ihminen, henkisesti ja ruumiillisesti toinen, min? ja samoin tuhannet muut, joita nuo junat kuljettavat. On viety puhdasta ilmaa ja tuoretta verta ja onnen tunnetta ja h?vi?n ja kuoleman vastustuskyky? t??lt? kurjimpien etukaupunkien pilaantuneimpiin soppiin. Mit? kaikkea terveytt?, puhtautta, raittiutta, voimaa ja uudistusta v?litt??k??n tuo liikenteen valtasuoni tuossa edess?mme t??lt? vuoriston keuhkoista sinne lakeuksien elimist??n! Lakkaamatta, kenenk??n tahtomatta tai voimatta sit? h?irit?! Se on huimaavan suurenmoista! Jumalallista! Siin? ei sittenk??n ole pantava korkoa sanalle "j?rjestys", vaan sanalle "pyh?". Min? en voi, en voi enk? tahdo n?hd? muuta, kuin ett? ihmiskunta sittenkin, jo nyt, el?? ihmemaailmassa ja rient?? pikajunan vauhdilla tuhatvuotista valtakuntaansa kohti.
--Jolloin ei saa olla h?iri?it?, ei sotia, ei tauteja, ei ruttoa--!
--Jolloin koko maailmassa on olemassa yhteinen aikataulu.
--Jonka mukaan my?s pian lennet??n.
--Ja miksei?
--My?s kuuhun ja Marsiin?
--Jos kerran voidaan liikkua ja hengitt?? vetten alla, miksei opittaisi liikkumaan ja hengitt?m??n my?skin ilmattomassa avaruudessa, jonkin puristetun aineen avulla?
He olivat hilpe?ll? mielell?, aateisku seurasi toistaan, heill? oli kaikilla tarve uskoa ja innostua, rakentaa p??h?npistojensa ja virke?sti virtaavien veriens? pilvilinnoja samassa kimmoituksessa, kuin miss? vuori tuossa heid?n edess??n kimposi korkeuteen, lakaten siit? vasta sitten, kun oli saavuttanut taivaan sinisimm?n sinen. He olivat lomalla, vapaudessaan jokap?iv?isen el?m?ns? puristuksesta. Heid?n t?ytyi saada hurmautua n?iden t?iden tuloksista, joita heid?n kansansa olivat olleet kukin tahollaan luomassa, rakentaa torni taivaaseen, vuorten korkuinen, ja ottaa sielt? alas ihmiskunnan onni--oli jotakin miellytt?v??, mukaansa tempaavaa ja samalla kadehdittavaa tuossa tyydytyksen, ylpeyden ja uhman tunteessa, joka niin usein ilmenee t??ll? ulkona, miss? ihmiset ovat tietoiset tarkoituksistaan, miss? ei saamattomuuden ja ahtaiden olojen painostus saata heit? ep?ilyksiin kaiken turhuudesta. Ja mikseiv?t ne tuollaiset rotukansat todellakin voisi toteuttaa viimeisimpi?, huimaavimpia suunnitelmiansa! Mikseiv?t ne voisi ?lyll??n ja tarmollaan saada aikaan mit? tahansa,